Heimojen Peronosporaceae ja Albuginaceae munasienilajit lajit kuuluvat luokkaan Oomycota ja ovat kaikki kasvien loisia. Ne eivät ole sieniä, vaan nykykäsityksen mukaan ne ovat läheisempää sukua ruskoleville, jotka monesti viedään omaan kuntaansa Chromista. Heimossa Peronosporaceae on monia täysin endofyyttisiä lajeja, ja olen jättänyt ne tästä katsauksesta pois. Mukana heimosta on vain sellaiset lajit, jotka voi nähdä myös silmin.
Munasienet eroavat sienistä mm. siinä, että niiden soluseinät ovat selluloosaa ja glykaania eivätkä kitiiniä, kuten sienillä. Morfologiassa on myös eroja ja munasienet tunnistaa sellaisiksi helposti mikroskoopissa. Lajeja ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan mikroskooppisesti ja varmuudella ne voi määrittää vain sekvensoimalla. Useimmille lajeille nimien saaminen ei silti ole kovin vaikeaa, sillä lajit ovat erittäin isäntäspesifejä. Monet kasvavat vain yhdellä isäntälajilla, jotkut samaa sukuun tai heimoon kuuluvilla useammilla lajeilla. Munasienten tunnistamisessa isäntätaksonin varma määritys on kuitenkin ehdoton edellytys, ilman sitä tunnistus menee melkoisella varmuudella pieleen. Määritystä helpottaa suuresti se, että niitä ei kasva sanikkaisilla ja heinäkasveilla (Poaceae), ja puuvartisillakin ne ovat harvinaisia. Ainoat tietämäni puuvartissuvut, joilta niitä on löydetty Pohjois-Euroopasta, ovat Rubus, vatukat, ja Rosa, ruusut.
Laji.fi ei tunne (1.6.2023) heimoa Albuginaceae lainkaan ja heimon Peronosporaceae lajeja ei mainita Suomesta kuin muutama:
Peronospora rubi – ei suomalainen laji, isäntänä mm. Rubus idaeus, vadelma, joten saattaisi löytyä Suomestakin.
Plasmopara halstedii , auringonkukanlehtihome – ei mainintaa isännästä, mutta todennäköisesti ainakin Helianthus annuus, isoauringonkukka. Mainitaan suomalaiseksi, mutta havaintoja on 0.
Plasmopara obducens , palsaminlehtihome – ei mainintaa isännästä, mahdollisesti Impatiens capensis, lännenpalsami, I. noli-tangere, lehtopalsami tai I. walleriana, ahkeraliisa. Mainitaan suomalaiseksi, mutta havaintoja on 0.
Plasmoverna anemones-ranunculoidis – isäntä Anemone ranunculoides, keltavuokko. Ei suomalainen laji, veikkaisin silti löytyvän Suomestakin.
Plasmoverna pygmaea – isäntä Anemone nemorosa, valkovuokko. Suomesta 19 havaintoa.
Lajeja Suomessa on kuitenkin paljon enemmän. Julkaistua luetteloa niistä ei Suomesta ole ja suomalaista kirjallisuuttakin on kovin niukasti. Aarre Rauhala luettelee vuonna 1958 ilmestyneessä kirjassa Kasvien sienitauteja ilmeisesti kaikki tuolloin Suomesta löydetyt lajit, ja täydennyksiä niihin sekä isäntätaksoneihin on ainakin julkaisuissa Yrjö Mäkinen & Liisa Hietajärvi 1965: On Finnish micromycetes. 5. Albugo candida in Finland, with special reference to the variation in the size of the conidia. – Annales Botanici Fennici 2(1): 33-46, ja Teuvo Ahti 1967: Micromycetes (Peronosporaceae, Erysiphales and Uredinales) new to the province of Kuusamo, N. E. Finland. – Karstenia 8(1): 5-8.
Isäntätaksoneilla kasvavia lajeja mainitaan monissa kasvien parasiitteja käsittelevissä teoksissa, esim. Klenke, F. & Scholler, M. 2015: Pflanzenparasitische Kleinpilze. Bestimmungsbuch für Brand-, Rost-, Mehltau-, Flagellatenpilze und Wucherlingsverwandte in Deutschland, Österreich, der Schweiz und Südtirol, jossa on myös määrityskaavat kasvien parasiittisiin munasieniin ja mikrosieniin.
