Tipakantapaiset hyytelösienet

Ajattelin laittaa tipakantapaisista oman ketjun johon voitaisiin laittaa apuja näiden määrittämiseen. Itse en tiedä oikein mitään hyvää kokoavaa/kuranttia kirjoitusta taikka kaavaa näihin enimmäkseen keltaisiin hyytelösieniin. Fungi of Temperate Europessa kuvaillaan yleisempiä lajeja. Laitan tähän alkuun tuon FTE:n pohjalta kuvia aloittaen helpoimmista.

Näin alkukeväästä kun ei maastossa ole paljoa sieniä on aikaa ihmetellä tipakoita joita löytää täältä etelästä jo nyt ja huhtikuussa vielä runsaammin. Tähän ketjuun saa erittäin mielellään laittaa mitä tahansa omia löytöjä tipakoista - tuttuja tai tuntemattomia.

  1. Rustotapikka, Ditiola radicata. Löytää läpi vuoden lähinnä männyn maaoksilta mutta on tullut vastaan laudan pätkältäkin. Nuorena miltei valkoinen ja tappimainen, myöhemmin sitten selvästi lakillinen ja keltainen.

  1. Maljatipakka, Femsjonia peziziformis. Tämä on vähälukuinen loppusyksyn laji jota voi löytää tammen maapuilta tai oksilta. Sikäli helppo määrittää että ovat kookkaita ja ulkopinta on vaalea ja karvainen.

  1. Toukotipakka, Guepiniopsis alpina. Melko kookkaita kauniin keltaisia “nappeja” joita löytää keväällä männyn maaoksilta. En kyllä oikein tiedä miten tämän erottaa (ilman skooppaamista) kuppitipakasta, Dacrymyces chrysocomus, jota voi löytää ymmärtääkseni läpi vuoden. Kuppitipakka taitaa olla aika littana kun toukotipakalla on jonnin verran sellaista “pydamidimaista jalkaosaa” eli nousee jonnin verran irti alustastaan. Itse en tuota kuppitipakkaa ole koskaan löytänyt.

  1. Ryppytipakka, Dacrymyces lacrymalis. Melko kookkaita keltaisia härdellejä taikka kasoja joita voi löytää ainakin keväin syksyin lehtipuiden maapuilta. Tämä on helpohko tunnistaa koska lehtipuilla ei tietääkseni kasva muita vastaavia kasoja. Paitsi keltahytykkä mutta ryppytipakka ei ole hyllyvä vaan aika kiinteä sormen alla.

  1. Lahotipakka, Dacrymyces stillatus. Tämä on se superyleinen kuusten kaarnattomia maapuita pilkuttava oranssi tipakka. Usein tätä näkee metritolkulla pitkin maapuun kylkeä.

  1. Ruskotipakka, Dacrymyces enatus. Tämä on laji.fissä nimellä Cerinomyces aeneus ja on rusehtava ja kasvaa tammella eli aika helppo tuntea.


Tässä vaiheessa alkaa tulla jo epävarmuutta lajeihin, lähinnä siis mutu -määrityksiä. Korjatkaa ihmeessä jos on parempaa tietoa. Tämä on oppimisprosessia…

  1. Kultatipakka, Dacrymyces chrysospermus. Löytyy männyn maapuilta periaatteessa ympäri vuoden. Havupuilta löytyvien kookkaampien tipakoiden kanssa olen kyllä epävarma koska lajeja on useampia. Kultatipakan lisäksi ainakin Guepiniopsis estonica (laji.fissä nimellä Dacrymyces estonicus) ja kuppitipakka, Dacrymyces chrysocomus, kasvavat männyllä. Näistä kultatipakka on käsittääkseni ainoa kasamainen, elikkä kasamainen männyllä on minun kirjoissani kultatipakka kunnes tulen toisiin aatoksiin

  1. Usein kuusella näkee myös tämmöistä sitruunankeltaista pientä kaunista nappia josta en kyllä ole varma lajista, mutta kirjaan ne lahotipakoiksi kunnes keksin olisiko ne oikeasti jotain muuta.


Perustan näkemyksen siihen että oranssia lahotipakkaa ja tätä sitruunakeltaista näkee joskus yhdessä.

