Tällaisia haperoita oli noussut viikonloppuna tuoreeseen, melko ravinteikkaan oloiseen kuusimetsään; muutamia useaan kohtaan soistuneen uran lähettyvillä.
Kaikkien värimaailma oli melko tumma – violettia, viininpunaista, ruskehtavaa. Maku ja haju heikkoja. Jalan tyveltä pitäisi kai tällä ja esim. jodi- ja orvonhaperolla saada jodin aromia, mutta oma nenä ei ole ihan parhaasta päästä ja tällaisia en aina erota. Esim. aiemmin kesällä löytämästäni oletetusta orvonhaperosta en kanssa saanut mitään irti.
Vaihtoehtoina ametistihaperolle on mielessäni nuo edellämainitut jodi- ja orvonhapero.
Jodihapero on männyn juurisieni ja tyypillisesti kai kasvaa karummilla, mäntyvaltaisilla paikoilla. Tämä paikka oli selkeästi kuusivaltainen, mutta seassa oli kyllä vähän mäntyä ja koivuakin.
Itiöitä mittasin kahdeksan ja mitoiksi tuli 7.9 - 8.9 × 6.7 - 7.3 µm. Haperoiden itiöiden tulkinnasta kun ei paljoa ole kokemusta niin ei mitään painavaa pysty sanoa, mutta fiiliksenä on että kuviointi olisi jodihaperolla harjanteisempaa ja orvonhaperolla erillisnystyisempää.
En kuitenkaan loppujen lopuksi ole lainkaan varma määrityksestä – muut mielipiteet ovat tervetulleita.