Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

LAJI.FI-foorumi

Kolme vanhaa havaintoa

  1. Nämä tatit kasvoivat pienessä jalopuulehdossa mm. tammen ja lehmuksen seurassa. Koko oli Xerocomellus-tatille aika suuri, mutta se saattoi johtua ympäristötekijöistä – muistaakseni lähellä oli muitakin muhkean kokoisia sieniä. Aika vahvasti luulen, että tämä voisi olla kaukotatti (X. cisalpinus), mutta en tiedä voiko ilman näytettä varma olla.

  1. Ulkonäön perusteella tämä pitkälle lahonneelta lehtimaapuulta/-oksalta löytynyt tapaus on mielestäni aika varmaan Simocybe. Iso- ja vihermattalakki (S. centunculus & S. sumptuosa) olisivat mahdollisuuksina. Itse taipuisin enempi jälkimmäiseen mm. sirouden perusteella. Näillä lajeilla tuntuu olevan kuitenkin ulkonäössä niin paljon vaihtelua, että varmuus varmaankin skopiaa vaatisi.

  1. Kaulussieniä hirven jätöksillä. Ulkonäön ja kasvualustan perusteella periaatteessa menisi selkeästi hirvenkaulussienestä (Protostropharia alcis). Kuitenkaan skopia ei ihan sopinut. Tällä itiöiden leveys on liian suuri hirvenkaulussienelle, mutta toisaalta liian pieni lantakaulussienelle (P. semiglobata) (joka on Karstenian artikkelin mukaan myös hirven jätöksiltä löydetty). Lisäksi keilokystidit eivät näyttäneet olevan kärjestä paisuneita, mikä enempi lantakaulussienelle sopisi. Eli kaiken kaikkiaan tämä tavallaan jää vähän ikävästi noiden kahden lajin välimaastoon.

1p2

Tuo ykkönen on mielestäni selvä cisalpinus.

En tiennyt että lantakaulussientä voi löytää hirven papanoilta. FTE:ssä todetaan vain yksikantaan että “does not occur on elk dung”. FTEssä itiökoot menevät noilla lähes päällekkäin, alcis 12.5 - 16.5 x 7 - 8.5 ja semiglobata 15.5 - 21 x 9 - 11.5.

Lantakaulussieni on omien havaintojeni perusteella paljon töpäkämpi ja tukevampi kuin hirvenkaulussieni. Kirkkonummella on yksi metsälaidun missä semiglobataa kasvaa runsaasti mutten ole koskaan nähnyt siellä samanlaisia siroja ja pitkäjalkaisia kuin näkee hirven papanoilla.

1 tykkäys

Kiitti vastauksesta.

Tuo kasvualustatieto on Ilkka Kytövuoren artikkelista The Stropharia semiglobata group in NW Europe (Karstenia, 1999). Tässä pari lainausta tekstistä:

k1

k2

Okei kiitos, enpä tätäkään tiennyt. Hieman hämäävästi kirjoittaa myös että

Discussion
In the field Stropharia alcis is easily recognized
by its habitat.

Tuosta cisalpinuksesta vielä sen verran että oman kokemukseni mukaan se on yleinen sopivilla biotoopeille täällä pääkaupunkiseudulla, elikkä puistomaiset tammi/lehmus biotoopit. Olen availlut näitä ruututatteja kymmenittäin ja varmaan yli 90% kaikista Xerocomelluksista on selviä cisalpinuksia. Se on mielestäni helppo tuntea voimakkaasta sinisestä värireaktiostaan. X. fennicus sinistyy myös voimakkaast mutta se on tosi pieni ja siro eikä ole mikään tammipuistojen sieni vaan ennemmin lehtomaisten purovarsien laji, pajua, tuomea, koivua. X. pruinatus sinistyy aavistuksen mutta sillä on selkeästi samettinen pinta etc. X. porosporus on kyllä minulle mysteeri eli en ole sitä koskaan löytänyt ja varmaankin tässä voisi olla pienet mahkut tuohon lajiin. Sinistyminen on kuitenkin niin voimakasta ja jalkakin näyttää ennemmin punaiselta kuin ruskealta että itse kirjaisin tämmöisen enemmälti miettimättä kaukotatiksi. Itiöiden viirujen havaitsemiseen tarvittaisiin FTEn mukaan Melzersiä, laatuskooppi ja vähintäin 100x.

Naapurisuvuista löytyy H. bubalinus joka sinistyy vähän mutta sillä on lakin mallossa ensin selvä punertuminen. Lakkikaan ei ruutuile pahemmin vaan on “felty”. Ja sitten on H. rubellus elikkä punattti joka on sotkuinen tapaus kun mielestäni laji.fin kuvista näyttäis olevan miltei kaikki X. fennicusta. Se siis sinistyy hieman mutta siinä on nimisotkua kun X. fennicuksia on ilmoitettu paljon sinne. Minulle outo laji. Todella hämärä tapaus.

Tammi/lehmus biotoopeita löytyy täältä päin paljon cisalpinuksia ja satunnaisesti X. pruinatusta ja H. bubalinusta.

Mielellään saa olla eri mieltä näistä aatoksista.

Sitten on vielä sinistyvä X. ripariellus josta ei ota selvää onko sitä Suomessa vaiko mikä sen status on. FTEssä se laitetaan X. fennicuksen kanssa samaan kosteaan Salix/Alnus biotooppiin.

1 tykkäys

Mulla on yksi aika varma havainto valeruututatista (X. porosporus) ja sen oikeastaan sulkisin pois. Sen pystyy mielestäni ulkonäönkin perusteella jollain varmuudella tunnistamaan jos on tarpeeksi edustavia yksilöitä. Oma löytöni oli rehevästä kuusikosta, josta muutakin kiintoisaa on löytynyt. Skoopissa sillä on ne ‘katkaistut’ itiöt.

Jos en ihan väärin muista, niin X. fennicus oli ennen punatatti, mutta nimi muuttui punaruututatiksi. Siitä osittain johtunee tuo sekaannus. Se on oman kokemuksen mukaan selkeästi yleisin suvun laji ja juuri tommoisista, ei-niin-erikoisista paikoista on löytynyt.