Satahelttojen taksonominen tilanne?

Sienet
1

Onkohan olemassa mitään kuranttia taikka uudempia näkemyksiä kokoavaa kirjoitusta tästä suvusta?

Olisi suht runsaasti kuvia joille olisi kiva antaa nimiä, tai ainakin jotain järkeviä nimikkeitä.

Kun katsoo laji.fin ja lähimaiden listoja suvun lajeista niin jää lähinnä ihmettelemään että mitkäs niistä nimistä ovat kurantteja. Itse olen laittanut aika monta havaintoa vähän tummemmista M. melaleucaan, paremman tiedon puutteessa, mutta nyt huomaan että tanskalaiset ovat lajin ilmeisesti hylänneet kun ovat merkanneet sen DD. M. brevipes on ilmeisesti myös hylätty ja tilalle tullut M. grammopodia ja M. humilis. Laji.fissä puolestaan on laitettu M.polioleuca koodille DD. Piennarsahaheltta (M. stridula) puolestaan on kurantti laji Suomessa mutta ei muualla, etc…

Elikkä mitähän näitä tummia/harmaita on kurantteina jäljellä? Eniten askarruttaa tuon M. melaleucan kohtalo kun sieltä pitäisi ehkä nyt siirtää kaikennäköistä vähän tummempaa versiota muiden nimien alle?

2

Luultavasti tanskalaiset perustavat osan taksonomisesta näkemyksestään tähän julkaisuun.

Nimeä Melanoleuca brevipes ei kuitenkaan ole hylätty (lat. nomen rejiciendum, lyhenne nom. rej.), sen vain ei ilmeisesti katsota olevan laji, joka kasvaa Tanskassa. Jos tieteellinen nimi hylätään, niin se tarkoittaa sitä, ettei sitä voi enää käyttää.

Linkkini artikkelin tiivistelmässä nimestä M. brevipes käytetään termiä nomen dubium, joka tarkoittaa epäselvää nimeä, ts. epäselvää on se, mille taksonille kyseinen nimi kuuluu. Epäselvä nimi ei kuitenkaan tarkoita nimen hylkäämistä, koska taksonin identiteetti saattaa joskus myöhemmin kuitenkin selvitä.

1 tykkäys
3

Melanoleucat ovat tosi tautinen ryhmä. Hyvin pieniä eroja lajien välillä, jos laisinkaan. Tippoittain ilmestyy uusia juttuja mutta ilman selkeitä ryhmätuntomerkkejä. Joutuu lukemaan monta juttua, jos yrittää määrittämistä.

Äskettäin yritin yhden M. grammopodiamaisen määrittää ja tulos oli suunnillen, että se on 60 % grammopodia ja 40% malenconii.

Makroskooppiset tuntomerkit ovat hyin plastiset ja mikroskopiassakin on vaikeaa löytää rajoja. Kenties koskaan ei saadakaan toimivaa kaavaa aikaiseksi vaan molekyylituntomerkit ovat ainoat mitkä toimivat.

M. brevipes on parasta jäättää unholaan. Siitä ei koskaan saada selvyyttä. M. polioleuca-ryhmän sienistä ei ole vielä julkaistu mitään varteenotettavaa.

1 tykkäys