Tiedoitusvälineissä ja täälläkin törmää usein pronominien väärinkäyttöön? Mitä ihmettä? Eikö kouluissa enää opeteta persoonapronomineja? Mm. Korkeasaaren eläimmistä käytetään “hän” persoonapronominia? Koiralle koti -ohjelmassa kaikista koirista käytetään “hän” ilmaisua? Huvittavin tapaus oli kun Havis Amanda patsas lähti korjaukseen, niin eräs henkilö lausui sanat: “Hän lähtee nyt korjauseen”? Voi hyvänen aika miten metsässä sitä nykysuomessa ollaankaan? Saa olla eri tai samaa mieltä.
Liitteenä Kielikellon muutamia ohjeita alla.
Saako lemmikkiin viitata hän-pronominilla?
Kielenkäyttäjien käsitykset pronominien sopivasta käytöstä vaihtelevat
Suomen kirjakielen normin mukaan pronominit hän ja he viittaavat ainoastaan ihmisiin. Eläimiin ja muihin tarkoitteisiin viitataan pronomineilla se ja ne. Normista poikkeaminen ja erityisesti eläimeen viittaaminen hän-pronominilla herättää keskustelua. Verkkokeskustelun analyysi paljastaa, että kielenkäyttäjien käsitykset ilmiön syistä ja asenteet sitä kohtaan vaihtelevat.
Kirjakielen pronomineja koskeva sääntö on periaatteessa yksinkertainen: persoonapronominit hän ja he viittaavat ihmiseen, muihin elollisiin ja elottomiin olioihin viitataan demonstratiivipronomineilla se ja ne. Normi onkin tietoisen kehittelyn tulosta. Puhutuissa murteissa kolmannen persoonan pronominien vaihtelusysteemi ei ole perustunut niinkään puheena olevan kohteen ominaisuuksiin vaan tilannekontekstiin. Kuka , ken, mikä. Kysyvät eli interrogatiivipronominit kuka ja mikä taipuvat epäsäännöllisesti. Kuka-pronominin taivutusmuodot muodostetaan samanmerkityksisen pronominin ken vartalosta: kuka, kenet, kenen,ketä, kehen (tai keneen), kenelle (tai kelle); ketkä, keiden, keitä, keihin. Muotoa ketä käytetään eräissä murteissa ja mm. Helsingin puhekielessä usein myös merkityksessä ’kuka’ (”Ketä lähtee mukaan?”), mitä yleis- ja kirjakielessä pidetään pahana virheenä.
Itse perusmuotoa ken käytetään lähinnä vain runokielessä ja sanonnoissa (Ken on luonut sinitaivaan? Ken elää, se näkee); sen sijasta käytetään tavallisesti sanaa kuka.
Olen käsittänyt, että se- tai ne -pronomini käsitetään eläimiin kohdistettuna ehkä jotenkin ”alentavana” ja ”esineellistävänä”. Johtunee juurikin siitä, että kyseistä termiä käytetään myös elottomiin kohteisiin kuten tuoliin, kuten oikeaoppisesti kuuluisikin. Moni ei haluanne rinnastaa lemmikkiään tuoliin.
Toisaalta taustalla voi olla yleistynyt muun maailman inhimillistäminen. Ihmismäärän kasvaessa tähtitieteellisiin lukemiin sekä muun elonkirjon vähentyessä olemme ehkäpä ihmiskeskeisempiä kuin koskaan aiemmin(?). Eräät ihmiset pukevat lemmikkejään asusteisiin ja puhuttelevat niitä kuin lapsiaan.
Olen huomannut, että inhimillistäminen on kohdistunut myös elottomaan maailmaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa sähköllä kulkevat jakeluautot, joiden kyljessä lukee ”käyn 100% sähköllä”. Kyseessähän on inhimillistämisen käyttö retoriikan tehokeinona, jos kyseessä on mainos. PK-seudulla käytöstä poistuneella bussipysäkkillä saattaa lukea ”olen huollossa”. Enpä siis yllättyisi, jos lähitulevaisuudessa tai paraikaa omasta autostakin puhuttaisiin hän-pronominia käyttäen.
Eli halutaan nähdä lemmikit, eläimet, ehkä myös kasvit jossain määrin (puitakin puhutellaan), ihmiseen verrattavana olentona, ja tästä syystä hän-pronomini lienee osaltaan yleistynyt.
Itselleni on tähän mennessä ollut se ja sama, mitä pronominia kukakin käyttää. Välillä huomaan käyttäväni vastaantulijan lemmikistä hän-pronominia kysyessäni ”no kukas hän oikein on on?” jos koira tulee rapsuteltavaksi. Jos olisin enemmän kielitieteisiin vihkiytynyt, niin saattaisi ottaa päähän tämän kielenkäytön vääräoppisuus ja syntisyys. Yleensä eläimistä puhuessani käytän se- tai ne-pronominia, välillä jopa virheellisesti ihmisistäkin. Mielestäni molemmat pronominit ovat ns. yhdenvertaisia, eikä kumpikaan alenna tai ylennä vertaistaan. Saatan sanoa ihmisestä: ”se on kyllä tosi kiva tyyppi” täydellä kunnioituksella.
Toisaalta huomaan ärsyyntyväni, jos joku käyttää sanaa ”ketä” sanan ”kuka” sijasta. Esimerkki tällaisesta ärsyttävästä lauseesta: ”ketä sä oot?” Kaipa kielenkäytön oikeaoppisuuden sietokyky on kullakin henkilökohtainen. Nähdäkseni ilmiö on kuitenkin sellainen, mistä ei turhia harmaita hiuksia kannata ottaa, mutta ihan mielenkiintoista on pohtia ilmiön taustalla mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä.
Aika jännä juttu, että puhekielessä ihmisiin viitataan usein se-pronominilla, mutta eläimistä puhuttaessa se koetaan joskus alentavana.
Itse en käytä hän-pronominia ikinä eläimistä.
Tässä keskustelussa viitataan myös joihinkin Helsingin puhekielen piirteisiin. Niitä pidän kieliopin rappiona. Myös vääriin rektioihin törmää nykyisin liian usein: “En pysty tunnistaa tätä sientä kuvasta”.
Se on se some- ja tekstiviestikieli, joka tunkee joka paikkaan. Myös englanninkielestä tarttuu tiettyjä oikaisuja kuten tuo tunnistaa.
Minä käytän kaikista elollisista sinä-puhuttelumuotoa. Tänäänkin kiven alta paljastui ukkoetana, jolle sanoin “Anteeksi, että häiritsen sinun talvilepoasi. Vien sinut turvallisempaan paikkaa jatkamaan uniasi.”
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
