Ruututateista

Näillä on nimet ja taksonomiat menneet uusiksi viime vuosina. Suku siis lähinnä Xerocomellus (ja osin Xerocomus). Näitä on tullut paljon kuvattua ja joku käsitys lajeista on muodostunut. Yleisin lajeista on kaukotatti (Xerocomellus cisalpinus) jonka nyt jotenkin saa ihan habituspohjalta + mallon sinistymisestä tunnistettua.

Samaten punaruututatti (Xerocomellus fennicus) on kohtuu helppo kun on niin pieni ja isopillinen ja kasvaa ihan eri biotoopissa kuin muut ruututatit.

Elikkä X. fennicusta löytää lehdoista usein esim. purojen varsilta kun no muut tuppaa olemaan lähinnä puistojen jalopuiden seuralaisia. Lähilajeista löytyy myös suvusta Hortiboletus yksi laji jota puistoista voi löytää eli H. bubalinus, joka on aika helppo tunnistaa mallon värimuutoksista + yleisestä habituksesta.

Sitten onkin jo paljon vaikeampaa eli jäljelle Xerocomelluksiin jää rusoruututatti (Xerocomellus chrysenteron), kehnätatti (Xerocomellus pruinatus) ja valeruututatti (Xerocomellus porosporus).

Näistä X. porosporus on kovasti monimuotoinen laji, mutta sillä on onneksi päistä pätkäistyt itiöt eli skooppaamalla sen pystyy tunnistamaan itiöistä. Maastossa voi kyllä olla ihmettelemistä lajin kanssa. Itse olen löytänyt tätä kuusten alta hautausmaalta joten ei ehkä mikään jalopuulaji?

X. pruinatusta löytää puistoista/hautausmaalta. Se on pienikokoinen ja ehkä kuitenkin aika lailla ittensä näköinen. Tästä X. pruinatuksesta huomasin myös sellainen seikan että halkaistu näyte kuivuu pinnaltaan kauniin oranssinruskeaksi - tätä en muilla ruututateilla ole vielä huomannut.

X. chrysenteron on myös aika pieni tai ainakin selvästi pienempi kuin X. cisalpinus. Tätä olen löytänyt vain kerran ja silloin paikka oli lähiön salavien alta mutta saattoi siinä olla jotain muutakin puuta ympärillä. Elikkä vähän vieras laji.

Xerocomelluksia on yritetty tunnistaa mallon värimuutosten kautta eli sieni halkaistaan ja sitten katsotaan mitä värejä halkaisupintaan minnekin kehittyy ja kuinka nopeasti. Määrityskaavoissa kaikki menee kivasti ja jetsulleen mutta kun näitä halkoo jää usein kyllä epätietoisuuden valtaan kun tuntomerkit menee kummasti ristiin.

Sain inspiraation tähän tattiesittelyyn kun lueskelin yhtä aivan tuoretta kirjoitusta Unkarin Xerocomelluksista. Jutussa on paljon kuvia näistä lajeista ja erityisen kiinnostavaksi jutun tekee se että kuvatut sienet on myös sekvenssoitu. Joten kerrankin on jotain kättä pitempää näiden ruututattien määritysten tueksi. Erityisesti jutusta käy ilmi miten monimuotoinen X. porosporus eli valeruututatti on. Monet kaavoissa esitetyt mallon värimuutokset heittävät myös aika lailla häränpyllyä.

http://www.napora.hu/elemek/kepek/MikoChips_Vol14_20220610_EN.pdf?fbclid=IwAR0ycyJFidTc1hg1Mvipqt9p9kvEI-Ej1h7m6UnZJGQU9alDNiqlfLOk0XU

Näistä ruututateista voisi siis todeta että selvitettävää riittää. Suvussa on myös lajeja joita ei ainakaan laji.fissä ole listattu mutta joita voisi täältä ehkä löytyä.

Tuossa yllä nyt oli omia kokemuksiani ruututateista, saattaa olla puuta heinääkin joukossa. Erittäin mielellään saa olla kaikesta eri mieltä ja jos on lajitunnistukseen jotain vinkkejä taikka muita huomiota niin olisi kiva niistä myös lukea. Nythän tuo ruututattien aika on justiinsa alkamassa, näitä löytää jo keskikesällä ja heinä-elokuu on pääsesonkia. Kartanopuistot, kaupunkipuistot, hautausmaat… mistä nyt nurmikkoa ja puistopuita löytyy.

3 Likes

Tämä oli oikein mukava tiivistelmä. Olen valeruututattia löytänyt yhdestä paikasta, ja se oli juuri kuusikkoa. Oli toki vähän edustavampaa metsää, jossa seassa haapaa ja maa täynnä käenkaalia. Mm. ruskolimalakki ja huopakääpä on kanssa löytynyt sieltä lähistöltä.

1 Like

Laitanpa tähän vielä pientä listausta lähilajeista joita Suomesta voisi löytyä tai joiden esiintyminen Suomessa on hieman hämärän peitossa, ainakin minulle.

