Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

Savuhaperoryhmä


#1

Olen etsinyt tietoa savuhaperoryhmän lajeista ja päätin tehdä pienen koosteen niiden joistakin tuntomerkeistä. Korjatkaa ihmeessä jos sepitän omiani. Kuudesta Suomessa esiintyvästä lajista löysin tietoa, mutta en tiedä onko niitä enemmänkin. Ulkonäön perusteella nuo ovat porukalleen yleensä helppoja tunnistaa. Keskikokoisia - kookkaita, sävyissä ruskeaa, harmaata, mustaa. Ainakin osa lajeista on nuorena vaaleita.

MIEDOT

Savuhapero, Russula adusta. Ainoa ryhmän lajeista jolla tunkkainen, maakellarimainen haju. Punertuu leikkauskohdasta, sitten tummenee, mutta hitaasti ja heikosti. Kasvaa kuivilla mäntykantailla. Muut ryhmän lajit viihtyvät rehevämmillä paikoilla, esim. ravinteikas kuusikko, lehto ym.

Mustahapero, Russula nigricans. Heltat paksut ja hyvin harvat (varmaankin lajin paras tuntomerkki). Malto punertuu ennen tummumista. Omat pari löytöä kasvoivat rehevänoloisissa kuusikoissa.

Nokihapero, Russula albonigra. Leikkauspinta tummuu suoraan ilman punertavaa välivaihetta. Heltat mietoja tai vähän kirpeitä, mentolin makuisia.

Harmohapero, Russula densifolia. Leikkauspinta punertuu ennen tummumista. Tiheät heltat.

KIRPEÄT

Sysihapero, Russula anthracina. Leikkauspinta punertuu jonkun verran ennen tummumista. Heltoissa heikko punertava sävy. Malto lievästi kirpeää, heltat kirpeät.

Tuhkahapero, Russula acrifolia. Leikkauspinta punertuu voimakkaasti ennen tummumista. Malto lievästi kirpeää, heltat hyvin kirpeitä.

Savuhaperot sateella

Mustahaperoita


#2

Mukava yhteenveto, mielelläni jotakin tarkentaisin ja selventäisin, jos osaisin. Ryhmä on hankala ja paljolti selvittämättä. Yritin tivata Jukka Vaurakselta, kuinka lajit R. anthracina, R. acrifolia ja R. densifolia saisi erilleen toisistaan, mutta Jukkakaan ei oikein osannut sanoa. Yllä olevat kuvat (R. adusta, R. nigricans) kelpasivat Jukalle hyvin.

Kävimme Jukan kanssa tämän ryhmän laji.fi-valokuvia läpi ja nyt jotakin on kommentoitu. Valokuvien perusteella varmentaminen on vieläkin hankalampaa ja usein mahdotonta. Makutieto ja hajutieto (heltat, malto) pääsääntöisesti puuttuvat. Mallon värimuutoksista on harvemmin tehty asiaa, eivätkä ne kuvastakaan useinkaan ilmene. Kun tätä dokumentoi, voisi myös halkaista itiöemiä.

Tämänkin ryhmän kohdalla asiaa voi sotkea se, että lajeja voi olla enemmän. Havaintojen ja näytteiden maku- ym. tietojen dokumentointi kannattaa tehdä hyvin avoimin mielin.

R. adustan kohdalla voi sanoa, että tällä tietoa sopii R. adustaksi, jos sieni on mieto ja kellarintuoksuinen. Pikemminkin se värimuutosten vähäisyys on R. adustalle tyypillistä: voisi ilmaista, että savuhapero toisinaan punertuu ja/tai tummuu vähän. Tyypillinen kasvupaikka on karunpuoleinen männikkö, mutta kyllä sieni rehevämmälläkin paikalla ja kuusikossa kasvaa. Harvahelttaisuus on ollut tärkeä peruste, jolla noita havaintoja on varmistettu.

R. acrifolia ja R. anthracina ovat sitten rehevämpien paikkojen sieniä. Nämä jäävät minulta toistaiseksi erottamatta toisistaan. Valokuvissa näille nimillä ilmoitetut sienet näyttävät aika samannäköisiltä. Tuoreissa sienissä lajieroja voi hyvin olla, mutta valokuviin niitä ei taida olla helppo vangita.

R. nigricans on maastossa hyvin itsensä näköinen harvahelttainen sieni, mutta valokuvissa sitten heti minulle hankalammin tunnistettava. Tämä on meillä eteläinen laji.

TURissa ei ole hyllyssä yhtään kotimaista näytettä R. densifolia -nimellä. Mikko V.:n havainto mielenkiintoisen näköisistä sienistä jää varmistamatta.

Teron ja Villen laji.fi-haperokuvien kohdalla kannattaa olla selvillä siitä, että isot sieniryhmät on italialaiseen tapaan istutettu valokuvausta varten eikä kyse ole alkuperäisestä kasvupaikasta.


#3

Kiitoksia tiedoista. Katsoin tuolta laji.fi:stä densifolian havaintoja Suomesta ja siellä oli joitakin J. Ruotsalaisen määrittämiä. Tommoisesta lajista kuin R. densissima löytyi kanssa kolme varmistettua havaintoa. Ei oo kyl helppoa.


#4

Joillekin näytteille nimiä R. densifolia ja R. densissima on tarjottu. Mutta joukossa Juhani Ruotsalaisen varmoina pitämiä määrityksiä ei juur liene. Juhanin dettilapuissa taitaa lukea mm. “R. aff. densifolia” (tarkoittaa, että lähilaji), “R. densifolia group”, R. densifolia ?, R. cf. densifolia (cf. tarkoittaa samaa kuin kysymysmerkki).

Nuo näytetiedot on viety laj.fi:hin niin, että ei oikein selviä, mille nimille JR tarkalleen ottaen näytteet määritti. Pitää naputella “Näytä lisätiedot” täppä auki. Mutta määritystiedot on tallennettu vaikealukuisesti. Esimerkiksi kenttä “Det sanatarkasti alkuperäislähteestä” ei kerro oleellista asiaa, vaan siihen on tallennettu aivan triviaali litania.

Lisäksi tuolla näyttäisi olevan niin, että joku näyte on nimellä R. densissima, vaikka Juhanin määritys on kaikesta päätellen ollut R. cf. densifolia. En ymmärrä, miksi toimittu näin.

Yhtäkaikki, em. kuvastaa kuitenkin sitä, että kunnon pinoja ei ole saatu aikaiseksi. Toinen asia on sitten se, mikä nimi millekin pinolle kuuluu. Sekä pinoamisessa että nimeämisessä sekvenssitulokset auttavat paljon. Ilmeisesti joitakin sekvenssejä meikäläisistä näytteistä on olemassa, mutta asiaan ei ole paneuduttu.