Hieno juttu. Hyvä että saadaan lisää havaintoja kartalle.
Eilen keräsin elämäni ensimmäisen Oomycetes näytteen. Kasvoi Oulussa lutukalla ja nimeksi tuli Albugo candida s.s. Olenkin odotellut milloin löydän ensimmäisen. Pohjoisessa kausi tulee aina muutama viikko myöhemmin kuin etelässä.
Ilman täällä tehtyä esittelyä Oomycetes porukasta tuskin olisin päätynyt mihinkään nimeen skooppauksen jälkeen, joten suuri kiitos Visalle siitä.
Skoopissa oli tämmöinen. Käytännössä leikkeeseen tuli melkein täysin itiömassaa. Hyvin vähän mitään muuta rakennetta.
1 tykkäys
Albugot ovat vältelleet mua koko kesän.
Kesäkuun viimeisestä päivästä lähtien seuraavia on tullut vastaan:
Peronospora radii, isäntä peltosaunio (Tripleurospermum inodorum). Olen löytänyt tätä nyt kahdesta paikasta ja niiden havaintojen mukaan munasieni aiheuttaa peltosaunion mykeröissä jonkin verran epämuotoisuutta. Etenkin laitakukat (“terälehdet”) eivät oikene kunnolla ja ovat usein pystyjä tai yläviistoja ja mykerö näyttää enemmän tai vähemmän kärsineeltä:
Peronospora calotheca, isäntä tuoksumatara (Galium odoratum) löytyi viikko sitten Helsingin Haagasta. Laji lienee Suomelle uusi. Sieni näkyy isäntätaksonissa päälle päin hieman kalpeampina kohtina lehdissä, alapinnalla selvästi:
Malilta olin saanut valokuvan hänen Haagasta löytämästään ruusuruohosta, jonka mykerössä kasvoi selvästi jotakin. Kävin samalla reissulla etsimässä sitä. Se jäi löytymättä, joten pari päivää myöhemmin käytiin Malin kanssa etsimässä mykerö uudelleen. Kotona mikroskoopissa laji paljastui Peronospora violaceaksi. Verrattuna yllä olevaan Juha Tuomolan kuvaan, kasvoi munasientä mykeröissä vain vähän ja luupillakin se oli vaikeasti havaittava. Kuvassa muutama nuoli osoittamassa kohtia, jossa P. violaceaa kasvaa:
Nyt kannattaa etsiä kotitarvepelloista yleisiltä rikkakasveilta kahta seuraavaa lajia:
Peronospora chenopodii-polyspermi, isäntä hentosavikka (Lipandra polysperma, syn. Chenopodium polyspermum):
Bremia stellata, yleinen erilaisilla valvateilla (Sonchus), tässä rikkapeltovalvatilla (Sonchus arvensis var. arvensis):
Löysin kasvimuseon syövereistä sekalaisten näytteiden joukosta (ei kokoelmissa paikallaan) hyvin vanhoja Oomycota näytteitä.
Ensinnäkin oli 20 kpl V.J.Oinosen 1964 keräämiä näytteitä (Helsinki, Pasila, Munkkisaari, Jätkäsaari ja Kyläsaari), kasvualustana Sisymbrium altissimum. Määritetty vanhalle nimelle Cystopus candidus, siis nykyisin Albugo candida. Laitoin ne kasvualustan mukaan Albugo candida s.lato merkinnällä. Skooppasin kaikki tarkistaakseni.
Samoin lisäsin s. lato Eino Kärjen 1912 yksittäiselle Ahvenanmaalta (Al, Saltvik) kerätylle Albugo candida määritykselle, kasvualustana Camelina alyssum.
Lisäksi oli yksi 1919 Tampereelta kerätty näyte, kerääjänä Liro, J.I. Kasvualustana Artemisia vulgaris ja määrityksenä Albugo tragopogonis. Päädyin itse määrityksessä nimeen Pustula obtusata. Toisissa lähteissä nämä on synonyymejä ja toisissa taas ei. Joissakin lähteissä pukinparroilla kasvaville oli eri laji. Miten tämä oikein menee?
