Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

LAJI.FI-foorumi

Onko luumalikka? (clitocype catinus)

20.8. mäntymetsästä metsätien varresta Hämeenlinnassa.


Luumalikka ei ole tuttu itselle, mutta ettei olisi kuitenkin suppilomalikka (Infundibulicybe gibba)?

Tätä luumalikkaa vähän selvittelin taannoin

1 Like

Noita hyvin vaaleita olen itse havainnoinut paljon, ja tulkinnut aina suppilomalikaksi. Erottaminen vaikuttaa kyllä haastavalta. Mutta jos oletetaan että pelkästään värin puutteen perusteella luumalikka niin nuo olisivatkin sitten aika yleisiä… voi hyvin olla toki että laji onkin yleinen, mutta vähän tunnettu ja nämä on perinteisesti suppilomalikkana ilmoitettu.

Täytyy ottaa jatkossa ehdottamasti strategia ja merkitä valkoiset luumalikkana.

Yksi huomio tähän suppilomalikka - luumalikka -asiaan. Itselläni on kopio vuonna 2011 ilmestyneestä Vizzinin artikkelista nimeltä “A new taxon in the Infundibulicybe gibba complex (Basidiomycota, Agaricales, Tricholomataceae) from Sardinia (Italy)”. Siinä sanotaan näin:

I. catinus (Fr.) Harmaja, considered by some authors (Kuyper 1995, Bon 1997, Harmaja 2003,
Vesterholt 2008) as different from I. gibba because of a white pileus and slightly broader spores (3 5–6 mm) could be only a chromatic variant of the latter, as already suggested by Schwo¨bel (1984). A sequenced I. catinus specimen from France (TABLE I) clearly clusters within the I. gibba collections (FIG. 3).

Lisäksi siinä esitetään myös kuvana tuo sekvenssipuu jossa yksinäinen catinus on keskellä gibboja.

image

Tanskan tällä sivustolla tunnutaan myös asettavan catinuksen lajiarvo kyseenalaiseksi, vaikka sitä omana lajina pidetäänkin.

Mikä sitten on totuus? Tänä vuonna näitä luumalikkamaisia oli mielestäni enemmän kuin tavallisesti, ja harmittaa jälkikäteen ettei tullut otettua näytettä sekvensointikurssille. Onhan suppilomalikkakin varsinkin kuivana aika vaalea. Olen itse ajatellut että suppilomalikalla olisi aina jonkinlainen värikontrasti lakin ja helttojen välillä, mutta luumalikan lakki olisi täysin samanvärinen helttojen kanssa. Jotenkin noista Henrin kuvista ensimmäinen näyttää näillä kriteereillä suppilomalikkamaiselta, mutta kaksi jälkimmäistä ja erityisesti viimeinen voisivat ollakin “luumalikkoja”

1 Like

Kiitos vastauksista ja mielenkiinnosta asiaan. Asia selvisi: harrastelijan on turha yrittää löytää eroa näiden kahden välille. Koskisen vastauksen perusteella ihmettelen, miksi nämä on erotettu eri lajeiksi. Mikä on se syy? Lajimääritelmä taitaa olla nykyään hakusessa tarkentuneen tekniikan “ansiosta”? Katsoin wikipediasta lajimääretelmää ja ainakin siellä se on kovin epämääräinen. Tieteessähän pyritään aina selittämään asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Luulisi tämän pätevän myös lajmäärittelyyn.

Lajimääritelmästä Mikko Mattilan kysymykseen.

Lajimääritelmä on täysin subjektiivista, eikä lajiparien tai lajikompleksien kohdalla monessa tapauksessa ole olemassa “absoluuttista totuutta”. Yksi tutkija saattaa erottaa kaksi tai useampia lajeja jostakin lajikompleksista, joku toinen taas pitää kaikkia samaan muuntelevaan lajiin kuuluvana. Toki molekyylisystematiikka tuo tulevaisuudessa näihin selvyyttä, mutta tuskin kaikkien kohdalla siltikään päästään yksimielisyyteen siitä, onko kyseessä vain yksi vai useampia lajeja.

