Kevätkauden ensimmäiset

Tuli eilen korkattua sienikevät lyhyellä retkellä milteipä pihapiirissä.

Tässä pari kuvaa

Ciboria caucus, tätä löytää keväällä raidan ylivuotisilta norkoilta. Suomenkielistä nimeä ei ole mutta pajunnorkkopikarina kulkee omassa mielessäni.

Herukanpikari, Godronia ribis, kasvaa yleisenä herukalla näin alkukeväästä.

Sieniä ne on jäkälätkin. Yksi kauneimmista on tappiruskokarve, Melanohalea exasperata.

Mukavana yllärinä poimuheltta, Schizophyllum amplum. Kasvoi alasleikatun pajun juurivesalla. Eteläinen laji jonka esiintymisestä Suomessa en tarkemmin tiedä.

2 Likes

Itse löysin tänään vuoden ekat norkkopikarit (tosin lepän norkoilta, eli C. amentacea kyseessä).

Tuo poimuheltta onkin mielenkiintoinen! En tiedä olenko edes aiemmin ollut tietoinen lajista. Ei varmaan Suomesta löydy paljoa havaintoja? Laji.fi:ssä on vain yksi aiempi havainto – kuitenkin jostain syystä on luokiteltu LC:ksi. Saa nähdä jos tämä seuraisi halkiheltan esimerkkiä ja leviäisi täällä pohjoista kohden rasvatun salaman nopeudella.

Juu samaa kattelin että LC mutta vain yksi kirjaus 20 vuoden takaa, mutta saattaisi nyt levitä halkiheltan tapaan? On kyllä helppo tuntea jos vaan sattuu huomaamaan.

Voi että mitä löytöjä, kai se on itsekin lähdettävä risuja ja käpyjä käänteleen huomenna. Poimuhelttaa tuskin vastaan tulee mutta jos nyt joku rähmä sentään osuisi silmään. En tajua miten bongaatte noita pieniä :face_with_monocle:

Tuota eihän nuo ole edes pieniä… G. ribiskin on tuollaisena rykelmänä ja varsinkin kostealla kelillä malja avoinna loppupeleissä ihan kohtuu kokoinen.
Silmä harjaantuu pieniin ja niitä voi myös aktiivisesti etsiä.

Parina päivänä olen Nurmijärvellä bongaillut, mutta vielä on aika vähän kevään merkkejä täällä päin. Yksittäinen hirvenparvimaljakasryhmä löytyi kuitenkin peuran jätöksiltä: