Idänkenttämyyrä on laji.fi:ssä tieteellisellä nimellä Microtus levis. Mutta… se ei ole enää levis, vaan nykyisin taas rossiaemeridionaalis.
Siteeraan alla Heikki Henttosta, teksti on kopioitu Nisäkäsposti 34:stä, Heikin artikkelista “Myyrien nimiseikkailut”:
"Ammattilaisellakin tekee joskus tiukkaa seurata taksonomisia nimimuutoksia, siis tieteellisiä nimiä. Tämä koskee myös pikkunisäkkäitä. Muutokset ovat kahdentyyppisiä. Yleisin on, kun vanha laji pilkotaan kahtia tai vielä useamaan osaan, uusiin lajeihin. Toinen tyyppi on, kun perinteiselle nimelle löydetäänkin vanhempi synonyymi. Taksonomisten prioriteettisääntöjen mukaan ensimmäinen eli vanhin nimi on pätevä.
Suomessa tavattavista pikkunisäkkäistä idänkenttämyyrän nimiseikkailu on monimutkaisin. Venäläiset tutkijat havaitsivat 1970-luvulla, että kenttämyyrällä Microtus arvalis on eri kromosomimuotoja, jotka olivat lajitason eroja. Yhdelle uudelle lajille annettiin nimeksi Microtus subarvalis. Aika pian kuitenkin todettiin, että tämä nimi on nomen nudum, eli se jo aiemmin käytetty lajinimi; se oli aikoinaan annettu fossiililajille. Samoihin aikoihin Kreikassa todettiin samantapainen kromosomimuoto, jolle annettiin nimeksi Microtus arvalis epiroticus. Tältä pohjalta subarvaliksen nimi sittemmin muuttui muotoon M. epiroticus. Tällä nimellä laji kulki esimerkiksi laajassa Euroopan nisäkkäiden käsikirjasarjassa vuonna 1982 (Handbuch der Säugetiere Europas).
Venäläiset eivät kuitenkaan luovuttaneet. Kuuluisa venäläinen nisäkästutkija Ognev oli kuvannut 1920-luvulla kenttämyyrän alalajin Microtus arvalis rossiaemeridionalis. Ognev oli tehnyt tarkat muistiinpanot pyyntipaikoistaan ja niinpä myöhemmät tutkijat osasivat mennä samalle pellolle pyytämään. Kuinka ollakaan, he saivat paikalta kenttämyyrän kromosomimuotoa, joka oli sama kuin aiempi subarvalis. Koska rossiaemeridionalis oli siihenastisista synonyymeistä vanhin, se tuli lajinimeksi joksikin aikaa. Saaga jatkui siten, että parikymmentä vuotta sitten eräs tutkija sai päähänsä, että vuonna 1908 kuvattu laji Microtus levis olisikin sama kuin M. rossiaemeridionalis. Tämä idea hyväksyttiin mm. silloisessa nisäkästaksonomian raamatussa Mammal Species of the World vuonna 2005.
Mutta ei tarina tähän lopu. Sittemmin havaittiin, ettei leviksen löytöpaikka sisälly lainkaan idänkenttämyyrän levinneisyysalueeseen, vaan levis onkin kenttämyyrän muoto. Samoihin aikoihin ehdotettiin, että rossiaemeridionaliksen vielä vanhempi synonyymi olisi Microtus mystacinus ja jopa Microtus iranii. DNA-tutkimukset kuitenkin osoittivat, että niin M. mystacinus kuin M. iranii ovat omia geneettisiä lajejaan, joita tavataan vain Iranissa. Niinpä sitten pari vuotta sitten päädyttiin siihen, että idänkenttämyyrän pätevä nimi on M. rossiaemeridionalis. Esimerkiksi valmisteilla olevassa Euroopan nisäkäsatlaksessa levis vaihdettiin takaisin rossiaemeridionaalikseen kesken projektin. Samoin IUCN:n parhaillaan tehtävässä Euroopan pikkunisäkkäiden arvioinnissa lajina on M. rossiaemeridionalis. M. levis on siis kadonnut uusimmista lajiluetteloista, vaikka usein menee vuosia, että muutokset ehtivät kaikkeen käsi- ym. kirjallisuuteen mukaan.