Melko uutena ja nimistöltään hyvänä on julkaistu kirja, joka käsittelee Walesin munasieniä. Se on vapaasti ladattavissa täältä ja siinä mainittuja lajeja ja isäntätaksoneita voi hyvin soveltaa myös Suomessa. Kattavin lajiluettelo löytyy sivustolta Plant Parasites of Europe josta isäntätaksonien kohdalla kannattaa katsoa sarakkeesta Taxonomic group lahkojen nimet Albuginales ja Peronosporales.
Joitakin suomalaisia havaintoja mainitaan myös mainiolla Luopioisten kasvisto –sivustolla.
Munasienten löytäminen ei ole helpoimpia asioita, sillä lähes poikkeuksetta ne kasvavat lehtien, usein alimpien lehtien alapinnoilla, jonne ne muodostavat vaihtelevissa määrin valkoista tai valkeaa nukan näköistä kasvustoa, joka vanhetessaan usein muuttuu ruskehtavaksi. Tässä ne eroavat härmäsienistä, jotka kasvattavat selvää rihmastoa yleensä myös lehtien yläpinnoille ja usein myös varsiin.
Monet erottaa juuri ja juuri paljain silmin ja niiden näkemiseksi tarvitaan usein luuppia tai makrokuvaamiseen sopivaa kameraa, jonka näytöllä etsinkuvan voi suurentaa moninkertaiseksi tarkentamisen hienosäätöä varten. Löytämistä kuitenkin helpottaa jonkin verran se, että munasienten vaivaamat lehdet ovat usein osittain kellertäväsävyisiä, kalpeampia tai enemmän tai vähemmän epämuodostuneita. Kun tällaisia lehtiä näkee, niin silloin kannattaa kurkata myös lehtien alle. Tällaiset lehdet ovat monesti myös pienempiä ja kuihtuvat usein normaalia aikaisemmin.
Alla kuvina toistaiseksi löytämäni munasienet. Kuvien jälkeen on vielä luettelo munasienistä, jotka kirjallisuuden mukaan on löydetty Suomesta, ja joita en itse ole löytänyt. En osaa sanoa, onko löytämistäni munasienistä tai isäntätaksoneista yksikään Suomelle uusi, mutta olen laittanut §-merkin sellaisten nimien perään, joista en ole löytänyt mainintaa Suomesta. Vaikka kyse ei olekaan sienistä, niin olen ilmoittanut kaikki havaintoni Sieniatlakseen. Munasienet kuitenkin kulkevat käsi kädessä muiden nk. kasvitautien, kuten härmien, ruosteiden ja nokien kanssa, ja monissa ei-niin-taksonomisissa kasvitautijulkaisuissa niitä pidetään edelleen sieninä.
Isäntätaksonien nimistö seuraa Laji.fi:ssä käytettyä nimistöä. Munasienillä en ole käyttänyt suomenkielisiä nimiä, vaikka Rauhala monelta sellaisen mainitseekin. Yleisesti ottaen suomalaisessa kirjallisuudessa niitä nimitetään lehtihomeiksi. Oletettavasti niiden suomenkieliset nimet tulevat kuitenkin muuttumaan, koska ne eivät ole homeita saati sieniä.
Bremia lactucae, isäntä Lactuca muralis(§), jänönsalaatti
Havaittavissa lehden yläpinnan kalpeankellertävästä väristä (yläkuvassa “nukka” on kasvien siitepölyä). Tätä en ole löytänyt kuin yksittäisiltä lehdiltä:
Bremia stellata, isäntä Sonchus arvensis var. arvensis, rikkapeltovalvatti
Kummassakin kuvassa on näkyvissä kellertävävä ja oranssinpunaisena myös ruostesieni Coleosporium tussilaginis f. sp. sonchi:
Hyaloperonospora barbareae, isäntä Barbarea vulgaris subsp. arcuata, kaaripeltokanankaali
Havaittavissa lehdissä olevista kellertävistä läiskistä. Alimmassa kuvassa munasieni kasvaa poikkeuksellisesti myös lehden yläpinnalla:
Paraperonospora leptosperma, isäntä Tripleurospermum inodorum, peltosaunio
Tämän havaitsee helposti paljain silminkin, sillä iso osa kasvista näyttää olevan nukan peitossa:
Peronospora arenariae, isäntä Moehringia trinervia, lehtoarho
Tämä on vaikeasti havaittava ja tämän löytämisessä kannattaa kiinnittää huomiota normaalista poikkeavan värisiin, hieman kalpeampiin siementaimiin. Sellaisten lehtien alapinnat ovat yleensä kauttaaltaan munasienen peitossa:
