Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

Himmeäloisikka


#1

Eilen tuli katsottua tämän viimesyksyisen löydön itiöt. Oletin että kyseessä on isoloisikka, mutta osaitiöiden selkeästi pienempi koko taitaa tehdä tuosta himmeäloisikan (n. 14-21 x 2.5-3 u). Olin paria isoloisikaksi luulemaani kasvustoa kuvannut enkä muistanut kummasta olin näytteen ottanut, mutta onneksi syömäjälki paljasti.

Tarkistin mycobankista, että mahtoiko suvun nimi olla nykyään Cordyceps vai Elaphocordyceps. Ilmeisesti se onkin nykyään Tolypocladium. Himmeäloisikan tieteellinen nimi on tuon mukaan Tolypocladium capitatum, synonyymeinä mm. Elaphocordyceps capitata ja Cordyceps canadensis. Isoloisikka taas on Tolypocladium longisegmentatum (Suomen sienioppaassa ja laji.fi:ssä Cordyceps canadensis). Hämmentävää.


#2

Lajiasiaan en osaa ottaa kantaa, mutta joku muu varmasti osaa. Nimistöön liittyen yritän selventää (varmaankin aikalailla oikaisten, toivottavasti menee kohdalleen):

Kotelosienipuolella yleistä on, että lajin elinkierrossa on sekä suvuttomasti lisääntyvä muoto (anamorfi) että suvullisia itiöitä (sukusoluja) tuottava muoto (teleomorfi). Tässä tapauksessa voi googlettaa kuvia hakusanalla Cordyceps anamorph.

Jos ja kun anamorfi ja teleomorfi ovat erinäköisiä, ne on saatettu kuvata tieteelle erikseen ja anamorfi aivan eri sukuun kuin teleomorfi.

2000-luvulla havahduttiin tosissaan siihen, että pitäisi päästä eroon tuplanimistöstä. DNA-sekvenssit tietysti paljastivat, että tällaisia tapauksia on paljon. Vanhat nimistösäännnöt määräsivät, että teleomorfin nimi on oikea nimi. Tästä huolimatta anamorfien nimiä käytettiin ihan yleisesti.

Nimistösääntöjä päädyttiin sitten veivaamaan tältä osin uusiksi. Nyt ajatus on jotakuinkin sellainen, että vanhat anamorfin ja teleomorfin nimet ovat samassa asemassa (ei sen väliä, kumpaa (suku-)nimistöä käytetään, kunhan valitaan jompikumpi).

Tässä kohdin, mikäli nyt nopealla vilkaisulla sain oikean käsityksen, tutkijat päätyivät nykyiseen trendiin verrattuna aika laajaan sukukäsitykseen ja olivat sitä mieltä, että
sukunimi Tolypocladium (anamorfisuku) istuu polveutumiseen hyvin. Ja kombinoivat lajeja tähän sukuun.

Tämä sukunimistön tilanne ei välttämättä ole pysyvä. Kattavampi sekvenssiaineisto saattaa esimerkiksi paljastaa, että maahikkailla loisivat lajit muodostavat selvästi erottuvan monofyleettisen ryhmän ja äkkiäkös joku tutkija erottaa ne taas omaksi suvukseen.

Lajinimien kohdalla taas (jossain vaiheessa aikaisemmin) on tulkittu uudelleen vanhoja nimiä:

  • sienelle, jolle sopii nimi canadensis, on löydetty vielä vanhempi nimi (epiteetti capitata).
  • sieni, josta on yleisesti käytetty nimeä canadensis, mutta joka ei tulkinnan mukaan ole em. oikea canadensis, on kuvatu tieteelle uutena (epiteetti longisegmentata).
  • nämä molemmat lajit on kombinoitu sukuun Tolypocladium.

#3

Just näin. Näitä on nykyään niin hyvin tutkittu porukka että mahdollisuudet pysyä Tolypocladiumissa jatkossa ovat hyvät. Ja itiösegmentit näyttävät niin lyhyiltä, että sanoisin T. capitata.

http://cordyceps.us/pages/typification-cordyceps-canadensis-and-c-capitata-and-new-species-c-longisegmentis