Viime sekvenssierästä löytyi vielä toinenkin hankala haperolajipari. Kuvan hapero kasvoi Siuntiossa hiekkapohjaisessa mäntymaastossa melko myöhään syksyllä. Itiöpöly oli tummahkon keltaista, lakki viininpunainen, ei värinmuutoksia - lajiarvaukseni oli jodihapero (Russula turci). Blastaus viittasi oikeaan porukkaan, ja nopeasti blastaustuloksia katsomalla olin jo valmis kiinnittämään lajinmäärityksen.
Sukupuun tekeminen turcista ja sen lähilajeista osoitti kuitenkin ettei asia ole ollenkaan näin yksinkertaista. Kun katsoo tuota sukupuuta, nimi turci esiintyy vähän joka puolella. Uniten näytteet (UDB-alkuiset) on määritetty siten, että tämä minun sieneni vaikuttaisi pikemminkin olevan samassa nipussa kuin amethystina (eli siis ametistihapero). Morfologiset tuntomerkkierot tälläkin lajiparilla ovat aika vähäiset. Ja jos tämä on amethystina, ei myöskään isäntäpuusta ole apua määrittämiseen, aika puhtaassa männikössä tämä kun kasvoi. Funga Nordica mainitsee turcille isäntäpuuksi männyn ja amethystinalle kuusen.
