Hei, vaivaan vielä toisella kuvalla samalta retkeltä. Perä (jalka) oli lyhyt, leveä ja ruskea.
Tuplanuoranen tulee tuosta mieleen ja tuli muuten mieleen edellisestä kuvastasikin. Jostain syystä näitä näkee juuri tuollaisella pikimustalla alustalla. En kyllä yhtään tiedä voiko tätä määrittää pelkän makrohabituksen perusteella, mutta kun on tullut nyt näitä etsittyä ja kuvattua niin mielessäni kirjaan tämmöiset vähän venähtäneet ja killit “hyönteistenmunat” tuplanuorasiksi - tosin aika lailla hihasta näitä vetelen. Marja varmaan korjaa jos meni pieleen…
Kiitos johtolangasta Henri. Hyönteistenmunat on hyvä vertaus. Kirjan kuvan perusteella olin sivuuttanut tuplanuorasen, mutta nyt kun tutustuin tekstikuvaukseen, niin mikseipä voisikin olla juuri tuplanuoranen.
Hei,
Trichia varia on aluksi raakana aivaa valkoinen, muuttuu sitten keltaiseksi, kellanoranssiksi ja lopulta ruskeaksi. ja esiintyy sangen tiivinäkin rykelminä sekä lehti- että havupuilla ja joskus myös karikkeella kantojen tyvellä. Kehitys on syksyn viileydessä aika hidasta. Nämä ovat siis vielä raakoja, mutta melko varmasti T. variaa eli tuplanuorasta. Jouduin tarkistamaan suomenkielisen nimen limasienikirjasta. Olen oppinut lajit latinankielisillä nimillä ja en tunne kovin monen suomenkielisiä nimiä. Ilmeisesti tuo tupla tulee nimeen siitä, että lajin kapillitio muodostuu kahdesta lankamaisesti toisiinsa kietoutuneesta säikeestä.
Marja
1 tykkäys
Hei Marja, kiitos paljon tiedoista. Kirjaanpa sitten lajiksi tuplanuoranen (Trichia varia). Tämä kasvusto oli kuusimaapuulla. On ne vaan hienoja oli ikävaihe mikä hyvänsä. Minulla on aivan toisinpäin, olen tietoisesti opetellut limasieniä suomalaisilla nimillä. Nimiä on sen verran päässä niin monesta eliöryhmästä, että muistikapasiteetti on tullut vastaan jo ajat sitten, suomalaiset nimet sentään tarttuu vielä, mutta latinalaiset, puuuh…
Esa
Hei,
kun aloitin limasieniharrastuksen, niin vain paranvoilla ja sudenmaidolla oli suomenkieliset nimet. Siksipä joutui opettelemaan ne lattarit ja kun suvut ym. on kerran oppinut latinaksi, niin suomenkieliset nimet tahtovat vain sekoittaa pientä päätäni. Lisäksi käytän määritykseen pääasiassa Les Myxomycetes kirjaa, jossa kuvaukset ovat sekä ranskaksi, että luojan lykky englanniksi ja lajinimet tietenkin latinaksi.
Kotelosienten suomenkielisiä nimiäkin on ihan turha opetella, sillä vain harvoilla on niitä ja kun on tekemisissä muunmualaisten harrastajien kanssa lattarit ovat ainoa mahdollisuus viestiä lajeista siten, että asiat tulevat ymmärretyiksi. Pidän onnekkaana sattumana, että limasienten suomenkielisiä nimiä ei vielä ollut silloin aikoinaan, kun löysin ensimmäiset limasienilajini. Nytkin keväällä Espanjassa pystyin auttamaan muutamia muita kotelosieniharrastajia heidän löytämiensä limasienten määrityksessä, kun osasin ne lattarit. No, toisaalta harvalla harrastajalla on kansainvälisiä kontakteja, joten yleensä kai suomalaiset nimet riittävät. Haaveenani on vielä joskus osallistua kansainväliseen limasieniharrastajien kokoontumiseen. Tosin se taitaisi vaatia ranskankielen opiskelua., espanjaahan olen reissujani varten hieman opiskellutkin.
Minusta on hienoa, jos limasienitietoisuus maassamme lisääntyisi. On se kumma jos kokonainen eliölaji on unohdettu esimerkiksi koulujen biologian kirjoista!!!
Marja