Laji.fissä on nimiä monille muillekin tipakoille - on fennicusta, variisporusta, ovipsorusta, confluensia etc. mutta en tiedä onko nämä oikeasti kurantteja lajeja tai mitkä näistä olisivat. Jos joku tietää jotain kurantteja selvityksiä suvusta Dacrymyces taikka ylipäätään Dacrymycetaleksista niin kertokaa ihmeessä.

  1. Tässä vielä yksi tipakka jolle olen antanut nimen Dacrymyces capitatus kun en parempaakaan ole keksinyt. Tässä kuvattuna kuusen maapuulta. Voihan tuo olla jotain muutakin. Laji puuttuu Suomen listoilta mutta GBIFin mukaan se on hyvin yleinen lähialueillamme. Luulisi löytyvän täältäkin.

Itselleni oudoiksi ovat jääneet ainakin kuppitipakka, littutipakka, lakkitipakka, keltatipakka… joten opeteltavaa riittää.

7 Likes

Voisin lisätä tähän pari lajia:

Tässä olisi se kuppitipakka (Dacrymyces chrysocomus) vähän kuivahtaneena. Laji on kokemukseni mukaan paljon pienempi kuin toukotipakka – leveys vain millin - parin luokkaa. Löytyy ainakin kuorettomilta männyn maaoksilta ja maapuiden oksilta. Skoopissa kypsillä itiöillä seitsemän väliseinää. Uskoisin, että on aika yleinen laji.



Samaten männyn kuorettomilta maaoksilta voi löytää pistetipakan (Cerinomyces tortus). Pikkuruisia, tiheästi kasvavia tyynyjä, sävyltään värittömiä tai kalpean kellertäviä. Tällä oli kanssa joku lähilaji, jolla on skoopissa ja muistaakseni värisävyssä jotain eroa.



Mainitsen vielä itseä kiinnostavan lajin: riukutipakka (Dacryonema rufum). Senkin voi löytää ilmeisesti vastaavalta kasvualustalta, mutta ei ole koskaan osunut omalle kohdalle. Sen itiöemät ovat samaten tiheinä kasvustoina esiintyviä kapean kartiomaisia, tumman punaruskeita tappeja, korkeudeltaan alle millin luokkaa.

7 Likes

En ole hirveästi näihin perehtynyt. Japanilaisista lajeista on julkaistu artikkeli. Moni artikkelin lajeista kasvaa myös Suomessa ja sitä olen joskus käyttänyt näitä määrittäessäni. En kyllä kuollaksenikaan muista, onko artikkelista koskaan ollut minulle mitään hyötyä.

2 Likes

Näitä on oikeasti paljon enemmän kuin kirjoissa ja kaavoissa mutta selvitystyö on vasta menossa. Ilman skooppia onnistuu vasta muutaman määrittäminen.

Kutonen on oikeasti Cerinomyces aeneus - D. enatus ei löydy Euroopasta.

  1. Dacrymyces fennicus on hyvä laji, joka löytyy ainakin kelomännyiltä just tähän vodenaikaan. Koko sen genomi on sekvensoitu. Holotyyppi Lauttasaaresta.

  1. Dacrymyces minor löytyy monenlaiselta puulta.

  1. Cerinomyces lipoferus on vielä yksi lisää, joka ei selviä ilman skooppia. Olen nähnyt männyllä.

  1. Dacrymyces suecicus on myös männyllä.

  1. Dendrodacrys sp. tammenoksalla hangen päällä. Laji saattaa olla jokin muukin kuin mihin olen kirjannut.

Lisäksi minulla on useita muitakin mutta palataan niihin, jos saan vahvistetuksi.

Tässä saksankielinen yleiskaava, joka lienee automaattikäännety hollannista. Lienee parasta käyttää alkuperäistä, jos saksa ei miellytä.

https://www.pilzforum.eu/attachment/505180-phragmobasidiomyceten-pdf/

Ja muutama uudempi juttu.

https://doi.org/10.3114/fuse.2022.09.04
https://doi.org/10.1016/j.simyco.2021.100117
https://doi.org/10.3767/persoonia.2020.44.07

3 Likes

Tähän tulikin aika hyvä kattaus lahkosta Dacrymytales ja samantein luokasta Dacrymycetes. Jotain ihan outoja puuttuu + Dacrymyces macnabbii (taitaa olla nykyisin Dacryonaema macnabbii) joka on väritön tipakka havupuilla. Minulla ei ole tästä kuvaa, mutta pitäisi olla aika helppo laji ja kuvia löytyy netistä.