  1. Xerocomellus ripariellus

Pieni laji jota voi löytää kosteista paju/leppä -biotoopeista. Muistuttaa aika lailla samassa biotoopissa viihtyvää punaruututattia (X. fennicus). X. ripariellus on hieman eteläisempi laji jota löytyy vähälukuisena Ruotsin eteläosista (14 havaintoa) ja Tanskasta (15 havaintoa). Pieniä eroja löytyy itiöissä ja kuvissa näyttäis olevan pienemmät ja siistimmät pillit kuin punaruututatilla mutta nämä kaksi lajia ovat varmaankin menneet keskenään aika usein sekaisin eli netin kuvastoihin ei voine paljoa näissä luottaa.

Esiintyminen Suomessa on ehkä vähän hämärää koska Laji.fi ei listaa lajia suvussa Xerocomellus. Kuitenkin jos hakee suoraan nimellä Xerocomellus ripariellus listautuu muutamia lähinnä vanhempia havaintoja ja lajilla on myös oma taksonikortti. Miksi siis ei listaudu Xerocomellus suvussa ja onkohan lajin suhteen jotain epäselvyyttä? En tiedä, mutta kiinnostaisi tietää.

  1. Hortiboletus rubellus

Tästä lajista löytyy Laji.fistä 19 havaintoa. Tietääkseni lajia ei kuitenkaan ole Suomessa tavattu? Uskoisin että havaintoja on tähän lajiin kirjattu koska nykyinen punaruututatti X. fennicus oli aikaisemmalta nimeltään punatatti. Nyttemmin X. fennicus on siis punaruututatti ja nimi punatatti on varattu lajille H. rubellus. Tämä sotku olisi hyvä saada siivottua.

H.rubellus on kuitenkin sekä Tanskassa että Ruotsissa yleinen, joskin eteläinen, laji. Kummassakin maassa on kirjattu luokkaa 500 havaintoa lajista. On varmaan mahdollista taikka oikeastaan luultavaa että lajia esiintyy myös Suomessa. Punatatti on siis tammi/lehmus biotoopin laji. Pienikokoinen punainen puistolaji jolla pitäisi olla halkaistun jalan tyvessä selvää oranssia pistemäistä väritystä.

  1. Hortiboletus engelii

Tämäkin on eteläinen laji josta on Ruotsissa kirjattu 50 havaintoa ja Tanskassa 150 havaintoa. Laji.fistä löytyy yksi Stefanin ilmoittama havainto. Tämä on ehkä vähän vaikea laji kun muistuttaa kuvien perusteella aika paljon jotain samettitattien ryhmän lajeja. Halkaistun jalan tyveltä pitäisi tälläkin löytyä pistemäistä oranssia väritystä erotuksena samettitatteihin. Lisäsotkua tulee taksonomisista kiemuroista kun nimiä H. engelii, Xerocomus armeniacus ja Xerocomus communis on käytetty tästä lajista sekaisin eli olisko tuumattu aikaisemmin että kuuluu samettitattien ryhmään?

Lopuksi voisi vielä mainita lajin Xerocomellus sarnarii. On vastikään kuvattu tieteelle, holotyyppi on Italiasta. Tämän levinneisyys taitaa olla vielä hämärän peitossa mutta löytyy ainakin Unkarista. Tästä voi tutukailla lajin kuvausta

Pari kommenttia: X. fennicus on myös puistojen laji, hautausmaita ja oma piha. Pihalla se kasvaa haapojen kanssa, josta ei ole löytynyt mainintaa mistään.

H. engeliistä kirjoitin tällä tavalla toisella palstalla kun aihe oli ajankohtainen:

Hortiboletus engelii on puistotammien alla viihtyvä pieni tatti. Se sinistyy heikosti ja hitaasti. Joskus, vaikkei aina, on läpileikkauksessa jalan tyvessä hyvin pieniä punaisia pisteitä, kuten myös H. bubalinuksella, jolla kuitenkin on enemmän värimuutoksia, eri isäntäpuita ja vaaleampi lakin reuna.

Tässä sienessä on jostain syystä paksu jalka ja viininpunainen malto jalan tyvessä mutta ne eivät kuulu vakiotuntomerkkeihin. Tuntijat etelämmästä vahvistivat määritykseni. Tämä kasvoi Kiikalan hautausmaalla toissa päivänä. Ennestään on löytynyt ainakin Helsingin Kaivopuistosta mutta muista löydöistä en ole tietoinen. Laji.fi on tyhjä tämän osalta.

Kiitos Stefan. Roposen sivuilta löytyy myös kuva H. engeliistä Helsingistä. Kävin läpi myös omat kuvani ja minullakin taitaa olla yksi H. engelii Malmin hautausmaalta. Ei tuo H. bubalinus/rubellus ainakaan mielestäni ole. Ilmeisesti tätä lajia jonnin verran löytyy meiltä, liekö vain hieman vaikeasti tunnistettava. Alla olevissa kuvissa näkyy hieman erikoinen pillien muoto - voisi ehkä olla lajityypillistä engeliille.



Onkohan sinulla käsitystä H. rubelluksen tai X. riparielluksen esiintymisestä Suomessa?

Kakki skooppamani punaiset pvat olleet fennicusta. Mutta kannatta pitää silmät auki, josko rubelluksia tai riparielluksia löytyisi.

1 Like