Otan esimerkin lajiparista Leptidea sinapis/juvernica. Olen ymmärtänyt, että osan yksilöistä pystyisi määrittämään ulkonäöstä ja lentoajasta suhteellisen varmasti mutta on myös mielipiteitä että määritystä ei voi pitää varmana ilman DNA-koodausta. Jos nyt katson pystyväni tunnistamaan 60 - 80% yksilöistä lajilleen ja voivani olettaa loppujenkin jakautuvan näihin lajeihin samassa suhteessa saman päivän aikana (lentoajat menee osittain päällekkäin). Voinko silloin ilmoittaa havaintoni varmoina vai pitäisikö kuitenkin merkitä epävarmoiksi. Mitä eroa asialla on käytännössä?
Tämä on hieman hankala kysymys. Periaatteessa määritys pitäisi merkitä epävarmaksi jos määrittäjä ei ole varma siitä että kyseessä on ko. laji. Mikään ei kuitenkaan koskaan ole täysin varmaa, joten tämä ei ole näin yksioikoista.
Käytännössä epävarmaksi merkitseminen vaikuttaa tällä hetkellä seuraavasti:
- Havainnon yhteydessä ilmaistaan että se on epävarma.
- Haussa havaintoja voi suodattaa varmuuden perusteella (Laatu > havainnon luotettavuus). Oletuksena epävarmatkin näytetään.
- Epävarmat päätyvät tunnistuspalvelusivulle.
Itse merkitsen havaintoni herkästi epävarmoiksi, tai jätä määrityksen suku- tm. ylemmälle tasolle. Epävarma-luokitusta käyttäen voi itse myös kontrolloida omia lajitilastojaan, esim. hakea kuinka monta lajia olen varmasti vs. epävarmasti tänä vuonna havainnut.
**
Nykyinen tapa on myös herättänyt hieman kritiikkiä, joten olemme miettineet mikä olisi parempi tapa kirjata varmuuksia.
Nyt Vihkossa määritykset ovat oletuksena “varmoja”, ja toisena vaihtoehtona on merkitä “epävarmaksi”. Havaintohaussa on kuitenkin enemmän varmuustasoja: mahdoton, epävarma, neutraali, todennäköinen ja varmistettu. Vihkon varma tulkitaan haussa neutraaliksi.
Yksi ajatus parannuksesta olisi tarjota lisää varmuustasoja ja muuttaa oletusvaihtoehtoa:
- Varmistettu = Havainnoija on tarkistanut määrityksen erityisen huolellisesti diagnostisiin tuntomerkkeihin perustuen, esim. koska tietää että havainto on poikkeuksellinen ja tullaan siksi ehkä kyseenalaistamaan. Varmuusluokitusta tärkeämpää lienee kuitenkin määritysperusteiden dokumentointi.
- Neutraali (oletus) = Eri eritystä luokitusta määrityksestä. Tätä käytettäneen yli 90 prosentissa havainnoista. Vaikka oletuksena on että havainnoija tietää mitä on määrittämässä, ihmiset voivat toimia hyvinkin eri tavoin ja eri kriteereillä. Siksi nimenä kannattaa pitää “neutraalia” eikä “varmaa” kuten nyt.
- Hieman epävarma/Lähes varma = Määritys perustuu siihen että havainto näyttää (tai kuulostaa) tietyltä lajilta, mutta määrittäjä ei tiedä onko olemassa toista samankaltaista lajia, johon tämän voisi sekoittaa. Merkittävä osa nettifoorumien “näyttää minustakin”- ja “googlaamisen perusteella”-määrityksistä olisi näitä.
- Epävarma = Määritys on paremminkin ehdotus mahdollisesta lajista kuin varsinainen määritys.
Olisiko tämä parannus, koska sallii hieman epävarmojen määritysten erottelun sekä neutraaleista että selkeästi epävarmoista määrityksistä?
Vai olisiko tämä huononnus, koska voi madaltaa kynnystä tehdä epämääräisiä Hieman epävarma -määrityksiä ilman kunnollista perehtymistä asiaan?
Ajatuksia, kokemuksia?
Huom: tämä koskee vain havainnoijan tai havainnon tallentajan omaa arviota määrityksen varmuudesta. Toisen osapuolen (esim. kovakuoriaisten tarkastustyöryhmä, lintujen rariteettikomitea tai yksittäinen asiantuntija) tekemä varmuusarvio tehdään annotointijärjestelmän kautta.
Mikko / Lajitietokeskus
2 tykkäystä
Olen tottunut ajatukseen, että tallettaa kannattaa vain havaintoja joita itse pitää varmana mutta kuulostaa hyvältä että on tuo vaihtoehto “epävarma”. Mielestäni sitä tulisi kuitenkin käyttää harkiten mikäli halutaan että joku ehtisi vielä tarkastamaankin ko. havainnot.
