Rämpinyt seitikkien suossa ja yrittänyt saada nimeä tälle Malmin hautausmaalta useammasta paikkaa löytyvälle seitikille. Kyyhkyseitikkiin olen päätynyt eikä aiempaa kokemusta lajista ole. Se on varsin muunteleva, sekä kasvuvaiheen että kosteuden mukaan. Laitan tähän useamman kuvan, kun on ilmeisen hankala laji. Pikkusen hämää myös Sienioppaan luonnehdinta tiheähelttaisuudesta, muualta kelvollisilta saiteilta löytyvissä kuvissa kummiskin harvahelttainen näiden kuvaamieni tapaan. Onkohan laji minulla oikein…
Oletan että kuvassa on useampi eri laji, ehkä jopa neljä eri lajia. Hyvin vaikea näille on saada nimeä, mutta nyt ilman lähdekirjallisuutta näistä tulisi mieleen seuraavaa:
- kuva näyttää sieneltä, joka kuuluu ryhmään jossa ovat mm. siroseitikki (Cortinarius casimir) ja piennarseitikkki (Cortinarius atrocoeruleus). En ole ihan varma sopiiko kumpikaan näistä vaihtoehdosta kuitenkaan sinun löytämäsi sienen ekologiaan.
- kuvan sienen kaltaisen seitikin olen itse löytänyt Träskändasta, ja sitä pidettiin todennäköisimmin tunkkaseitikin (Cortinarius hinnuleus) ryhmään kuuluvalta. Tällä sienellä on selvästi epämiellyttävä tuoksu. Kuvan sieni on kuitenkin selvästi tyypillistä tunkkaseitikkiä hennompi.
3.-5. Tässä vaiheessa ei selvää ehdotusta, mutta ehkä näihin voidaan palata. En kuitenkaan oikein usko että mikään näistä esittäisi kyyhkyseitikkiä. Harvat heltat saattaisivat kuitenkin kuvien 4 ja 5 sienillä viitata myös tunkkaseitikkiin.
Paljon kiitoksia Mikko. Seitikit tuntuvat melkoisen hankalalta ryhmältä saada otetta, varsinkin nämä pienet ruskeat seitikit. Ei oikein tiedä mitkä ominaisuudet tyypillisesti muuntelevat lajin sisällä ja mitkä pysyvät enimmäkseen samoina yksilöstä toiseen.
Nämä kaikki on kuvattu muutamien metrien säteellä toisistaan hautojen reunamilta. Aloin näitä tutkiskelemaan ja kuvaamaan kun tuntui olevan niin sekavan oloista porukkaa. Biotooppi on siis kaikissa sama ja seurana näillä oli paria lajia helovahakkaita ja niitä keltaisia nuijakkaita,
Itsekin olin tunnistavinani useampaa eri tyyppiä tuossa “kasvustossa”. Täytyypi jatkaa harjoituksia.
Seitikeistä ei taida olla oikein mitään hyviä nettilähteitä saatavilla? Joku kaavan tapainen jolla saisi ryhmätason edes jotenkin haltuun olisi kyllä suureksi avuksi. Joku “klassinenkin” kaava olisi suureksi hyödyksi…
edit. tuo tunkkaseitikki taitaa olla varsinainen kameleontti. Kun katsoo mitä kuvaa löytyy haulla “tunkkaseitikki” (sieniopas, velutipes, hlasek ja pari muuta) niin melkoinen kirjo erinäköisiä sieniä tulee vastaan.
Jos seitikkeihin haluaa perehtyä kunnolla, kannattaa tilata Cortinarius Flora Photographica. On toki aika kallis mutta siinä on tosi hyvin esitelty suurin osa tärkeimmistä lajeista. Ehkä sellainen kommentti vielä seitikeiden tunnistamiseen, että varsinkin vanhat itiöemät ovat usein tunnistuskelvottomia, kannattaa siis yrittää löytää nuoria joissa on seittiä ja alkuperäinen heltan väri näkyvissä.
Tunkkaseitikki sopii kyllä ekologialtaan oikein hyvin tuollaiseen paikkaan jossa on varmaan jalopuita ja kulttuurivaikutusta.
Olen hyvin samoilla linjoilla kuin Mikko. Se tavallisin siroseitikiksi kutsuttu on hennompi sieni kuin 1. kuvassa, mutta esimerkiksi Cortinarius Florassa esitellään toisessa kuvassa jotakin rotevampaa. Minulla on se käsitys, että kuvissa on eri lajit.
Sen kerran, kun olen kyyhykyseitikkiä nähnyt, se on kasvanut pusikossa aika isoina ryhminä ja kimppuinakin.
Etenkin 2.kuvassa on tyypillistä tunkkaseitikkiporukkanäköä, tuo harvahelttaisuus on tyypillistä. 3. näyttää eniten eri näköiseltä.
Kiitos tästäkin vinkistä - 5 osaa ja 250 euroa. Aika monta opusta on jo ostojonossa, ovat vaan ikävän kalliita nämä sienikirjat (ymmärrettävistä syistä). Harmi etteivät julkaise niitä digitaalisina versioina jolloin kuviakin voisi olla paljon enemmän ja tekstit päivitettävissä. Hinnatkin voisivat digiversioissa olla paljon alemmat. Nyt ostin justiinsa kyllä kovakantisena versiona norskien hiippo-oppaan, vaikka se on tarjolla ilmaisena digiversiona. Opettelemista riittää, mikä onkin hauskinta tässä sieneilyssä…