Nyt pisti silmään niin räikeä virhe rupimanteri-lajin kohdalla, että tästä on syytä mainita.
En katsonut vielä kaikkia yli 80 ilmoitettua havaintoa mutta uskon, että suurin osa on väärin.
Tavallinen vesilisko on siis tunnistettu rupiliskoksi. Tämä on hyvin yleinen ilmiö varsinkin matelijoiden ja sammakkoeläinten kohdalla ja toistuu kaikissa kartoituksissa. Jostain syystä ihmiset kuvittelevat tunnistavansa nämä, mutta väärin se aina menee.
Tässä yhteydessä minulle heräsi myöskin kysymys. Käydäänkö vihkon haviksia läpi täällä noin yleensäkin, vai ovatko virhelöydöt sattuman kauppaa? Varsinkin tämän eliöryhmän havikset pitää mielestäni kaikki käydä läpi, muuten kukkivat vapaasti ja tietokantaan tulee paljon virheellistä dataa. Toinen lajipari on sammakko-rupikonna sekä rantakäärme-kyy. Usein väärin molemmat. Nämä on kuitenkin helppo määrittää valokuvasta, myös huonolaatuisesta kuvasta, mikäli kuva on olemassa. Moniin muihin eliöryhmiin verrattuna melko helppo toimenpide käydä nämä läpi.
Tämä on juurikin se syy, miksi annotointijärjestelmä olisi todella tärkeä saada toimintaan monella tasolla mahd. pian. Eli havaintoja voisi merkitä luotettaviksi tai epäluotettaviksi ja sen perusteella saada muokattua havainnon luottamusarvoa.
Vaikka Hyönteistietokannassa on huonotkin puolensa, on sen vaikea opittavuus tärkein syy siihen, että sen havaintodata on laadukasta. Pahimmassa tapauksessa tietokannassa voi olla niin paljon väärää dataa, että se asettaa myös oikeat havainnot epäilyksen alle, koska ovat samassa järjestelmässä.
Olisi sinänsä hienoa, jos järjestelmään voisi määrittää rekisteröityneille käyttäjille lajiryhmittäin erilaisia luottamustasoja, joiden perusteella havaintodataa voisi lajitella. Eli hakukriteerinä voisi olla esim. vain luottamustasot 3-6 tms. Ja näitä luottamustasoja voisivat esim. kokeneemmat henkilöt tai lajityöryhmät korottaa tai vaikkapa laskea. Ongelmahan on hyvin pieni, jos joku esim. määrittää kangassinisiiven ketosinisiiveksi, mutta rupimanterin kohdalla väärä määritys on tilastollisesti todella merkittävä. Luottamustasojärjestelmä ei toki olisi ongelmaton ja voisi joutua väärinkäytöksen kohteeksi, joten se vaatisi hieman pohtimista. Tai sitten voisi keksiä jonkinlaisen muun tavan arvottaa havaintoja esim. sen perusteella, että 30 vuotta harrastaneiden havainnot saadaan eroteltua massasta, jossa on vasta-alkajien havaintoja (tahallinen kärjistys).
Havainnon luotettavuus riippuu sekä havainnoijasta että havaitusta lajista. Sellaisiakin lajeja varmaan on, joita aloittelijakaan ei ihan helposti saa väärin määritettyä. Itse lähdin kyllä pois Suomen Linnut fb-ryhmästä, kun siellä varpusen valokuvaaja kyseli, että mikähän laji tämä on?
Jotain asialle täytyy tehdä ainakin matelijoiden ja sammakkoeläinten suhteen koska hetken päästä voi olla liian myöhäistä. Kun havaintoja alkaa kertyä tuhansia lajia kohden, niin kukaan täällä ei pysty tekemään niin paljon töitä, että asia saadaan korjattua. Kohta meillä voi olla tilanne mikä kertoo, että rupimantereilla menee paremmin kuin ennen. Lajin rauhoitus voidaankin nyt poistaa Suomesta kun haviksia on tuhansia, niillähän menee hyvin Kamelin selkä pitää vihdoin ja viimein katkaista. Mikäli tämä on vakavasti otettava palvelu. Itse olen vain sunnuntaiharrastaja, enkä edes ammattilainen tai asiantuntija. Silti pitää mainita näin itsestäänselviä asioita fiksummille ihmisille. Kumma juttu.