Kiinnostuin myös kysymykseen siitä, miksi nämä on erotettu eri lajeiksi, joten kaivoin Elias Friesin alkuperäisen lajinkuvauksen luumalikasta esille. Laji on kuvattu vuosina 1836-1838 ilmestyneessä teoksessa Epicrisis Systematis Mycologi seu Synopsis Hymenomycetum. Luumalikkahan kuvattiin siinä alkujaan tieteellisellä nimellä Agaricus catinus.

Kuvaus on latinankielinen. Itse en varsinaisesti latinaa osaa, mutta vuosien varrella minulle on ollut tarpeen kääntää niin monia latinakielisiä kasvikuvauksia, että suhteellisen ymmärrettäviä käännöksiä saan niistä aikaiseksi. Laitan mukaan myös latinankielisen kuvauksen, jotta joku latinisti voi mahdollisesti korjata käännöstäni, jos siinä on pahoja virheitä.

Luumalikka:
A. catinus, albus decolorans, pileo carnoso tenui e plano infundibuliformi flaccido sicco glabro,
stipite farcto elastico tereti sursum subattenuato, lamellis decurrentibus confertis albis.

Inter folia Fagi etc. Affinis A. flaccido et infundibuliformi, pileus glaber, umbo non distinctus, lamellae confertiores. Caro tenuis alba, odor sat gratus. Color hujus primo albus, nec ut in similibus per aetatem pallesc., sed sub pluviis incarnatus quoque; demumque alutaceus. Caute separandus ab A. phyllophilo.

A[garicus] catinus, puhtaanvalkoinen [ilman mitään värisävyjä], lakki mehevä, ohut, aluksi laakea tullen suppilomaiseksi, [reunoista] nuokkuva, kuivana karvaton [tai sileä], jalka täyteinen, joustava, tyveltä kärkeä kohden hieman kapeneva, heltat johteisia, valkoisia.

Pyökin ym. lehtien joukossa. Samanlainen kuin A. flaccidus ja infundibuliformis, [mutta] lakki sileä [tai kalju], keskuskohouma ei selvä, heltat paksumpia. Malto pehmeää, valkoista, tuoksu melko miellyttävä. Tämä on väriltään ensin valkoinen, eikä samanlaisiin verrattuna muutu kalpeammaksi vanhetessaan, mutta tulee myös sateella lihanväriseksi; lopulta vaaleanruskea. Vaikeasti erotettavissa A. phyllophiluksesta.

Ja vertailuna samassa teoksessa oleva suppilomalikan kuvaus, joka on teoksessa nimellä Agaricus infundibuliformis. Lajihan ei ole alkujaan Elias Friesin kuvaama, mutta tällaisena hän sen käsitti:

A. infundibuliformis, pileo carnoso e compacto molli, primo contexo umbonato innato-sericello, dein infundibuliformi flaccido expallente, stipite spongioso-farcto molli elastico, deorsum incrassato, lamellis longe decurrentibus vix confertis candidis.

Inter muscos in campis et silvis montosis, vulgatiss. Odor gratus. Statura media, 2-3 unc. Pileus disco carnosior, margine tenuis (numquam udus, sed sub lente sericellus!) colore ut plurimae hujus sectionis varius, ex rufescente in alutaceum et album, at non primitus albus.

A. Catinus differt pileo glabro.

A[garicus] infundibuliformis, lakki mehevä, pehmeän tiivis, aluksi kupera, navallinen, silkinkiiltoinen, myöhemmin suppilomainen, [reunoista] nuokkuva, [väriltään] kalpeneva, jalka tiivis[maltoinen] ja täyteinen, tyveä kohden paksuuntuva, heltat pitkälle johteisia, tuskin tiheässä, valkoisia.

Sammalten joukossa vuoristoisilla tasamailla ja metsissä, yleinen. Tuoksu miellyttävä. Keskikokoinen, 2-3 tuumaa. Lakki mehevä, laidoista ohut (ei koskaan limainen, mutta lupilla [katsottuna] silkkinen!), väri vaihteleleva kuten useimmilla sektion muilla lajeilla, punertavasta vaaleanruskeaan ja valkeaan, mutta ei alkujaan valkoinen.

