Voiko nämä lajit erottaa luotettavasti toisistaan ilman itiöiden havainnoimista? Itiökoko mainitaan yleensä erona lajien välillä, mutta samoin mainitaan erot skeletaalirihmojen dekstrinoidisuudessa ja pillien koossa.
Olen nimittäin löytänyt haavalla kasvavan keltaisen kerroskäävän, jonka heikko dekstrinoidisuus (skeletaalirihmat keltaiset, ei punaiset) ja pillien koko (3–5/mm) viittaavat keltakerroskääpään. Kyseinen laji on kuitenkin niin harvinainen, että korkkikerroskääpä olisi uskottavampi lajivaihtoehto.
En ole onnistunut varmistamaan määritystä itiöitä mittaamalla, koska kummallekaan lajille sopivia itiöitä ei tahdo löytyä. Jotain itiöitä näytteessä kai on, mutta ne ovat aivan liian kapeita (1,5–2,5 µm). Pituuden puolesta ne ovat lähimpänä keltakerroskääpää.
Kääpä vaikuttaa yksivuotiselta, enkä huomannut monivuotisuuteen viittaavaa pillistön kerroksellisuutta. Yleensä keltakerroskääpä on kai yksivuotinen ja korkkikerroskääpä monivuotinen, mutta se ei taida olla mikään luotettava tuntomerkki.
Itse en ole keltakerroskääpää nähnyt koskaan, en edes kuivanäytteenä. Sen pitäisi olla voimakkaammin keltainen kuin korkkikerroskääpä. Se lienee se paras erottava tuntomerkki maastossa. Korkkikerroksella hieman pienemmät pillit.
Korkkikerroskääpä ei yleensä kasva pystypuilla, mutta ainakin alemmassa kuvassa näyttää siltä, että kasvu on lähtenyt runkoa vasten olevasta maapuusta ja siirtynyt pystypuun rungolle. Värin puolesta alempi kuva sopisi korkkikerroskäävälle, mutta pitää ottaa myös muut mahdolliset vaihtoehdot huomioon.
Poimukääpä (Antrodia pulvinascens) olisi yksi mahdollinen, siihen korkkikerroksen voi sekoittaa ulkonäön perusteella. Rihmasto ei ole dekstrinoidia, kuten korkkikerroksella.
Monivuotisuudessa pitää muistaa se, että myös monivuotiset ovat ensimmäisen vuoden kasvun jälkeen “yksivuotisia”.
Näin talvella usein itiöemien kunto on huono, etenkin jos ovat yksivuotisia lajeja. Tämä ajankohta vuodesta on epäedullinen määrittämisen kannalta monille lajeille. Yksivuotisten värit voivat myös olla poikkeavia, jos ovat huonokuntoisia. Silloin tututkin lajit ovat oudon näköisiä.
Onko löytöpaikka suojelematon vai sijaitseeko suojelualueella (ks. tasot Suojellut alueet ja Muut suojelukohteet laji.fi-karttapalvelussa Karttapalvelu | Suomen Lajitietokeskus, kiinnitä huomiota myös suojelualueen tyyppiin)? Keltakerroskääpä on erityisesti suojeltava laji (ks. luonnonsuojelulain 47§, kesäkuussa voimaan tulevassa uudessa laissa 77§), joten Ely-keskus voi tehdä merkittävälle esiintymälle rajauksen, minkä jälkeen esiintymää ei saa hävittää tai heikentää.
Näyte kannattaisi lähettää asiantuntijalle määritettäväksi, jos epäilee, että kyseessä todella on “erkkari”. Matti Kulju ainakin määrittää näitä.
Ei ole suojeltu kartan mukaan. On varmasti erittäin epätodennäköistä, että kyseessä olisi oikeasti keltakerroskääpä, mutta epäilys syntyi noista tuntomerkeistä. Vaarantuneen haavanpökkelökäävän uskon löytäneeni tuosta vierestä, mutta se ei ole erityisesti suojeltava laji.
Tässä on kuva pystypuulla kasvavasta korkkikerroskäävästä, joka on samanvärinen kuin löytämäni kääpä. Värin puolesta sieni voisi siis ihan hyvin olla korkkikerroskääpä.
Olen miettinyt muitakin vaihtoehtoja, mutta joltain kerroskäävältä tämä mielestäni vaikuttaa. Mikroskoopissa näkyi melko pitkiä kystidioleja. Niitä on poimukäävälläkin, mutta käsittääkseni vähän erinäköisenä.
Kystidioliasia kiinnostaa. Olen viime päivinä katsellut useita poimukääpiä ja kiinnitin huomiota mm. kystidioileihin. Poimukäävällä näkemäni olivat hoikkakärkisiä ja “pitkäkaulaisia”. Mikä sinun näppituntuma on kerroskääpien ja poimukäävän kystidioilien eroista?
En ole kovin syvällisesti perehtynyt asiaan, mutta netistä löytyvien tietojen mukaan poimukäävän kystidiolit ovat pidemmät (21–25 × 4,5–6 μm) kuin korkkikerroskäävän (13–16 × 3–4,5 µm) ja keltakerroskäävän (15–17 × 4–6 µm). Perusmuoto on kaikilla sama eli sukkulamainen (fusoid/fusiform).
Kaikilla kolmella kystidiolit ovat ilmeisesti suunnilleen samanpituiset tai lyhyemmät kuin basidiot. Mycoquébecin mukaan korkkikerroskäävän kystidiolit voivat kuitenkin olla hieman ulkonevat. En tiedä, voiko poimukäävälläkin olla basidioiden seasta ulkonevat kystidiolit, mutta ainakaan tässä kuvassa (Fig. 2) ne eivät näytä siltä.
Siinä skooppaamassani kerroskäävässä osa kystidioleista työntyi aika selkeästi esiin basidioiden joukosta. En tiedä, kuinka luotettava tuntomerkki se on, mutta näiden tietojen perusteella se sopisi parhaiten korkkikerroskääpään.
Perenniporiat ovat rakenteiltaan ns. ganodermoideja, mikä helpottaa steriilienkin näytteiden määrittämistä. Jos opettelet erottamaan Polyporus s.l. ja Ganoderma-suvuille leimallisen tukirihma-tyypin, niin melkein mistä vain mädästä mössöstä selviää onko kyseessä Perenniporia vai Antrodia tms.
Nyppää terävällä pinsetillä pieni tupsu mallosta, laita esim laimeaan KOHiin, ja etsi tukirihmojen päät. Jos tukirihmat säännönmukaisesti haarautuvat puumaisesti, kyseessä on todnäk Perenniporia. Tätä selvää tukirihmojen haaromista näkee vähemmän Fomitopsidaceae-lajeilla, joilla toki on varsinaista trimiittistä rihmastoa. Mutta se on eri asia kuin Polyporus s.l./Ganoderma/Perenniporia tukirihmojen haarominen.
Kiitos vinkeistä! Tuo tukiryhmätyyppi pitäisi opetella, mutta toistaiseksi en osaa sanoa, onko sieni tuota tyyppiä vai ei. Esiintymä ei ole valtion vaan ilmeisesti Vaasan kaupungin mailla. Alue on sittenkin suojeltu mutta vain kaupungin metsäsuunnitelmassa.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