Tässä kuvat näytteestä. Leikkeen teko oli vaikeaa, kuin olisi villaa leikannut. Meni vain sykkyrälle. Läpileikkaus toimi parhaiten.
Pustula obtusata on tässä hyvä määritys. Albugo tragopogonis on Pustula tragopogonis -patogeenin vanha nimi ja Rost’in & Thines’in (2012) tutkimuksen myötä se on korvautunut nimellä P. obtusata. Tuo vanha nimi P. tragopogonis kummittelee vielä siellä täällä, mutta ainakin saksalaiset asiantuntijat (Kruse ym.) ovat nykyisin määrittäneet myös pukinparroilta löytyneet munasienet P. obtusataksi. Jotain selvittämätöntä tässäkin varmaan vielä lienee. P. obtusatalla on aika laaja isäntäkasvilajisto, ja munasienet ovat usein aika isäntäspesifejä, joten on paljon mahdollista, että patogeenilajeja on myös enemmän kuin yksi.
Hienoja löytöjä, erityisesti tuo Peronospora calotheca tuoksumataralla on mielenkiintoinen. Itse en ole sitä koskaan nähnyt. Laji ei ole kuitenkaan Suomelle uusi, siitä on havaintoja jo Karstenin ajoilta (Karsten 1879, Mycologia fennica, pars IV). Gustavsson mainitsee lajin olevan yleinen Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa, mutta Suomessa se lienee verrattain harvinainen.
1 tykkäys
Itse asiassa Karsten (1879: 79) sanoo, että P. calothecaa pitäisi tutkia [inquirendae sunt] lajeilta Asperula odorata (= Galium odoratum, tuoksumatara), Galium aparine (kierumatara) ja G. mollugo (saksanmatara), muttei vahvista, että lajia olisi Suomesta löydetty.
Mutta joo, vaikea on tietää, mitä lajeja Suomesta on aikaisemmin löydetty, kun niistä ei ole mitään julkaistua luetteloa.
Ja juu, Pustula tragopogonis ja P. obtusata ovat täyssynonyymejä keskenään, P. obtusata on käypä nimi.
Kävin lävitse alkuperäiset taksonien kuvaukset asian varmistamiseksi. Pustula tragopogoniksen kuvasi alkujaan Persoon vuonna 1801 nimellä Uredo candida var. tragopogonis Pers., ja ensimmäinen lajitason kombinaatio siitä tehtiin vuonna 1805 nimellä Uredo tragopogonis (Pers.) DC. Se on kuitenkin myöhempi homonyymi nimelle Uredo tragopogonis Pers. (1797), jonka (nykyinen) sanktioitu nimi on Microbotryum tragopogonis-pratensis (Pers.) R.Bauer & Oberw.
Homonyymi on kirjoitusasultaan samanlainen kuin jollekin toiselle lajille annettu nimi, ja näissä tapauksissa aina se ensin kuvattu nimi on validi ja myöhemmät nimet taksonille kelpaamattomia.
Vuonna 1821 Gray teki kombinaation Albugo tragopogonis (Pers.) Gray. ICN:n säännöstön mukaan se kelpaisi validiksi nimeksi (jolloin muoto olisi auktoreineen A. tragopogonis Gray ilman basionyymin auktoria) jos lajilla ei olisi tuolla hetkellä muuta käypää nimeä saatavilla.
Link ehti kuitenkin vuonna 1809 väliin kuvaamalla lajin Uredo obtusata Link. Mikä tärkeintä, niin hän mainitsee synonyyminä Uredo candida tragopogi Pers., joka on suora viittaus tuohon Persoonin vuonna 1801 kuvaamaan taksoniin.