Tuo esimerkkipari sinapis/juvernica on hankala koska kysymys ovatko ne tunnistettavissa ilman DNA-määritystä tuntuu jakavan mielipiteitä. Jos jatkossa syntyy yksimielisyys siitä että on, mahdollisimman tarkka dokumentaatio (kuva) on tarpeen. Jos taas todetaan että eivät ole erotettavissa, tulisi yksilöt olla tallessa jotta havainnoilla olisi merkitystä. Sillä, merkkaanko havainnon epävarmaksi vai en, ei ole merkitystä koska periaatteessa kaikki lajiparin havainnot ovat samalla viivalla. Ehkäpä siis jätän ne merkkaamatta epävarmoiksi jotta epävarmojen määrä ei turhaan kasvaisi mutta pyrin dokumentoimaan mahdollisimman tarkasti.
Ei sinänsä liity aiheeseen, mutta mainittakoon, että lajipari sinapis/juvernica on helppo määrittää myös genitaaleista.
Minä taas olen antanut kertoa itselleni että lajilleen määritetyistä yksilöistä on DNA-analyysissä löytynyt paljon virheellisesti määritettyjä.
Toisaalta olen kuullut että ulkonäön perusteella määritetyistä on jälkeenpäin genitaalipreparoinnissa yli 70% antanut saman tuloksen.
Olen ajatellut, että DNA-analysoidut olisi aiemmin määritetty juuri genitaaleista ja tästä olen päätellyt ettei tuo genitaalimäärityskään tuottaisi varmaa tulosta. Voi olla vääräkin päättely.
Ulkonäön ja lentoajan välillä sen sijaan näyttäisi olevan ainakin jonkinlainen korrelaatio.
Varmistan vielä asian henkilöltä, joka näitä on eniten tutkinut, mutta olen siinä käsityksessä, että DNA-määrityksen myötä korjatut määritykset koskevat nimenomaan ulkoisista tuntomerkeistä määritettyjä yksilöitä. Genitaalit ovat mielestäni yksiselitteiset, mutta voihan olla, että niidenkin tuntemus on parantunut ajan myötä ja niissä katsotaan nykyisin eri asioita kuin aiemmin.
Kommentoin sitten enemmän, jos/kun olen saanut omaani parempaa tietoa. 
Kommentti ja jonkinsortin ehdotus varmuustasoihin: voisiko ajatella, että nykyisen vaihtoehdon epävarma korvaisi vaihtoehdolla [Lähes varma / hieman epävarma (miten vaihtoehdon sitten muotoileekin]. Ja vielä epävarmempien kohdalla ohjeistus olisi: kirjaus suku- tai ryhmätasolle. Ehdotukset/arvelut & fiilikset voi jäkimmäisessä tapauksessa kirjata lisätietokenttään. Ryhmätason lanseeraaminen on minusta hyvä ajatus.
Tämä lisäisi tarjottujen nimien varmuutta lisäämättä monimutkaisuutta (varmuustasojen määrää).
Kategoriasta “varmistettu”: mietin lähinnä sitä, että etukäteen kirjattu “varmistettu” -varmuustaso (ylläolevassa merkityksessä) ei aina kanna kovin pitkälle tulevaisuuteen. Osa tilanteista on niitä, että lajeja on löytynyt lisää, eikä tieto ole kantautunut havainnoitsijalle tai että havainto on vanhempi. Ei voi olettaa, vaikka olisi merkitty varmistetuksi, että oikeisiin asioihin on osattu kiinnittää huomiota. Onko tilanteissa kuitenkin etupäässä kyse siitä, että kaivataan sanallista perustelua määritysperuste-kenttään, jotta voidaan arvoida, onko määritys luotettava.
Uuden annotaatiojärjestelmän käyttöliittymän suunnittelu on nyt meneillään, ja näitä määrityksen varmuuteen ja ryhmälajeihin liittyviä asioita pohditaan tähän liittyen. Asia on hankala, kun pitäisi yhdistää taksonomisia käytäntöjä ja muuttuvia luokitteluja siihen miten havaintoja käytännössä määritetään lukuisissa eri järjestelmissä (joista Vihko on yksi) lukuisten erilaisten ihmisten toimesta.
Alan taipua siihen että ei lisätä varmuustasoja, ja nykyisen epävarma-tason käyttöä Vihkossa pitäisi kannustaa lisäämään, niin että myös “näyttää siltä”-määritykset merkittäisiin systemaattisesti epävarmoiksi. (En tiedä miten useimmat nykyään toimivat.)
Ryhmälaji-käsitteen ottamista mukaan Vihkoon vielä epäröin. Ryhmälajeja joka tapauksessa on taksonomisessa tietokannassa (ja vieläpä 2-3 eri tyyppiä), ja Vihkoon olisi tulossa kenttä taksonin tarkenteelle. Vielä yhden kentän tuominen ryhmälajia ilmaisemaan monimutkaistaisi logiikkaa vielä lisää.