Tuo mainittu havainto on museon seurannan (Sammakkoeläinten ja matelijoiden levinneisyyskartoitus Sammakkoeläimet ja matelijat | Suomen Lajitietokeskus) kautta ilmoitettu. Uskon, että asiantuntijat kyllä tarkastavat sitä kautta ilmoiteut havainnot, eli sen osalta tilanne lienee hoidossa.
Toki toinen asia on, milloin vanhat havainnot ehditään annotoida laji.fi:n. Massa-annotointityökalut ovat vasta suunnitteilla.
Suurin osa Lajitietokeskuksen havaintomäärästä taitaa olla erinäisten seurantojen kautta tulleita, joiden laatua kyllä seurataan (kasvit, linnut, päiväperhoset ym.).
Havaintoa on karkeistettu sensitiivisyytensä vuoksi, mutta ei mistään käy ilmi, että se olisi kyseenalaistettu (havainnon luotettavuus = neutraali). Kuvien perusteella lajinmäärityksen pitäisi olla kuitenkin aivan selvä eli määritys on väärä. Ikävintä asiassa on se, että havainnossa todetaan kerrallaan olleen näkyvissä 10 yksilöä, joten todellinen määrä on sadoissa. Satoja väärinmääritettyjä rupimantereita vääristää lajin todellista esiintymiskuvaa ja runsautta merkittävästi.
Toisaalta tiedän, että esim. maatalousympäristön päiväperhosseurannan kautta on tietokantaan päässyt varmuudella virheellisiä havaintoja muista kuin päiväperhosista. Nämä olivat Pohjois-Pohjanmaan alueelta ja ne havaittiin Oulun Hyönteiskerhon toimesta, mutta niitä siivottiin vasta, kun otimme yhteyttä seurannan vastuuhenkilöön. Lisäksi osa oikeaksi tulkittavistakin havainnoista mietityttää, kun tietää muut virheet. Ja tämä oli vain Pohjois-Pohjanmaan tilanne - muualla voi olla sama tilanne ilman, että kukaan tarkastaa niitä kriittisesti?
Laadunvarmistus on todella vaikea ellei mahdoton asia taklata täydellisesti, mutta tämä on syytä tiedostaa, jotta siihen keksitään parhaat keinot. Toivoisin tässä aktiiviharrastajien käyttöä apuna, kuten on tehty Tiirassa yhdistyskäyttäjien avulla.
Tuo vähän selventää asiaa, jos kyse on tuosta sammakkoeläinten ja matelijoiden levinneisyyskartoituksesta. Sehän tuomittiin pelkäksi vitsiksi ihan yliopistotason tutkijoiden toimesta heti kun se laitettiin alulle. Vitsi on ehkä vähän liioittelua, saadaanhan tuolla dataa. Ongelma onkin siinä, että suuri määrä virheellistä dataa on prosessoitava tuosta pois. Sen voi tehdä annotaatiolla, muttei ohjelmallisesti, vaan ainoastaan manuaalisesti, siis omilla silmillä.
Onko nämä laji.fihin ilmoitetut kartoituksen havainnot siis kertaalleen tarkastettu asiantuntijan toimesta, vai onko tarkastaminen vielä käynnissä, takautuvasti? Jos museosta on tullut viesti että kaikki on nyt ok, niin silloin jotakin on pahasti pielessä. Tässä tapauksessa alkaa uudet työt ja havainnot on käytävä läpi.
Tämä rupimanteri on erinomainen esimerkkilaji siitä, mihin tämä uusi järjestelmä pahimmillaan johtaa. Eli prosentuaalisesti väärään dataan. Tilanteen voi onneksi korjata. Pidän peukkuja teille ketkä kehittävät annotaatiot. Seuraan rupimanterin tilannetta vuoden loppuun. Mikäli väärät havainnot ovat silloin vielä palvelussa, aloitan työt itse. Käyn kaikki havainnot läpi ja väärin määritetyt muokataan tai poistetaan palvelusta, ainakin ne missä on valokuva. Tai vähintään merkataan epäluotettaviksi. Ilmeisesti myös museoon on oltava yhteydessä sekä henkilöihin, jotka hyväksyvät havainnot.
Tuossa myös paljon perattavaa. Maallikolle ihan ylivoimainen tehtävä saada tunnistusta oikein. Nykyaikana pitäisi olla aina valokuva määrityksen tueksi.
