Voit laittaa paikasta ilmoitusta ELY:lle jos alue on huonosti tunnettu ja ei ole jo suojelun piirissä, liito-orava havainnot on hyvä perusta alueen suojelulle (periaatteessa…). Etsi myös liitureiden papanoita, kolopuita, kuvaat ne ja jos mahdollista paikkojen koordinaatit talteen, tai merkitä ne kartalle. Kuvat alueesta ja papanoista tai muista liituri havannoista on tietenkin hyvä lisä. Kannattaa myös hyödyntää paikallista Luonnonsuojeluyhdistystä asian eteenpäin viemiseksi jos alue ei ole suojelun piirissä.
Tässä eräs linkki asioiden eteenpäin viemiseksi: Liito-orava – Suomen luonnonsuojeluliitto
…ja googlamalla löydät lisää tietoa asiaan liittyen.
Kääpiä kannataa tietenkin penkoa. Kunnon näytteet ja kuvat itse käävistä, ympäristöstä jne.
Ehkäpä tämä on sinulle tuttua juttua mutta…
On suojelun piirissä, siinä mielessä on kohtalaisen hyvässä turvassa. Omallakin kohdalla tässä rauhoitan kokonaan, lintujen pesintäkin edessä. Mutta kuten hyvin monen muun pienen suojelualueen kohdalla, niin suojeltu alue voisi olla perustellusti laajempi, vaikka luontotyyppi muuttuisi.
Joskus on tullut kyllä otettua yhteyttäkin paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen (tämä eri paikkakunnalla) jossain asiassa, joskin vähemmän tuloksellisesti. Yksittäisillä havainnoilla ja huomioilla taitaa olla lopulta aika vähän merkitystä, jos ei ole liito-oravasta kyse tai EN/CR - lajeista…
Seuraan joitain ei-suojeltuja paikkoja, joissa voisi olla perusteita suojelulle. Niihin huomio nyt kesällä.
Suojeluun saattaminen on pitkäaikaísta puuhaa, mutta aina kannatta yrittää ja mitä aikaisemmin herää juttuun, eli jos löytää alueen, pienenkin, niin suojeluasiat kannattaa laittaa vireille nopeasti. Homma voi välillä turhauttaa, mutta kyllä se kannatta olipa tulos mitä tahansa.
Moi, olen pohtinut yleiseltä kantilta suojelualueita, tiukimmin suojelluissa ei ilmeisesti saa muuttaa mitään, usein kuitenkin sallitaan mm. sienestys ja marjastus, sienen laittaminen makuulle alapuolen kuvaamiseksi voisi mennä sienestyksen piiriin mutta kääpien irroittaminen puusta ehkä ei, itse mielellään irrottaisi kaarnaa ym. kuoriaisten ym kuvaamiseksi mutta…, ainakin lintujen rengastaminen ainakin yleisluvalla on kielletty muistaakseni suojelualueilla, oma lukunsa on pienet suojelualueet jotka kyllä näkyvät kartalla mutta maastossa ei välttämättä erota mistä alkaa ja mihin loppuu, eikä yleensä mitään käryä minkä takia on suojeltu, osa ehkä vain maanomistajan halu suojella jotain tiettyä paikkaa vaikka ei välttämättä vielä elätä harvinaisuuksia yms.
T:Jyri
Luonnonsuojelualueella käsittääkseni esim. kääpien kerääminen voi olla luvanvaraista, se varmaan riippuu siitä mitä rajoituksia alueelle on tehty. Mutta esim Metson- tai Naturan piirissä olevilla suojelualueilla ko. rajoituksia ei mielestäni ole.
