Tutkiskelin eilen Vantaan Tammiston limpparitilannetta. Aika vähän oli hyväkuntoista kun sateet on niitä kurmuuttaneet. Piti yrittää etsiä erilaisia suojaisia soppeja maapuun oksien alta ja vaikkapa kääpien alta sateensuojista.
Cribrariat eli häkkiset ovat tyypillisiä heinäkuun limppareita sateiden jälkeen ja muutaman esiintymän löysinkin. Niitä on aika paha yrittää määrittää maastossa, paitsi nyt savihäkkistä jonka kyllä oppii tuntemaan. Laitoin tänään yhden löydön eiliseltä mikroskooppilinssin alle ja olikin aika hieno esiintymä päärynähäkkistä. Limpparikirja mainitsee viisi löytöä Suomesta mutta lajia on kyllä tullut vastaan viitisen kertaa minullekin, tosin aina hienoimmista pääkaupunkiseudun lahopuukohteista.
Näiden kokonaiskorkeus on siellä 2 millin molemmin puolin eli suht kookkaita häkkisiksi ja ne kyllä huomaa maastossakin jos etsii ja katsoo tarkkaan. Näitä kuvatessa huomasin että joukossa oli ihan miniversioita häkkisistä
Tuo on jo niin pieni että ei ole mitään mahkuja huomata sitä paljain silmin ja siksi lajin löytäminen maastosta on kyllä onnenkantamoinen. Tuurilla siis löytyi kerihäkkinen joka on itselleni uusi laji. Korkeutta tuolla on vain muutamia millin kymmenyksiä. Limpparikirja kertoo että laji olisi löytynyt vain kerran aikaisemmin Suomesta, mutta Marja on lajin myös Outokummusta tuon jälkeen ilmoittanut. Näytteessä näitä oli kymmenkunta ja suurimmat olivat sentään millin luokkaa.
Skoopissa lajin saa varmistettua mm. suurista itiöistä ja peridioverkosta.
Nämä on kaikki kuvattu 10x mikroskooppilinssillä ja syväterävyyttä on kerrytetty kerroskuvauksella.