Löysin ison ryhmän noita lokakuun puolivälissä kuusivaltaisen metsän reunasta. Lähipuina myös ainakin koivua ja ehkä pajua, pihlajaa ja mäntyä kanssa. Jos oikein muistan niin hajua tai makua en erottanut. Laji luonnollisesti täysi mysteeri.
Värit ja melko pieni koko ovat tyypillisiä jodiseitikkiporukan lajeille, siis C. obtutus coll. Kuvan sienet eivät ole aivan hentoja, joten itse C. obtusus saattaisi olla mahdollinen. Mutta voi olla muutakin, julkaistua uutta tietoa meiltä näistä ei vielä ole. Se ainakin on selvää, että hennompia jodiseitikkiryhmän lajeja meillä on useampia kuin mitä esim. Fungassa on ilmoitettu.
Kiitti, vaikuttaa kyllä hyvältä ehdotukselta. Näytekin löytyy; en tiedä onko siitä mitään hyötyä mutta ehkä joskus tarkastelen jos löydän tietoa.
Mukavaa, että näyte on tallessa, etenkin koska nuo valokuvat ovat niin hyviä. Seitikkien suhteen olen ollut odottavalla kannalla. Laaja artikkeli Telamonia-suunnan seitikeistä on ollut tekeillä jo pitkään. Vasta kun se tulee ulos, saa jonkinlaisen käsityksen siitä, millainen joukko on lajeja, jotka voivat tulla kyseeseen.
Seitikkien skooppaamisessa olisi parasta edetä vertailunäytteitä käyttäen, koska selkeitä lajeja ryhmitteleviä ja toisistaan erottelevia tuntomerkkejä on niukasti ja koska lajimäärä on samalla suuri.
Tuntemattomista lajeista, joista saa hyvin onnistuneita valokuvia, kannattaa kerätä näyte. Tämä on se tie, miten pääsee opettelussa eteenpäin. Kun näytteille jossain vaiheessa saa nimiä, ne alkavat toimia vertailunäytteinä ja auttavat taas opettelussa eteenpäin.
Vähissä on kirjallisuus, joka kunnolla auttaa seitikkien skooppitunnistuksessa. Mikroskooppikuvituksen suhteen laadukkain on belgialainen kirjanen Cortinarius subg. Telamonia in Vlaanderen. Esitelty lajimäärä ei ole kovin iso ja kieltä on aika hankala lukea. Opus on ilmeisesti saatavilla edullisesti DVD-formaatissa.