Pitääkö tästäkin olla huolissaan?

Luonnonsuojelijalla riittää huolenaiheita, suurimpana niistä luonnon jatkuva muutos. Toisinaan huolta aiheuttaa jonkin lajin, kuten hömötiaisen, nopea väheneminen, toisinaan taas jonkin toisen lajin, kuten lupiinin, nopea runsastuminen. Parempi olisi, jos luonto ei muuttuisi lainkaan.

Mutta huolestuttavaa voi olla sekin, jos mikään ei muutu. Suomen Luonnon 3/22 pääkirjoituksessa Heikki Vasamies siteeraa Ilmari Kohosen vuonna 2020 julkaistua pro gradu -työtä, jossa todettiin Suomen yöperhosten biomassan ja kokonaisrunsauden pysyneen muuttumattomana ajanjaksolla 1993-2016. Vasamiehen mielestä se on huolestuttava tulos ajanjaksolla, jolla Suomeen on saapunut huomattava määrä uusia lajeja. Pienenevätkö “vanhojen” lajien kannat samaa tahtia kuin uusia asettuu?

Kysyisinkin nyt perhosia paremmin tuntevilta, onko kyseessä hyvä vai huono uutinen. Kumpi on parempi asia: se, että luonto muuttuu, vai se, että luonto ei muutu?

Ilmastossa on tapahtunut muutosta, siis lämpenemistä, ja sen seurauksena monien lajien levinneisyysalue on pohjoisella pallonpuoliskolla siirtynyt globaalisti niin, että sekä levinneisyyden etelä- että pohjoisraja on siirtynyt kohti pohjoista (tai vaihtoehtoisesti korkealle). Ja sama tietty on tapahtunut myös näiden lajien runsauden painopisteelle.

Tämä siis yleisenä linjana, mutta olennaista on myös huomata, että harvalla lajilla levinneisyyden eteläraja ja pohjoisraja ovat siirtyneet samassa suhteessa pohjoisemmaksi, vaan normaali tilanne on ollut se, että jompikumpi noista on siirtynyt enemmän kuin toinen. Sitä, kumpaa tähän mennessä (kun oletettavasti ollaan kuitenkin nopean lämpenemisvaiheen alkupuolella) on tapahtunut enemmän, on melko vaikea arvioida globaalisti, mutta pitkällä tähtäimellä (nopean lämpenemisen jatkuessa) useimmilla lajeilla eteläraja tulee todennäköisesti siirtymään selvästi enemmän pohjoiseen kuin ks. lajin pohjoisraja. Ts. lajien levinneisyysalue tulee tällöin supistumaan. Ja kehityskulun jatkuessa hyvin pitkään joillakin lajeilla alkaa käydä niin, että että lajin eteläraja kohtaa pohjoisrajan, mikä tarkoittaa ks. lajille globaalia sukupuuttoa. Siis jotain todella huonoa. (syy sille, että laji ei pysty levittäytymään “rajaansa” pohjoisemmaksi, on usein se, että lajin ravintokasvi ei leviä lähellekään samaa tahtia perhoslajin kanssa, joten jossakin kohtaa tulee raja, jossa perhoslajin toukalle ei löydy purtavaa siellä, missä ilmasto olisi lajille sovelias).

Mitä tuohon mainitsemaasi tutkimustulokseen tulee, niin siinä voi nähdä sekä hyviä että huonoa puolia. Siinä Vasamies on oikeassa, että “vanhojen lajien” kannat ovat pienentyneet Suomessa, mutta onko se sitten huolestuttavaa? Itse sanoisin, että se on ihan “ennusteen mukainen” ja luonnonlakien mukaan väistämätön ilmastossa tapahtuneen lämpenemisen seuraus. Useilla perhoslajeilla niiden levinneisyyden eteläraja on kulkenut/kulkee jossakin kohdassa Suomea ja samoilla lajeilla pohjoisraja on jo Suomen pohjoisrajalla, niin eihän sen levinneisyyden pohjoisraja voi Suomen alueella siirtyä yhtään pohjoisemmaksi, joten väkisinhän näillä lajeilla Suomen kanta pienenee. Se, että “vanhojen lajien” kannat ovat pienentyneet, ei tee asiasta huolestuttavaa.
Mutta sen sijaan tuossa tutkimustuloksessa huolestuttava asiana voi nähdä sen, että biomassa ja kokonaisrunsaus eivät ole lisääntyneet, vaikka lajimäärä on merkittävästi lisääntynyt. Toisaalta, kun biomassassa ja kokonaisrunsaudessa ei ole Suomessa tapahtunut muutosta, niin ei tulos miltään katastrofiltakaan kuullosta.

Mutta jos tämä tulos nähdään huolestuttavana, niin se huolestuttava asia onkin sitten lähinnä se, että emme ole saaneet tarpeeksi tulokaslajeja tai ainakaan levinneiden tulokaslajien yksilömäärät eivät ole kasvaneet riittävän suuriksi. (Pikku piikkinä: tässä on muuten melkoinen ristiriita sen kanssa, miten monet “luontoihmiset” arvostavat tulokaslajeja (ei sisällä vieraslajeja) jotenkin “vanhoja lajeja” vähempiarvoisina! :yum:)

Kun kysyt sitä, että onko huono vai hyvä asia, että perhoslajisto (luonto) muuttuu, niin vastaus saattaa kuitenkin olla hyvän puolella, sillä se tarkoittaa, että perhoslajeilla on ainakin jonkinlainen vastaus, kyky sopeutua, muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin, vaikka paikallisesti niiden populaatiot kestävätkin melko huonosti muuttuvia ilmasto-olosuhteita. Sillä ilman kykyä levitä uusille alueille pohjoiseen (joilla ilmasto on hiljan muuttunut niille soveliaaksi), noiden lajien kanta (levinneisyysalue) taantuisi huomattavasti nopeammin, kun levinneisyyden eteläosissa lajit joka tapauksessa taantuisivat.

Yhteenvetona sanoisin, että luonnossa ilmastollisista syistä tapahtuva muutos ei itsessään ole yhtään paha asia, mutta liian nopeasti tapahtuvana muutos sen sijaan on erittäin paha asia.

Toivottavasti vastauksesta tuli edes jotenkin ymmärrettävä ja ylipäätänsä vastaus kysyttyyn. On sen verran moniulotteinen kokonaisuus, että ei voi vastata kuin “savolaisittain”.

4 Likes