Peronospora buniadis, isäntä Bunias orientalis, idänukonpalko
Tätä olen löytänyt vain yhden kerran ja silloinkin vain yhdeltä lehdeltä. Idänukonpalko oli paikalla kuitenkin erittäin runsas:
Peronospora chenopodii-polyspermi(§), isäntä Lipandra polysperma, hentosavikka
Tätä olen löytänyt niin nurmikoilta kuin keittiötarvepelloistakin. Helposti havaittavissa siitä, että isäntäkasvin lehdet kellertyvät yläpinnoilta:
Peronospora chrysosplenii(§), isäntä Chrysosplenium alternifolium, kevätlinnunsilmä
Tätä olen löytänyt vain kerran ja silloinkin yhdeltä lehdeltä. Munasienen vaivaamat lehdet ovat epämuodostuneita, jonka perusteella se on helposti löydettävissä:
Peronospora ficariae(§), isäntä Ficaria verna, mukulaleinikki
Tämä lienee yleinen laji ja helposti löydettävissä, sillä munasienen vaivaamat lehdet ovat normaalia pienempiä ja yleissävyltään selvästi harmahtavia:
Peronospora grisea, isäntä Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia, etelänorvontädyke
Tämän havaitsee helposti isäntäkasvin sairaalloisesta väristä:
Peronospora myosotidis(§), isäntä Myosotis sylvatica, puistolemmikki
Tätä olen löytänyt vain kerran puiston kukkapenkistä isäntäkasvin alimmilta lehdiltä. Laji kasvaa myös varsissa ja lehtien yläpinnoilla ja sen voi sekoittaa helposti yleiseen lemmikinhärmään (Golovinomyces cynoglossi):
Peronospora ranunculi, isäntä Ranunculus repens, rönsyleinikki
Tällä isäntäkasvin lehdet ovat selvästi muita lehtiä kalpeammat:
Peronospora sordida, isäntä Scrophularia nodosa, syyläjuuri
Tämän havaitsee helposti, sillä isäntäkasvin lehdet ovat osittain kirjavat. Laji voi peittää suurilta osin koko lehden alapinnan ja sitä löytää myös isäntäkasvin varsien ylemmistä lehdistäkin:
Peronospora trifoliorum, isäntä Trifolium medium, metsäapila
Tämänkin löytää helposti isäntäkasvin osittain kellertävien lehtien perusteella. Yleinen laji:
Plasmopara angelicae, isäntä Angelica sylvestris, karhunputki
Helposti löydettävissä tämäkin isäntäkasvien osittain kellertävien lehtien perusteella:
Plasmopara nivea, isäntä Aegopodium podagraria, vuohenputki
Helposti löydettävissä tämäkin isäntäkasvin osittain kellertävien lehtien perusteella. Vanhemmiten munasienen vaivaamat kohdat muuttuvat punertaviksi:
Plasmoverna pygmaea, isäntä Anemone nemorosa, valkovuokko
Tänä vuonna erittäin yleinen sieni ainakin Uudellamaalla, joinakin vuosina en ole löytänyt tätä lainkaan. Havaittavissa myös lehtien kellertävistä laikuista, jotka ruskettuvat myöhemmin:
Plasmoverna pygmaea, isäntä Hepatica nobilis(§), sinivuokko
Valkovuokon lisäksi laji kasvaa myös sinivuokolla. Sillä se on kuitenkin vaikeasti havaittava ja näkyy päälle päin vain aavistuksen normaaleja lehtiä kalpeampina lehtinä:
Albuginaceae-heimon helposti havaittava laji, Albugo candida, on taksonomisessa käymistilassa ja ilmeisesti kollektiivilaji. Varmasti se kasvaa vain lutukalla, muilla isännillä kasvavat saattavat olla jotakin muuta lajia. A. candida s.l. on yleinen ja helposti paljain silmin havaittava munasieni, joka voi kasvaa missä tahansa kasvinosassa, useimmiten kuitenkin lehtien alapinnoilla, jolloin se näkyy lehtien yläpinnoilla kellertävinä läiskinä:
Albugo candida s.l., isäntä Barbarea vulgaris (mukaan lukien var. arcuata):
Albugo candida s.l., isäntä Barbarea stricta:
Albugo candida s.s., isäntä Capsella bursa-pastoris, lutukka:
Albugo candida s.l., isäntä Raphanus raphanistrum, peltoretikka:
