Eilen löysin täältä Espoosta paikallisen päiväkodin pihamaalta kiintoisan haperon. Lähin puu oli koivu, hieman kauempana oli lehmuksia ja koristepensaita. Maku ei ollut yksiselitteisen mieto mutta ei polttavakaan. Tuoksu oli pelargoninkaltainen, Itiöpöly osoittautui lähinnä tummankeltaiseksi, oletan että Romagnesin luokka olisi IV. Tässä kuvia:
Orvonhapero (R. olivascens / postiana), oliivihapero (R. olivina) ja rusko-oliivihapero (R. olivobrunnea) tulevat tietenkin tämännäköisestä sienestä ensiksi mieleen. Ne kuitenkin ovat havupuiden mykoritsasieniä ainakin kirjallisuuden mukaan. Niiden tuoksua on kuvattu epämiellyttäväksi, mutta selkeätä pelargonintuoksua niiden kohdalla ei mainittu.
“Koivun mykoritsasieni” toi toisaalta mieleen monivärihaperon (R. versicolor). Ja Fungasta sen parina löytyi määrityskaavassa sellainen laji kuin Russula versatilis, jonka tuntomerkit sopisivat tähän sieneen oikein hyvin. Jopa tuo pelargonintuoksu.
Tämähän laji on kyllä aika harvinainen ja eteläinen, ja löytöjä Suomesta on vähän. Otin kuitenkin näytteen talteen, jos saadaan jossain vaiheessa tutkittua.
Äh, en tähänkään antanut kokotietoja. Nämä taas olivat aika pienenpuoleisia - joten R. cremeoavellanea ei kai tule kyseeseen. Pelargonintuoksua näyttää toisaalta olevan useammallakin miedolla lajilla.
Katsoin mitä Nannfeld kirjoitti 1985 kun hän toi cremeavellanean Ruotsiin: loistavan tarkka kuvaus, jollaisia nykyään ei enää juuri näe. Vähän poimintoja: mieto, lakki 4-10 cm, jalka 4-8 cm. Lakissa ilmeiesti kaksi värikomponenttia, joiden määrä vaihtelee: rusken keltainen pohjaväri aina läsnä, voi olla hyviin vaalea, tummimmillan kuin ranskanleivän kuori. Punainen komponentti puuttuu joskus kokonaan […] mutta voi levitä koko lakin yli, on joskus niin voimakas että kokonaisvaikutelma on punainen (ruskeanpunainen). Jalka puhtaan valkoinen, muuttuu käsittelystä kellanrusksealaikkuiseksi. Tukholman sudulla yleisehkö, mutta yleisyys vaihtelle alueittain. Runsain heinäkuussa ja elokuun alussa. Yleensä koivun kanssa, myös muiden lehtipuiden kanssa.
Sarnarin mukaan koko on 45-70(87) mm, itölaskeuma IVb-c.
Minusta sienesi sopii ihan hyvin sekä kuvauksiin että omiin muistikuviin. Diagnostiset kriteerit ovat neljä pintakelmun piirrettä, jollaisia ei muualta löydy.
Tämä kävi sekvensoitavana. Polymorfiaa oli paljon, mutta kyllä tämä vahvasti näyttäisi viittaavan tuohon alkujaan epäilemääni lajiin Russula versatilis tai sille läheiseen lajiin Russula odorata. Eli ilmeisesti se pelargonintuoksu ei ollut kuvittelua
Mielenkiintoista on, että tälle tuli lähes identtiset sekvensointitulokset toisen “Russula versatilis”-sekvenssinäytteen kanssa. Näiden kahden löydön kasvupaikkojen etäisyys toisistaan on noin 500 m. Tässä vielä kuva siitä toisesta näytteestä.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