Kuten @MarkoT kirjoitti, laadunvalvonta on jo käytettävissä, mutta ei vielä kovin paljon mainostettu eikä systemaattista lajiryhmäkohtaista laadunvalvontaa ole vielä käynnistetty. Lajitietokeskuksessa olevien aineistojen laatu vaihtelee runsaasti täysin varmistamattomista (satunnaishavainnot) asiantuntijoiden läpikäymiin (museoiden luonnontieteelliset kokoelmat). (Virheitä toki on parhaissakin lähteissä, se on aina otettava huomioon dataa käytettäessä)
Etenkin sieniatlaksen porukat ovat kunnostautuneet laadunvalvonnassa ja tehneet yli tuhat laadunvalvontamerkintää Lajitietokeskukseen.
Jos otetaan esimerkiksi tämä Havaintoerä | Suomen Lajitietokeskus, niin kuka tahansa voi nyt mennä tuohon havaintoon (Laji.fi-portaaliin sisäänkirjautuneena), klikata havainnon oikealta puolelta pientä puhekupla-ikonia (meidän pitää tehdä siistä huomattavasti helpompi huomata!) ja ehdottaa oikean lajimäärityksen.
Uuden määrityksen tekemisestä eteenpäin havainto kulkee Lajitietokeskuksessa ehdotetun määrityksen lajina eikä alkuperäisenä ilmoitettuna lajina. Minä nyt rohkeasti tein tähän esimerkkinä käytettyyn havaintoon ehdotuksen uudeksi lajinimeksi ja seurakset ovat nähtävissä.
@MarkoT Vaikka tuo on Luomuksen “Sammakkoeläinten ja matelijoiden levinneisyyskartoitus” -Löydös lomakkeella ilmoitettu havainto, selvästikään kyseisen kokoelman laatua ei vielä valvota, eikä ole ennen Lajitietokeskuksen laadunvalvotatyökaluja voinutkaan valvoa, koska Löydöksessä ei ole siihen mitään välineitä.
Meillä on tällä hetkellä työn alla oma osio laadunvalvonnalle, josta ensi alkuun voi nähdä tilastoa siitä ketkä kaikki ovat tehneet laadunvalvontaa ja selailla tehtyjä laadunvalvontamerkintöjä.
Kiitos asian avaamisesta Esko, hyviä ominaisuuksia ja hyvin muokkasit havainnon. Alan itse käyttämään tuota, en tiennyt että noin voi tehdä. Mukava kuulla että ongelma on huomioitu ja uusia toimenpiteitä on tulossa. Ikävä että löydös oli sellainen kun oli. Teettää ylimääräistä työtä näin jälkikäteen. Mutta parempi se kuin että mitään ei tehtäisi. Kuten Harry tuossa sanoikin varsinkin arvokkaiden, uhanalaisten lajien kohdalla olisi erityisen tärkeää tehdä datasta mahdollisimman paikkaansapitävää. Esimerkkinä vaikka tämä rupimanteri. Jäämme toiveikkaina odottamaan tulevia laadunvalvontaan liittyviä juttuja.
On väärinkäsitys että Luonnontieteellisten museoiden kokoelmat olisivat pääosin asiantuntijoiden (äskettäin) läpikäymiä! Tämä voi olla totta osalle aineistosta, mutta ainakin hyönteispuolella huomattava osa aineistosta on jouduttu latomaan sen nimen alle, jolla se on museolle tullut kymmeniä vuosia sitten. Kokoelmaan liittämistä ovat usein tehneet henkilöt, jotka eivät tunne ko. ryhmiä. Mitään systemaattista läpi tarkastamista ei ole tehty kuin aivan yksittäisten ryhmien osalta.
Taso vaihtelee siis erittäin paljon. Joissain enemmän ja äskettäin tutkituissa ryhmissä laatu on toki erinomaista, mutta museonäyte lähteenä ei todellakaan ole oikean määrityksen (tai oikeiden löytötietojen) tae.
Edes digitoitujen aineistojen osalta ei pidä tehdä tällaista oletusta.
Museoaineistojen suuri etu on se, että näytteet ovat tallessa, joten määritykseen yms. voidaan tarvittaessa palata.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
Kamelin selkä pitää vihdoin ja viimein katkaista. Mikäli tämä on vakavasti otettava palvelu. Itse olen vain sunnuntaiharrastaja, enkä edes ammattilainen tai asiantuntija. Silti pitää mainita näin itsestäänselviä asioita fiksummille ihmisille. Kumma juttu.