Odotettuja sekvenssituloksia tuli eilen illalla, mukavasti juuri ennen joulua. Otin niistä nyt vanhimman havainnon työn alle. Edelleen mietin vienkö nämä pohdinnat tälle puolelle vai sekvensoinnin FB-ryhmään, mutta ehkä jaan niitä tasapuolisesti kummallekin. Kaikkein eniten asiasta kiinnostuneet seurannevat molempia 
Kyseessä on siis tällainen, jo vuonna 2016 Espoon Lähderannasta tammien alta löytämäni suhteellisen tummasävyinen, harvahelttainen seitikki:
Sienen yleinen habitus vei tuntui vievän sen tunkkaseitikkien ryhmään, tosin valitettavasti en silloin tullut merkinneeksi muistiin tuoksua. Näyte kuitenkin oli onneksi tallella, ja laitoin sen nyt sekvensoitavaksi.
Jo aiemmin on havaittu, että Ranskassa on samoja lajeja kuvattu eri nimillä moneen kertaan. Sukuselvitys vei tämän sienen ryhmään jossa oli peräti viisi sekvensseiltään lähes identtistä eri nimistä tyyppinäytettä, kaikki Ranskassa kuvattuja. Nämä kaikki löytyvät erinomaisesti Kare Liimataisen ja Tuula Niskasen ja kumppaneiden artikkelista “Mission impossible completed: unlocking the nomenclature of the largest and most complicated subgenus of Cortinarius, Telamonia”. Näistä nimistä vanhin oli Cortinarius semiodoratus, joksi tämän nyt sitten päättelen. Täällä laji.fi:ssä on nyt sen sijaan kannassa yksi niistä neljästä nuoremmasta nimestä, eli Cortinarius griseascens. Mietin että laitan tämän nyt tässä vaiheessa griseascens-nimelle, mutta jos ja kun se vaihdetaan, sen oikea nimi nyt kyllä olisi Cortinarius semiodoratus. Suomenkielistä nimeähän tällä sienellä ei vielä ole. Tuon kuvan perusteella tosin “tummatunkkaseitikki” voisi ehkä olla osuva, mutta toisaalta netistä muut tästä lajista löytämäni kuvat ovat enemmän perinteisen tunkkaseitikin näköisiä, kellanruskeita.
Alla vielä laatimani sukupuu, jossa oma sieneni on merkattu sinisellä nuolella.
Lisäys 23.12.2023: sellainen lisähuomio tähän tapaukseen, että vaikka näistä ei ole havaintoja laji.fi:ssä, niin tästä griseascensista on kyllä ainakin yksi dokumentoitu löytö Ruissalosta: