Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

LAJI.FI-foorumi

Pulsatilla patens, hämeenkylmänkukka

Pisti silmään, että tietokannan mukaan Pulsatilla patens on suomenkieliseltä nimeltään sormikylmänkukka. Onko nimestä hämeenkylmänkukka kokonaan luovuttu vai onko se nimialalajin nimi? Vai onko siitä tehty nimihirviö tyyliin hämeensormikylmänkukka? Lajisivu näyttää vain kaksi Suomessa esiintymätöntä alalajia, eli nimialalajia ei ole siellä ollenkaan. Lajihaku ei ehdota hämeenkylmänkukka-nimellä mitään.

Sormikylmänkukan (ent. hämeenkylmänkukan) levinneisyys ulottuu Ruotsista ja itäisestä Keski-Euroopasta halki Euraasian ja vielä laajalti läntiseen Pohjois-Amerikkaan. Laji on tuolla valtavalla alueellaan jaettavissa moneksi alalajiksi, joista kolme kasvaa myös Euroopassa. Suomessa on läsnä nimialalaji, subsp. patens .

Ilmeisesti Retkeilykasvion 1. painoksesta (1984) lähtien Suomessa on käytetty lajista Pulsatilla patens kansallista nimeä hämeenkylmänkukka. Se on kyllä kaunis ja lämpimän kotoinen nimi, mutta kovin ”nurkkakuntainen”, sillä Suomen Häme on vain pikkuinen ja erillinen kappale lajin levinneisyyden äärilaitaa. Ja nyt on lisäksi tullut tarpeelliseksi antaa alalajeillekin suomalaiset nimet, mikä on suorastaan pakottanut ottamaan käyttöön lajille ”uuden” suomalaisen nimen sormikylmänkukka. Se ei ole varsinaisesti uusi, vaan vanhastaan lajista käytetyn nimen ’sormilehtinen kylmänkukka’ nykykielen mukainen muunnelma. Nimialalaji on nyt euroopansormikylmänkukka, jota on tarpeen käyttää vain erityisyhteyksissä ja muulloin riittää lajitason nimi sormikylmänkukka – alalajitason suomalaista nimeä ei meillä ole ennenkään käytetty (ja siksi sellaista ei ole ollutkaan). On kai ymmärrettävää, että nimialajia olisi kummallista kutsua suomeksi nimellä ’euroopanhämeenkylmänkukka’, itäistä alalajia subsp. uralensis nimellä ’uralinhämeenkylmänkukka’ jne. Ja eikö kuulostaisi omituiselta kertoa, että subsp. flavescens eli ’kainohämeenkylmänkukka’ [oik. kainosormikylmänkukka] on kotoisin Itä-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta?

Ymmärrän hyvin, että puheena oleva kylmänkukkalajin kansallisen nimen muutos kirpaisee monia. Mutta voiko sen elegantisti välttää? Otan vastaan rakentavia ehdotuksia.

Muuten, vastaavanlaisia nimimuutoksia on varmaan vielä odotettavissa. Karjalanruusua on jo jouduttu pohtimaan hieman epätyydyttävän oloisena tuloksena se, että euraasialainen nimialalaji on idänkarjalanruusu ja pohjoisamerikkalainen alalaji on lännenkarjalanruusu. Entäs onko sopivaa kutsua myös pohjoisamerikkalaisia ja siperialaisia Dryas -lajeja lapinvuokoiksi?

Arto Kurtto

Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunnan pj

arto.kurtto@helsinki.fi

Kiitos näiden tiedojen välittämisestä (ymmärsinkö oikein että koko teksti oli Arto Kurtolta?). Toki muutokset nimistössä herättävät vastarintaa, mutta hyvinhän tuo muutos on perusteltu. Henkilökohtaisesti minua tosin ei häiritse, jos suomalainen nimistö on Suomi-keskeistä, vaikka lajia esiintyisikin laajemmalla alueella.

Toisaalta en aina ymmärrä sitä, miksi alalajien nimissä halutaan toistaa koko alkuperäinen nimilitania. Eikö esimerkiksi kainosormikylmänkukka voisi olla vain kainokylmänkukka? Eihän suomenkielisten nimien tarvitse olla yhtä tieteellisiä kuin tieteellisten nimien.