Itsekin välillä yrittänyt selvitellä joidenkin pienien suojelualueiden taustaa, joskus siinä onnistuu kun vaan jaksaa googlailla. Tässä linkki josta voi aloittaa etsinnän: Ymparisto > Suojelualueet
Tuo Metso-ohjelma on kyllä ihan hyvä vaihtoehto jos ajaa jonkin alueen suojelua https://metsonpolku.fi/fi-FI
T:Osku
Hei, Laitanpa tähän tietoa kun on tärkeää asiaa. Saa korjata, jos joku kohta menee väärin
Luonnonsuojelualueet, rauhoitussäännäkset ja niistä poikkeaminen
Luonnonsuojelulaki (Luonnonsuojelulaki 1096/1996 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®) 13 § rauhoitussäännökset, jotka koskevat kaikkia luonnonsuojelualueita (pykälässä puhutaan kansallis- ja luonnonpuistoista, mutta jäljempänä myös muiden suojelualueiden osalta viitataan tähän) → Näillä alueilla ei saa: 4) ottaa taikka vahingoittaa sieniä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia
14 §: kuitenkin saa 4) poimia marjoja ja hyötysieniä;
15 § Luvanvaraiset poikkeukset rauhoitussäännöksistä: Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa voidaan (koskee myös muita suojelualueita) sen perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen luvalla: 1) pyydystää tai tappaa eläimiä, kerätä sieniä ja kasveja tai niiden osia, eläinten pesiä ja kivennäisnäytteitä tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten
→ valtionmaiden osalta luvan myöntää tai on myöntämättä Metsähallituksen luontopalvelut
→ yksityismaiden suojelualueiden osalta lupaa haettava ELY-keskukselta (luonnonsuojelulaki 24 §)
Mitä alueita ko pykälät eivät koske (mitkä alueet eivät ole luonnonsuojelualueita)
Natura-alueet, jos ko. alueelle ei ole perustettu luonnonsuojelualuetta
Suojeluohjelmien alueet (nämä pääasiassa jo toteutettu), mutta siellä on myös rantojensuojeluohjelmaa, harjujensuojeluohjelmaa … jotka eivät ole suojelualueita
Luonnonsuojelulain 4 luvun mukaiset luontotyyppirajaukset (jalopuumetsiköt, tervaleppäkorvet, pähkinäpensaslehdot) - nämä ovat hämmentävästi peruskartalla ja ympäristöhallinnon aineistoissa luonnonsuojelualueina
Jostain on tullut luettua, että käävistä voisi ottaa näytteitä (ei tarkoita koko kääpää), ellei erikseen ole rajoitettu. Tuon perusteella tunnistusta varten otettu näyte vaatisi silti aina lupaprosessia. Jokamiehen oikeuksissa käävät sitten rinnastetaan muihin sieniin yleisesti, hieman hassusti:
Voiko rauhoitetulla alueella marjastaa?
Voi, ellei rauhoitusmääräyksillä ole nimenomaisesti kielletty marjastamista. Rauhoitusalueen virkistyskäyttörajoitukset liittyvät aina siihen, miksi alue on rauhoitettu - esimerkiksi halutaan suojella tiettyä kasvi- tai eläinlajia. Tällöin kiellosta kerrotaan kyltein. Tiedossani ei ole tapausta, että nimenomaan marjastaminen kiellettäisiin. Asia erikseen ovat rauhoitetut alueet, joilla liikkuminen on ylipäätään kielletty. Näitä alueita on Suomessa kuitenkin suhteellisen vähän. …
Saako kääpiä poimia?
Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden poimiminen on jokamiehenoikeutta. Kääpä on sieni ja sen voi irrottaa puuta vahingoittamatta.
Oksia tai käpyjä puusta ei saa ottaa, mutta koska kasvitieteellisesti kääpä ei ole osa puuta, ei sen ottamistakaan rinnasteta oksan ottamiseen. Käävät tulee kerätä puuta vahingoittamatta.
Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on tästä poikkeus, sillä se ei itse asiassa ole lainkaan kääpä vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Pakurikäävän nimi johtaa siis tavallaan harhaan. Pakuria ei voi käytännössä ottaa irti ”käsivoimin”, vaan siihen tarvitaan työkaluja, joten sen irrottaminen voi vahingoittaa puuta.
Tuo Liiterin linkki olikin ihan hyvä, siitä näköjään näkee mikä on suojellun alueen tila, esim. jos on määräaikaisessa suojelussa milloin suojelu loppuu. Metso- ja Natura-alueet ei taida näkyä tuossa Liiterissä?
Itse olen käyttänyt paljon Paikkatietoikkunaa https://www.paikkatietoikkuna.fi/ kun olen etsinyt mahdollisia “hyviä” alueita. Paikkatietoikkunassa saa myös karttatasoja valitsemalla esiin mm. metsänpeitto kartan, tosin se ei aina pidä ihan paikkaansa mutta antaa suuntia kuitenkin.
Tuo näytteiden ottaminen on mielestäni vähän kakspiippuinen juttu. Itse olen sitä mieltä jos löytää jonkin mielenkiintoisen lajin tai epäilee harvinaiseksi (lähinna nyt kääpiä ajattelin…), niin kyllähän siitä pitäisi voida ottaa pieni näyte määrityksen varmistamiseksi, edistäisihän se lajin tuntemusta/esiintymisen kartoitusta.
Näinpä. Eipä tuostakaan ole erikseen mitään mainintaa kääpäkirjassakaan, vaan itseasiassa kerrotaan kääpien suojelusta puhuttaessa, että “harvinaisista käävistä pitäisi saada dokumentti museoon”.