A. catinus eroaa tästä sileän/karvattoman lakin perusteella.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sanan glaber ja sen taivutusmuotojen kääntäminen on hieman hankalaa, kun se voi tarkoittaa niin paljasta, sileää kuin karvatontakin, ja on vaikea tietää, mitä Fries sillä tarkoitti.

Vielä kommentoin tuota Mikko Veräjänkorvan laittamaa sekvenssipuuta, jossa (yksittäinen) luumalikka sijoittuu suppilomalikoiden joukkoon. Valitettavasti Fries ei mainitse alkuperäisessä lajinkuvauksessaan sitä, mistä maasta hän kuvaa luumalikan. Itse suhtaudun aina kriittisesti tällaisiin sekvenssipuihin, joissa joksikin taksoniksi oletettu yksittäinen näyte sijoittuu jonkin runsaammin sekvensoidun taksonin joukkoon. Voihan olla, että tuo Ranskasta sekvensoitu yksilö onkin ollut suppilomalikka, mutta sitä on luultu luumalikaksi. Tai sitten ei, siksi siis kriittinen suhtautuminen.

Kiitos oli mielenkiintoista lukea tuo Friesin alkuperäinen kuvaus luumalikasta. Siinä on mm. tuo esiintyminen pyökin ym lehtien joukossa joka oli vähän yllättävää kun suppilomalikka on tyypillisesti kuusen seuralainen ja Harmajan luumalikka samoiten. Pikkusen googlailin ja nopeasti päädyin lukemaan Harmajan selvitystä suvusta Clitocybe

Luumalikka löytyy sivulta 60 ja Harmaja päättää osion näin:

It is not certain that FRIES meant the
present species with his Agaricus catinus,
but, rather than create a new species, I prefer
to use the Friesian name so far.

Nyt on siis tuo Friesin alkuperäinen kuvaus catinuksesta sekä Harmajan kuvaus jostain (mahdollisesti) toisesta lajista nimettynä myös catinukseksi.

Tämä olisi tosiaan voinut olla mukava tapaus yrittää selvittää sekvenssikurssilla. Tai olisihan tässä vielä huominen aikaa löytää jostain pari catinusta.

Minusta tuo Harmajan kommentti on ihan hyvä. Miksi turhaan kuvata mahdollisesti uutta sientä, kun varmuudella ei tiedetä, mitä sientä Fries kuvauksellaan tarkoitti. Toki tuostakin voi olla eri mieltä, mutta itse pidän tärkeämpänä selvittää ensin vanhat nimet/lajit ja vasta sitten kuvata uusia, jos sientä vastaavia kuvauksia tai näytteitä ei löydy. Nimiä toki riittää, mutta monesti uudet nimet vain lisäävät sotkua, kun vanhat nimet jäävät epäselvinä roikkumaan kaikille listoille, eikä kukaan ole halukas niitä selvittämään.

Mielenkiintoinen tuo Karstenian artikkeli. Siinähän Harmajan määrityskaavassa (s. 47, kohta 13) itiökoot menevät osittain päällekkäin, mutta catinuksen itiöistä hän mainitsee “tapering very abruptly towards the apicular region” ja gibban itiöistä “usually tapering ± gradually towards the apicular region”.

Jäi muuten edellisessä postauksessani mainitsematta, että Fries piti Agaricus gibbaa ja A. infundibuliformista keskenään synonyymeinä ja käytti niistä jälkimmäistä nimeä. Jos noita kahta pidetään erillisinä lajeina, niin sitä ei lopulta tiedä, kumpaa lajia Friesin kuvaus koskee, vai onko se yhdistelmä kummankin lajin ominaisuuksista.

Jep, tuo kaivamani fylogeniapuu ei ehkä ole validi näiden pohjoismaisten catinusten suhteen, mutta muitakaan ei valitettavasti löytynyt. Sellaisen lisätiedon vielä huomasin, että Funga Nordicassa on kuvat näiden kahden eri lajin itiöistä, ja ne kyllä ovat aika eri muotoisia. Itiöiden sanallinen kuvaus ei ehkä tuo eroavaisuuksia niin konkreettisesti esille. Ehkä ne sitten ovat eri lajeja.