Tämä on nyt oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Tieteellisissä lajinimissä on perusongelmana, että nimellä yritetään tehdä (ainakin) kaksi eri asiaa yhtä aikaa: esittää lajin sukulaisuussuhde (mihin sukuun se kuuluu) ja antaa sille yksilöllinen nimi, jolla lajista voi viestiä muiden kanssa. Tämä on ongelma koska jos tieto sukulaisuussuhteesta muuttuu, muuttuu myös nimi, vaikka kyse olisi samasta asiasta (lajikäsitteestä). Kun nimi muuttuu, vaikeutuu viestintä, ja paljon aikaa menee väärinkäsityksiin ja pään raapimiseen.

Yksi ratkaisu tähän on ollut käyttää kansankielisiä nimiä, ne kun eivät muutu samaan tapaan kuin tieteelliset nimet. Näin olen itsekin jatkuvasti toiminut jäkälien kanssa: pari vuotta uudemmassa julkaisussa laji voidaan esittää aivan eri tieteellisellä nimellä kuin vanhemmassa. Mutta suomenkielisen nimen perusteella laji löytyy edelleen helposti.

Jos kuitenkin suomenkielisiä nimiä ryhdytään muuttamaan, jotta ne kuvailisivat lajia paremmin, saadaan aikaan sama ongelma. Nimi yrittää tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, ja kun nämä ova ristiriidassa, viestinnän selkeys on se joka kärsii. Kun etsin hämeenkylmänkukkaa (joka tulee nimenä esiin joka paikassa), en löydä. Seurauksena turhautumista ja väärinkäsityksiä.

Nimenmuutos ei myöskään lopullisesti ratkaise nimen “kummallisen merkityksen” ongelmaa. Jos joskus opitaan että kylmänkukat eivät olekaan erityisen kylmissä paikoissa viihtyviä, nimeä pitää kai muuttaa taas, koska “kylmänkukka” antaisi väärän käsityksen lajin ekologiasta. Ja sitten taas käytetään aikaa ja vaivaa nimiepäselvyyksien ja viestintäongelmien ratkomiseen, sen sijaan että ratkottaisiin oleellisempia ongelmia. (“Ei täällä näytä kasvavan mitään uhanalaisia tai suojeltavia kasveja, vain jotain sormikukkia, joten tähänhän on hyvä tehdä parkkipaikka.”)

Elegantti ratkaisu olisi hyväksyä että nimet ovat vain nimiä, ja että kasvupaikka-, levinneisyys-, sukulaisuus- ja muut tiedot kerrotaan jossain muualla.

Arto Kurtto vastasi ansiokkaasti kysymykseen siitä, miksi hämeenkylmänkukan nimi on muutettu sormikylmänkukaksi. Jäljelle jää kysymys siitä, miksi Lajitietokeskus ei tunne lainkaan lajin vanhaa nimeä.

Viime vuonna julkaistu Suomen putkilokasvien luettelo uudisti rankasti sekä tieteellistä että suomenkielistö nimistöä. Joillakin lajeilla molemmat nimet muuttuivat, esimerkiksi kampasaniainen Blechnum spicant on nykyään kaitakampasulka Struthiopteris spicant.

Jotta harrastajat ja maallikot pysyvät mukana muutoksessa, Lajitietokeskuksen tulisi jakaa tietoa myös nimistön muutoksesta, ei vain uusimmista nimistä. Esimerkiksi Googlen hakutuloksissa hämeenkylmänkukka johtaa toistaiseksi sormikylmänkukkaa luvuin 7620-9.

Jos hämeenkylmänkukka olisi merkitty lajin Pulsatilla patens vanhentuneeksi nimeksi, käyttäjä löytäisi lajin myös sillä nimellä Lajitietokeskuksesta ja saisi samalla valaisevaa tietoa uusimmasta nimistöstä.

On paljon muitakin lajeja, joiden laajalti käytössä olevat suomenkieliset nimet ovat Lajitietokeskukselle tuntemattomia.

Viran puolesta voin vastata että parannamme vanhojen nimien näkyvyyttä ja käytettävyyttä Laji.fi:ssa, kunhan löydämme ratkaisuja, jotka ovat hyväksyttäviä sekä tutkijoiden että käyttäjien näkökulmasta.

Mikko / Lajitietokeskus