Lumensulamisrajan (nivicole) limasienten kausi täällä P-K.ssa käynnistyy yleensä maalis-huhtikuussa, jolloin ensimmäsiä esiintymiä löytyy pälvipaikoilta. Kävin eilen tutkimassa tilannetta ja onnistuin löytämään 4 esiintymää. Odotan kauden olevan kohtuullisen satoisa, sillä täällä on ollut lunta riittävän paljon ja riittävän kauan.
Tämä oli löydöistäni värikkäin. Kyseessä on Lamproderma cristatum, joka on helppo tunnistaa mikroskooppisesti itiöistään, joissa on polveilevia harjanteita. Laji on väritykseltään sangen vaihteleva, usein se on harmaa, mutta myös sinisen ja jopa vihreän metallinhohtoiset esiintymät eivät ole mitenkään epätavallisia. Tälläisia värejä ei hyönteisiä lukuunottamatta juurikaan tapaa luonnossamme. Pesäkkeett ovat yleensä perättömiä, mutta olen kerran onnistunut löytämään myös harvinaisemman perällisen esiintymän. Laji ei ole mitenkään harvinainen täälläpäin, minulla on siitä useita kymmeniä näytteitä kotikokoelmissani, tosin näytteitä ei taida olla Suomessa missän muissa kokoelmissa eikä se ehtinyt limasienikirjamme uuteen painokseenkaan, kuten ei moni muukaan löytämäni Suomelle uusi limasienilaji.
Tämän lisäksi löytyi kaksi Meriderma carestiae (var retisporum f. retisporum) esiintymää ja yksi Lamproderma pseudomaculatum. Meriderma carestiae on kokemukseni mukaan ylivoimaiseti yleisin nivicole limasienilajimme.
Vaikka kuvasta voisi päätellä näiden olevan valtavia, niin pesäkkeet ovat noin millin kokoisia, kuten useimmat Lamproderma- ja Meridermalajit. Jotkut lajit voivat tosin saavuttaa jopa yli kahden millimetrin korkeuden, jos sattuvat olemaan pitempiä periltään.