Hapero taas

Laitetaan taas pohdittavaksi yksi haastavanpuoleinen hapero. Suhteellisen kookas (täysikasvuisten sienten lakki yli 10 cm) mutta haurasmaltoinen. Mieto. Jo kuvan perusteella voi päätellä itiöpölyn olevan Romagnesi IV-porukkaa, siis tummankeltaista. Kuten kuvasta voi päätellä, kasvoi käenkaalikuusikossa, paikka Pohjois-Kirkkonummi. Ei värinmuutoksia tai merkittävää tuoksua - ei siis ole mikään sillihapero.

Kävin mielessäni läpi tavanomaisia epäiltyjä tällaiselle haperolle:

  • mantelihapero (tai ainakin se mantelihaperotyyppi jonka luulen tuntevani) on mielestäni yleensä tanakampi, kovamaltoinen ja ehkä hiukan erivärinen, tummempi - punaisempi

  • sama koskee sitä kaunonahkahaperon (R. romellii) tyyppiä jota täällä päin kasvaa. SIllä on selvä keltainen rantu mallossa lakin pintakelmussa ja useimmiten lakki häivähtää violettiin. Ei ole ainakaan sama laji kuin se, mikä se sitten oikeasti lienekään.

  • polkuhaperolla on käsittääkseni vaaleammat heltat ja vaaleampi itiöpöly. Sitäpaitsi lehtipuita oli kasvupaikalla aika niukanlaisesti.

  • korpi-, rahka- ja orvonhapero ovat selvästi pienempiä sieniä.

Keksin kuitenkin sellaisen sienen kuin tapionhapero (Russula olivobrunnea), jonka makroskooppisista tuntomerkeistä useimmat tuntuisivat sopivan aika hyvin. Tosin se on pohjoispainotteinen mutta näyttäisi Vihkossa olevan löytöjä täältä etelästäkin. Mitä mieltä sen tuntijat, sopisiko tuohon? Voihan se toki olla joku noista mainitsemistani, mutta ihan täysin ne eivät natsaa.

Näytettä ei valitettavasti ole kun toukattomat sienet syötiin - maistui tavalliselle ihan ok miedolle haperolle, mutta poikkesi selvästi kovamaltoisesta tyypillisestä mantelihaperosta.

1 tykkäys

Tapionhaperoita luulen näkeväni pohjoisessa silloin tällöin. Itiöväri
sopii, valkoinen tuollainen jalka sopii, mieto maku sopii. Lakin väritys
punaista, vihertävää ja ruskehtavaa ollut.

21.9.2017 8.44 ip. “Mikko Veräjänkorva” laji@discoursemail.com kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Suomen Sienioppaassa mainitaan tapionhaperon tuntomerkkinä vielä ruskehtavat pilkut heltoissa, ja sellaisiakin kyllä tuolla näkyy. Harmi ettei satu olemaan käsillä sitä Karsteniaa jossa tämä laji on kuvattu. Taitaa olla vuoden 1994. Ehkä paras kuitenkin laittaa tämä vielä nyt vain epävarmana Vihkoon.