Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

LAJI.FI-foorumi

Pari seitikkiä viime kaudelta

1. Nämä löytyivät syyskuun lopulla rehevänpuoleisesta kuusimetsästä. Muistaakseni haju oli heikko - retikkamainen ja maku mieto. Kaneliseitikki (C. cinnamomeus) on yleinen laji, joka minulle on jäänyt vieraaksi. Voisikohan tämä mennä siitä?

2. Alla olevan kuvan ryhmä kasvoi samassa metsikössä läheisellä alueella. Voisiko olla samaa kuin ekassa kuvassa? Tällä tosin jalka näyttää täyteiselta, ekassa ontolta.

3. Tämä ryhmä tuli kuvattua heinäkuun lopulla kosteassa, rannanläheisessä lehdossa. Lähipuina mm. leppää ja raitaa. Olen aiemmin koittanut sovitella tätä lajiin lepikkoseitikki (C. alnetorum).

Mielipiteet ovat tervetulleita.

Ykkönen vastaa kyllä käsitystäni kaneliseitikistä. Tuo ontto jalka on myös parissa omassa kuvassani, jotka olen siis ajatellut kaneliseitikeiksi. C malicoriuksella olisi vihertävä malto. Muita lähilajeja en tunne.

Kolmosesta tulee mieleen Cortinarius umbrinolens, mantuseitikki. Olen sitä mielestäni löytänyt hyvin märistä paikoista. Ruotsin artfaktassa ekologiasta sanotaan että “Björk- och blandskog. Sällan bokskog. Torv. Fuktig, mager och näringsrik mark. Med björk, sällan bok.” Mantuseitikillä on myös tuo kuvassasikin näkyvä valkoinen vyö. Lepikkoseitikkiä en yhtään tunne.

Tässä vertailuksi oma kuvani mantuseitikiksi olettamastani

1 tykkäys

Kiitti vastauksesta. Tuon malicoriuksen olenkin löytänyt useamman kerran ja luulen sen tuntevani.

Omat löytämäni mantuseitikit – tai niiksi olettamani – kasvoivat aika erilaisessa ympäristössä ja se ei tullutkaan mieleeni. Mutta nyt kyllä tuo vaikuttaa ihan lupaavalta ehdokkaalta! Koivuakin kasvoi todennäköisesti lähistöllä.

Vaikeita ovat. Ylin kuva kyllä näyttää hyvin paljon Cortinarius Floran kaneliseitikkikuvalta. Mietin, onko tuolla kuitenkaan riittävästi vihreää väriä mallossa ollakseen C. malicorius. Rehevissä kuusikoissa kasvavat lisäksi ainakin sahramiseitikki (C. sommerfeltii) ja ruostehelttaseitikki (C. fervidus), jotka ovat tämäntyyppisiä. Sahramiseitikki on hennohko, ehkä hiukan valjumman värinen laji jolla on selviä vöitä lakissa, ja ruostehelttaseitikki taas jonkin verran tukevampi laji. Muistelin että kaneliseitikki olisi hieman karumpien metsien laji, mutta se taitaa nyt kuitenkin kasvaa monentyyppisissä metsissä.

1 tykkäys

Noihin Dermocybeihin en osaa ottaa kantaa. Noin yleisesti seitikkien hygrofaanisuus - vähänkin kun kuivahtavat - hankaloittaa tuoreena ja kuvista tunnistamista paljon.

C. alnetorum on ok, tuollainen se on ja sen tunnistaa kuvista. Yleensä lepikkoseitikki ei ole ihan näin tumma, vaan enemmän sinertävänharmaa, punaruskeus kuitenkin puuttuu aina. Lakin muoto on tyypillinen: nipukka on aika leveä, reunoista lakki on pitkään leveälti alaspäin kaartunut. Harvahelttaisuus on hyvä tuntomerkki. Velumia on usein aika runsaasti, kuten kuvissa.

1 tykkäys

Kiitoksia Mikolle ja MIkalle kanssa. Tuo tumma sävy epäilyttikin vikan kohdalla, kun useimmissa löytämissäni kuvissa C. alnetorum on ollut vaaleampi, harmaampi. Harvat heltat kyllä nappasivat huomioni. Kun valokuvasin nuo, niin oli muistaakseni märkä keli ja aika hämärää, mikä sai varmaankin osaltaan sienet näyttämään normaalia tummemmilta.