**
Kaiken lisäksi tulevat vielä muuttuvat lajikäsitteet. Määritys voi olla yhdellä hetkellä varmistettu, ja kun taksonomiaan tulee muutos (laji splitataan useammaksi), määritys pysyy edelleen varmistettuna, mutta suhteessa vanhaan lajikäsitteeseen.
En tunne sieniä niin että osaisin antaa esimerkkiä niistä. Linnuilla tunnettu splittaus tehtiin harmaalokille, joka jaettiin kolmeen lajiin: uudeksi harmaalokiksi (punertavajalkainen), etelänharmaalokiksi (keltajalkainen) ja aroharmaalokiksi (keltajalkainen). Jos keltajalkainen harmaalokki olisi 90-luvulla määritetty harmaalokiksi ja määritys varmistettu, splittauksen jälkeenkin se pysyy varmistettuna, mutta vanhaksi eikä uudeksi harmaalokiksi.
(Tämä on yksi nykyisen nimikäytännön ongelma: vaikka taksonin rajaus muuttuu, nimi ei välttämättä muutu. (Tai päinvastoin, nimi voi muuttua vaikka rajaus ei muutu.) Nimi ei siis yksin riitä kuvaamaan mistä taksonista on kyse, jos halutaan olla täsmällisiä.)
Jotenkin pitäisi saada viestitettyä ettei epävarmoina ilmoitettaisi ihan mitä tahansa. (Esimerkiksi niittysinisiipeä määritysperusteena että lensi niityllä.)
Olisiko paikallaan antaa ilmoittajalle mahdollisuus päättää meneekö epävarmasta varmistuspyyntö. Usein ei ulkopuolisilla ole mitään mahdollisuutta tarkentaa määritystä jolloin pyyntö vaan turhaan rasittaa niitä jotka näitä pyyntöjä läpi käyvät. Ajattelen tilannetta jossa itsellä on kuitenkin mahdollisuus tarkentaa määritystä myöhemmin esim. genitaalipreparaatin avulla.
Kuinka suhtaudutte ajatukseen, että ryhmälajien kanssa mentäisiin vaan “merkkijonot edellä”? Siis joissakin tapauksessa pidettäisiin ihan hyvänä ajatuksena, että tallennetaan tiettyjä havaintoja merkkijonolla lattari + coll., vaikka valikkovaihtoehtoa ei ole tarjolla.
Sitten asiantuntijat voisivat fundaarata, annotoidaanko havainnot jonnekin muualle vai olisiko syytä perustaa ryhmälaji (tai kenties joku muu taksoni). Jos ryhmälaji perustetaan, havainnot yhdistyvät siihen, koska merkkijonon muoto on niin vakio.
Lisäksi varmaankin pitäisi painottaa, että collin käyttö on suotavaa vain lattarien yhteydessä, jolloin havainnot pysyvät yhdessä kasassa.
Harmaalokki-tyyppisessä tilanteessa ryhmälaji kai kuitenkin toimisi kätevänä sateenvarjona, jonka alle monet vanhojen lajikäsitysten havainnot voisi nykyhetken havainnoiksi tuoda (automaatti tekisi määritysannotaation varmistettuna coll.-tasolle).
Sienten kohdalla harmaalokki-tyyppiset tapaukset ovat yleisiä. Myös vastaavaa keskeneräistä asiaa on paljon: tiedetään, että ryhmälajista on kysymys, mutta ei useinkaan paljoa enempää, etenkään nimistön osalta. Tekisi mieli mennä myös havaintojen tallennuksissa viimeisimmän tiedon mukaan - vaikka se tieto ei kovin täsmällistä olisi.
Varovaisesti. Tämä toimisi jos käyttäjät olisivat huolellisia: kirjaisivat sekä tieteellisen nimen että “coll.” nimen perään aina täsmälleen oikein. Nykyisellään ylimääräisen coll:in kirjaaminen aiheuttaa sen että nimi tulkitaan aina tuntemattomaksi, sekä havaintojen tallennuskäyttöliittymässä (lomakkeilla ja tiedostolatauksessa) että havaintojen purussa tietovarastoon.
Mutta mietitään mikä olisi sujuvin ratkaisu tähän.
Mikko / Lajitietokeskus
Palaan nyt vielä aiheeseen, minusta esim. todennäköinen vaihtoehto pitäisi saada valikkoon, asiantuntijan antama kommentti todennäköinen on kuitenkin enemmän tietoa antava kuin suoraan epävarmaksi kirjaaminen, itse laitan vihkoon pelkästään ns.varmat lajilleen määritetyt, lajia epätarkemmista ei mielestäni ole mitään hyötyä , ellei ole maalle tai maakunnalle uusi suku tai heimo.
T:Jyri