Rauhalan (1958), Mäkisen & Hietajärven (1965) ja Ahdin (1967) Suomesta mainitsemat munasienet ja isäntätaksonit (munasienten nimet muutettu isäntätaksoneilla kasvavien lajien nykykäsityksen mukaisiksi, joten osa eroaa julkaisuissa käytetyistä nimistä, kasvien nimet seuraavat Laji.fi:n nimistöä), joista minulla ei ole havaintoa:
Bremia lactucae , isäntä Carduus crispus, kyläkarhiainen
Bremia tulasnei , isäntä Senecio vulgaris, peltovillakko
Hyaloperonospora brassicae , isännät Brassica oleracea, vihanneskaali; Raphanus raphanistrum, peltoretikka
Hyaloperonospora parasitica , isäntä Capsella bursa-pastoris, lutukka
Hyaloperonospora sisymbrii-loeselii , isäntä Sisymbrium loeselii, karvapernaruoho
Paraperonospora tanaceti , isäntä Tanacetum vulgare, pietaryrtti
Peronospora affinis , isäntä Fumaria officinalis, peltoemäkki
Peronospora alsinearum , isäntä Stellaria media, pihatähtimö
Peronospora alta , isäntä Plantago major, piharatamo
Peronospora boni-henrici , isäntä Blitum (Chenopodium) bonus-henricus, hyvänheikinsavikka
Peronospora chenopodii , isäntä Chenopodium album, jauhosavikka
Peronospora conglomerata , isäntä Geranium pusillum, pihakurjenpolvi
Peronospora fulva , isäntä Lathyrus pratensis, niittynätkelmä
Peronospora gigantea , isäntä Ranunculus lingua, jokileinikki
Peronospora lotorum , isäntä Lotus corniculatus, keltamaite
Peronospora polygoni , isäntä Polygonum aviculare, isopihatatar
Peronospora potentillae-reptantis , isäntä Potentilla reptans, suikerohanhikki
Peronospora mayorii , isäntä Vicia cracca, hiirenvirna
Peronospora radii ?, isäntä Tripleurospermum inodorum, peltosaunio. Rauhala mainitsee tämän lajin, mutta hänen kuvauksensa sopii paremmin lajiin Paraperonospora leptosperma
Peronospora ranunculi , isännät Ranunculus acris, niittyleinikki; Ranunculus repens, rönsyleinikki
Peronospora sepium , isännät Vicia sepium subsp. sepium, etelänaitovirna; Vicia sepium subsp. montana, niittyaitovirna
Peronospora sparsa , isännät Rosa spp. ja cv., ruusulajit ja -lajikkeet
Plasmopara chaerophylli , isäntä Anthriscus sylvestris, koiranputki
Plasmopara pusilla , isäntä Geranium pratense, kyläkurjenpolvi
Plasmopara pusilla s.l. (sisältää lajit Plasmopara geranii-silvatici ja P. praetermissa), isäntä Geranium sylvaticum, metsäkurjenpolvi
Plasmoverna anemones-ranunculoidis , isäntä Anemone ranunculoides, keltavuokko. Laji.fi:n mukaan tämä ei ole suomalainen laji. Rauhala mainitsee P. pygmaean keltavuokolta. P. pygmaea ei kuitenkaan kasva keltavuokolla, jolla kasvaa sen sijaan P. anemones-ranunculoidis.
Albugo candida s.l., isäntätaksonit Arabidopsis thaliana, hentolituruoho; Arabidopsis suecica, ruotsinlituruoho; Brassica rapa, satokaali; Camelina alyssum, pellavatankio; Camelina sativa, ruistankio; Cardamine hirsuta, mäkilitukka; Cochlearia danica, tanskankuirimo; Descurainia sophia, litutilli; Erysimum cheiranthoides, peltoukonnauris; Erysimum cheiranthoides subsp. altum, nurmiukonnauris; Erysimum strictum, rantaukonnauris; Neslia paniculata, ohraruoho; Rorippa palustris, rantanenätti; Sinapis arvensis, rikkasinappi; Sisymbrium altissimum, unkarinpernaruoho; Sisymbrium loeselii, karvapernaruoho; Sisymbrium officinale, rohtopernaruoho; Turritis glabra, pölkkyruoho
LUKE mainitsee herneeltä (Lathyrus oleraceus, syn. Pisum sativum) lajin Peronospora viciae, joka on todellisuudessa P. pisi, ja josta on käytetty myös nimeä P. viciae f. sp. pisi. Aito P. viciae ei kasva herneellä.
Lisäksi Luopioisten kasvistossa on kuvat lajista:
Peronospora conferta , isäntä Cerastium fontanum nurmihärkki
Laita vaikka yyvee jos haluat paikan jakaa! En muista ruusuruohoa täällä nähneeni!