Kasvussa oleva kääpähän jatkaa kasvuaan näytteenoton jälkeenkin. Ei siinä mielessä vahingoitu, eikä ole rinnastettavissa esim. hyönteisten keräämiseen. Mutta pitäisihän sitä silti mennä pykälien mukaan tai muuttaa niitä pykäliä sopiviksi.
Itse olen juurikin käyttänyt paikkatietoikkunaa ja sen tietojen avulla yrittänyt etsiä lisää rauhoitetuista kohteistakin. Monesta löytyy tosi huonosti tai ei mitään. Ja paikan päällä hyvin moni on huonosti merkitty tai ei mitenkään, vaikka kyse olisi paikallisesti merkittävästäkin kohteesta - > ja ketään ei tunnu kiinnostavan jätteiden keruut edes niistä.
Luontoselvityksiä on tullut myös luettua. Niistä löytyy aika hyvin vinkkejä. Joskin kerta toisensa jälkeen huomaa, että niistä tulee hakkuiden myötä jätettä ja joka paikassa alkaa olla uhkaavasti pelkkiä taimikoita.
Hei, joo tuo oli tulkintani jos mennään tiukasti “by the book”. Ei lienee ole iso rikos, jos näytteen ottaa määrittämistä varten. Kerätäänhän suojelualueilta näytteitä vaikka kuinka paljon erilaisissa inventoinneissa. Sienet ovat tietysti käytännössä eri asia kuin putkilokasvien ym.ottaminen, koska näytteen ottaminen tuskin tuhoaa esiintymää. Tämä on varmaan syy siihen, ettei asiasta ole sienten kohdalla tehty isoa numeroa. Henk. koht. raja menee siinä, että jos haluaa suojelualueella tehdä laajempaa sienten inventointia, jota varten täytyy kerätä paljon näytteitä, niin hankkisin luvan.
Unohdin paikkatietoikkunan, se on tosi hyvä. Taisi olla jopa enemmän aineistoja kuin Liiterissä. Vähän hassua, että valtion eri toimijoilla on näitä osin päällekkäisiä karttapalveluja vaikka kuinka.
Joo, omana yhtenä ajatuksena onkin ollut, että jotkut muut pätevämmät kiinnostuisivat ehkä tutkimaan joskus paremminkin. En tiedä vain, että onko kenelläkään oikein enää aikaa ja resursseja moiseen.
Ei tässä ole rahkeita mihinkään laajaan, eikä halua astua toisten varpaille.
Muoks: Tämän sivusäikeen voisi toki irrottaa omakseen yleiseen keskusteluun. On vähän off-topic. Harrastajia varten voisi sitten ottaa esimerkkiä vaikkapa täältä:
Samaa tässä ajatellut mitä Juha kirjoitti edellisessä viestissä…menee vähän osittain ohi alkuperäisen viestin teemasta. Voisihan tuonne Muut aiheet osioon lisätä jonkin palstan vapaalle keskustelulle…
Itse kuitenkin ajattelen niin että jos on kiinnostusta, tarmoa etc. niin kääpäharrastuksen voi mainiosti yhdistää myös metsiensuojeluun. Ilman metsiä ei ole kääpiä…
miksi hyötysieniä eikä esim ruokasieniä taikka kauppasieniä tms.
Jos ajatus on että sieniä saa kerätä jos niiden keräämisestä on jotain hyötyä niin äkkiseltään voisi ajatella että esim. museonäytteiden keräämisestä olisi hyötyä enemmän kuin vaikkapa värjäyssienten keräämisestä taikka ruokasienestyksestä.
Elikkä en ymmärrä yhtikäs mitään juridiikasta mutta joku logiikka tuossa pykälässä kuitenkin varmaan on ja vaikea nähdä että syötäväksi niitä saisi kerätä mutta ei museonäytteiksi. Epäilen että tuo viittaus keräämisen hyödyllisyyteen on laitettu pykälään juuri siksi että jätetään pientä vapautta tulkintaan. Ei haluttu estää sellaista sienestämistä joka on hyödyllistä toimintaa mutta kuitenkin haluttiin saada sienillekin joku suoja lakiin.
