Tällainen kookkaanpuoleinen sillihapero löytyi tänään Espoosta kosteahkosta lehtimetsästä. Lähipuut lähinnä koivuja, leppiä ja pajuja, hieman kauempana myös haapoja. Lakin sävy mielenkiintoisen oranssinruskea, jalan punaväri myös aika voimakas. Ainakaan Funga Nordican lajivalikoimasta en keksinyt mitään sen paremmin ekologialtaan kuin tuntomerkeiltäkään tähän sopivaa, mutta mahtaakohan jollakulla olla kirjallisuutta jossa olisi enemmän sillihaperoita, ja jotain tähän sopivaa?
Eilen juuri törmäsin metsässä haperoihin joita ruskosillihaperoiksi (R. favrei) aattelin. Ulkonäön osalta tuo voisi mielestäni olla ainakin siihen suuntaan, mutta se kai havupuuta tarttisi lähelleen?
Sillihaperot ovat kameleontin värisiä. Muutama vuosi sitten julkaistussa jutussa Europan sillihaperoiden kaavassa ei käytetä ainuttakaan makroskooppista tuntomerkkiä. Se turvatuu pelkästään mikroskopiaan ja ekologiaan eikä sekään aina riitä.
Minulla ei ole käsitystä siitä, paljonko sillihaperoporukassa meillä on nimettömiä lajeja, mutta mielestäni mahdollinen on R. amoenoides. Helttapuolen pitäisi olla sillihaperoksi aika vaalea ja siltä se kuvassa näyttää.
Kiitoksia vastauksista! Tässä nimenomaan tuo ekologia mietitytti, koska “tunnetummista” sillihaperolajeista erythropus / xerampelina on kaiketi mäntymetsien laji, favrei kuusikoiden laji, pascua ja subrubens tunturilajeja ja faginea sekä graveolens tammen / pyökin lajeja. Russula clavipes nyt kaiketi voisi jotenkin sopia, Funga ei kovin tarkasti sen ekologiaa määrittele (“coniferous and deciduous forests”), mutta sen väritys (niin ongelmallinen kuin se tuntomerkkinä onkin) ei tuntuisi siihen sopivan lainkaan. Sen sijaan tällaiseen kosteaan lehtimetsään ei oikein sovi mikään näistä. Tuo R. amoenoides on sinänsä kiinnostava, sitähän ei mainita Funga Nordicassa eikä Russulales-sivustollakaan.
Ei nämä minullekaan ole kovin (jos lainkaan) selkeitä, joten vedin yhteen mitä Adamčík sanoo uusimmassa jutussa. Listassa on kaikki lajit, joita hän hyväksyy Euroopasta (ei vielä muuta DNA:ta kuin ITS).
R. clavipes - koivun, haavan, pajujen ja havupuiden kanssa, temperaattinen - boreaalinen, tyypillisesti kostealla, happamalla turvemaalla
R. faginea - Fagus, Quercus, Carpinus
R. favrei - boreaaliset ja montaaniset havumetsät
R. graveolens - tammien kanssa
R. nuoljae - boreaaliset, montaaniset ja tunturimetsissä, usein koivun kanssa; mahdoton erottaa R. clavipesista päältä päin
R. pasqua - paljakalla, tyypillisesti kalkilla
R. subrubens - pajujen kanssa, temperaattinen - tuntureille
R. xerampelina - havupuiden kanssa
R. amoenoides - tästä ei ole vielä julkaistu erillusjuttu kuten muista, mutta sanotaan olevan mediterraaninen, tammien kanssa. Romagnesin protologin mukaan tammien kannsa pohjoisesta Ranskasta. Ei Sarnarikaan kovin monisanainen ole.
Kiitos! Nyt taidetaan jo olla olemassaolevan tiedon rajalla…
Nimeä amoenoides ovat Jussi ja Jukka käyttäneet pitkään suunnilleen tämännäköisestä sienestä. Arvelen, että kyse on hyvin meikäläisestä nimen tulkintatraditiosta. Clavipes on minulle “vihersillihapero”, muistan kun Adamčík käytti nimeä Hyytiälän kongressissa rämeen laitametsästä kerätystä sienestä - nimi oli minulle ennestään tuntematon. Pidän näitä eri lajeina.