Kun vielä laitan tähän kuvat suvusta keltasarvikat, Calocera, niin sitten onkin käyty läpi koko Dacrymycetes luokka. Tuohan menee niin että laji - suku - heimo - lahko - luokka.

Elikkä keltasarvikoihin kuuluu kolme lajia jotka kaikki ovat ilmeisen yleisiä.

  1. Keltasarvikka, Calocera viscosa. Helppo tuntea, kunhan muutaman huomaa tulee habitus nopeasti tutuksi. Isokokoinen toisin kuin muut tässä läpikäydyt lajit. Kuivuu yllättävän punaiseksi mikä voi kyllä hämätä.

  1. Pikkusarvikka, Calocera cornea. Yleinen, pikkuinen, useimmiten lehtipuilla. Ei yleensä juuri haaraudu.

  1. Kääpiösarvikka, Calocera furcata. Harvinaisempi kuin tuo lehtipuiden versio eli tämä on havupuilla, pikkuinen, ja usein hieman haarautuu.

Nämä voivat kyllä kumpikin kasvaa sekä lehti- että havupuilla joten satavarmuus vaatii itiöiden skooppaamista, joissa selvä ero lajeilla.

Nyt on käyty läpi melko lailla koko Dacrymytetes luokka. Varmaan kohta joku julkaisee tutkimuksen missä lajit pannaan uuteen uskoon DNA -pohjalta, mutta toistaiseksi luokan lajit ovat kuten yllä kuvattu.

Stefanille: uskon kyllä kun sanot että ruskotipakka “on oikeasti Cerinomyces aeneus - D. enatus ei löydy Euroopasta”, mutta GBIFissä nuo ovat vielä synonyymeja ja FTEssä nimi on edelleen D. enatus. Koitin olla sotkematta liikaa.

Laitan tähän vielä lopuksi yhden oman löytöni joka on tullut maaliskuussa vastaan sekä pari kertaa Järvenpään Lemmenlaaksosta että Espoon Träskändasta, kummastakin kuusen kaarnattomalta maapuulta. Tuollaisia tappimaisia joissa jonninmoinen naulankanta. Voisi ehkä olla ihan nuoria toukotipakoita tai sitten jotain muuta, tässä kuvat kolmesta eri esiintymästä. Minulla nämä ovat toistaiseksi nimeä vailla.

Kuten Stefan tuossa yllä kertoi lajeja on enemmänkin mutta tämä on selvittämätöntä valkoista karttaa ja lajistoa. Kun jostain nappaa kuvan tai tekee keräyksen saattaa ihan hyvin kuvata tieteelle tuntemattoman lajin. Eikä nämä muuten selviä kuin kuvaamalla ja keräämällä näytteitä ja ammattilaiset sitten tutkii DNAt ja kuvaa niiden pohjalta tieteelle uusia lajeja.

1 Like

Hyvä ja mielenkiintoinen ketju, kiitos siitä!

Omat havaintoni löytyvät linkin takaa. Niissä on varmasti virheitä, joten kommentit ovat tervetulleita. Näytteitä näistä ei ole.

Samat 31 havaintoa löytyy kuvineen myös Laji.fistä.

Menee ilmeisesti niin että jos iNatissa olet laittanut kuville sopivan löysät lisenssiehdot niin sitten myös kuvat näkyvät Laji.fissä?

Ihan hyviä lajinimiä sinulla on, ei ainakaan mitään selkeästi virheellisen oloista. Laitoin yhteen havaintoon kommentin Laji.fissä. Saavuttaako se sinut jotain kautta? Inatin havaintojen kommentointi Laji.fissä on vähän turhanoloista hommaa jos ei tiedä että havainnon tekijä on rekisteröitynyt myös Laji.fihin.

1 Like

Juuri näin!

Erillistä ilmoitusta ei tule sähköpostiin, mutta kommentti näkyy kun kirjautuu Laji.fiihin.