Tätä sienten kääntämistä ja kääpien keruuta on kyllä tullut mietittyä monet kerrat ja monivuotisten kohdalla jättää mieluusti koskematta. Esim. Ruissalossa tuli mietittyä tammenkäävän kohdalla tätä asiaa kun varma määritys edellyttäisi poikkileikkauksen näkemistä. Silloin jäi kääpä puuhun. Mutta yksivuotisten kohdalla on vaikeampi nähdä miten keruu vahingoittaisi sientä. Analogia olisi ehkä mustikka jonka keruu ei sinällään vahingoita kasvia. Toki sienistä riippuvaisten eliöiden kannalta keruu on elinolojen heikennys, mutta itse sienten osalta ei ehkä kuitenkaan ole. Massiivinen itiöemien poisto joltain alueelta varmaan heikentää alueen monimuotoisuutta, mutta ehkä näytteiden keruu ei kuitenkaan ole kovin massiivista monessakaan paikassa? Tästä kyllä lukisi mielellään jonkun selvityksen, ei vain ole tullut sellaista vielä vastaan.
Lähtökohta on varmaankin se, että suojelualueet ovat luonnolle ja niiden kaikenlaista rasittamista pitäisi oikeastaan välttää. Pienet alueet eivät kestä mitään ihmisjoukkoja, eivätkä isommatkaan. Yksittäisen luontoharrastajan jalanjälki jäänee silti vähäiseksi, kun tietyistä asioista huolehtii.
Yksittäisiä ei saa olla vain liikaa.
Se lienee plussaa, että joku käy silloin tällöin tarkkailemassa suojellunkin alueen tilaa ja tekemässä havaintoja sieltä. Alueelle kenties uusia. Kysymys ehkä kuuluu, että onko näiden alueiden mistään lajihavainnoista lopulta hyötyä kellekään ja millekään? Vaikuttaako ne mihinkään, varsinkin jos alue on jo suojeltu? Edes rajauksiin pienemmissä. Isoilla alueilla harrastajan tiedoilla ei välttämättä ole mitään tarvetta, luontohan jatkaa niissä vuosituhansista elämistään ihmisistä huolimatta, rauhoituspäätöksien jälkeen - > toivon mukaan.
Omina havaintoina pienemmistä alueista mm. puuttuvien merkintöjen ja ohjeistuksien lisäksi:
Ohjeiden noudattaminen ja ihmisvirtojen ohjaus puutteellista. Itsekin eksynyt väärille alueille tallattujen polkujen myötä.
Vieraslajit, yhdenkin alueen laitamilla kasvaa runsaasti jättipalsamia ja lupiinia on löytynyt keskeltä aluetta. Tässä jää miettimään seurannan tilaa, kun pienehkö alue on vielä varsin keskeisellä paikalla, tosin harvan ulkoilijan ja ohiajavan siitä tietäen.
Suojelualueen ennallistamistoimissa käytetään isoja metsäkoneita ja kärväytetään tikankontit.
Aluetta pitäisi hoitaa, että alkuperäisen suojelupäätöksen taustalla olevat seikat säilytettäisiin. Esim. kuusi valtaa jalopuilta pikkuhiljaa elintilaa.
Alueiden rajaukset, esim. pieni esiintymä jalopuita on rajattu tiukasti, mutta luontotyyppi jatkuu osin alueen ulkopuolelle.
Näytteiden oton suhteen ratkaisu voisi olla se, että niitä otetaan vain pyynnöstä, kuvien jälkeen - > ei niin, että ohjeistetaan ottamaan samalla pientä näytettä mahdollista skooppausta varten.
Tätä jäin kanssa miettimään. Jos luvallisten lajien listaa ei ole, niin hyötysieni on aika lavea käsite. Kääpä ei ole sinänsä toimiva rajaus, kun oma lemppari lampaankääpäkin on käävissä. Toisaalta käävät ei ole mitenkään yhtenäinen sieniryhmä. Se on enemmän ihmisten silmissä.
Silmällä pidettäviä lajeja voidaan ilmeisesti käyttää hyödykseen, vaikkei suositeltaisikaan. Lampaankääpää voi kerätä “vaikka mistä”, mutta miten on vaikka viuhkokäävän laita? Periaatteessa hyötysieni, kääpäkirjan mukaan hyväkin ruokasieni. Onko “by the book:n” mukaan sen kerääminen ruuaksi sallittua, kunhan ei määritä sitä skoopissa tai ota näytettä museolle ja jos sitä ei mainita suojelupäätöksessä?
Ei tulisi kyllä mieleenkään ottaa.
Muoks: Sen verran omista havainnoista, niin yli 90 prosenttia niistä on suojelualueiden ulkopuolisia ja murto-osasta tulee kyseltyä mitään - joskus on kivempi kysyä ja jakaa havaintoja, eikä aina käyttää tunteja selvittelyyn, jos puuttuu sopivaa kirjallisuutta ynm. Vihkoon on tullut kirjattua havaintoja erinäisistä syistä vähän huonosti, mutta tarkoituksena sinnekin on laittaa merkityksellisempiä.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