Eli lajitasolla vanhin validisti julkaistu epiteetti on obtusata (josta siis P. obtusata on muodostettu). Nimistösäännöstön ihania kiemuroita on se, että jos taksonia pidetään joskus variaationa, niin silloin sen käypä nimi variaatiotasolla on var. tragopogonis.
Jätin pois kirjallisuusviitteet. Halukkaat voivat katsoa ne Index Fungorumista, kaikki julkaisut löytyvät pienellä vaivalla netistä:
Pustula tragopogonis
Pustula obtusata
Uredo tragopogonis Pers.
Jaa, kappas, vai sanoo Karsten siitä noin. Gustavsson on siten tulkinnut asian ehkä vähän kyseenalaisesti, kun on listannut sen asiakohtaan ”Known distribution”. Tai sitten minä olen tulkinnut Gustavssonin pieleen. Joka tapauksessa en tsekannut tuota alkuperäistä lähdettä. Hyvä että sinä tsekkasit.
Peronospora calotheca mainitaan LUOMUSin lajilistalla, mutta siitä ei ole sitten varmuutta onko keräykset ulkomaisia vai kotimaisia. Osa ainakin on Pentti Alangon ulkomaisia keräyksiä, mitkä siis näkyvät myös Laji.fi:ssä (https://laji.fi/observation/list?target=Peronospora%20calotheca). Jostain syystä suurin osa Pentin suomalaisista mikrosienikeräyksistä puuttuu Laji.fi:stä. Niiden pohjalta voisi jo laatia melko perusteellisen rungon Suomessa esiintyvistä lehtihomeista.
GBIF:istä löytyy muuten paljon sellaisia lehtihomehavaintoja Suomesta, mitkä puuttuvat Laji.fi:stä. Mm. sellaiset keräykset Suomesta, mitkä ovat päätyneet ulkomaisiin kokoelmiin saattavat löytyä tuolta: Search
Suurin osa kaikista sienten museonäytteistä on digitoimatta, joten Laji.fi:stä puuttuu paljon. Eli jos haluaa selvittää Suomesta kerätyt lajit, pitää käydä museoiden kokoelmat läpi. Ja olisi hyvä myös tarkistaa määritykset epävarmojen osalta.
Vien nuo nyt katsomani näytteet Kotka-tietokantaan heti kun ehdin, jotta tulevat näkyviin kaikille. En ole katsonut mitä lajeja OULUn kokoelmista näiden munasienten osalta löytyy. Voisi ottaa työn alle viedä ne kaikki tietokantaan. Ei niitä varmaan niin hirveän suurta määrää täällä ole.
1 tykkäys
Mulla on se käsitys, että iso osa Pentin näytteistä on vielä sijoittamatta museon kokoelmiin, eikä kukaan tiedä kuinka paljon niitä on ja mitä kaikkea niissä on.
Kiitos muuten tuosta linkistä GBIF:iin. Olen monesti törmännyt siihen jotain lajihakua netissä tehdessäni, mutten ole koskaan tajunnut sen hyödyllisyyttä.
Hieno juttu, jos viitsit syöttää nimet Kotkaan. Pitäisi varmaan minunkin käydä joskus LUOMUS:on näytteet lävitse. Luulen, että Pentti on määrittänyt ainakin vanhat näytteet, joten määritettävää tai määrityksen oikeaksi varmistamisia ei kovinkaan paljoa ole. Sen jälkeen ne voisi sysätä museolla jollekin Kotkaan syötettäviksi.
1 tykkäys
Kasvimuseolla on digitointilinjasto kasviarkkien massadigitointia varten. Pitänee kysellä digitiimiltä onnistuuko siinä myös mikrosienten digitointi.
Kyllä se varmasti onnistuu, koska Härmät, noet, ruosteet -kirjaan kerroskuvattiin joitakin museonäytteitä.
Kerroskuvaus on ihan eri asia! Linjastolla otetaan kertaräpsy ja kasviarkit kulkee “junarataa” pitkin kameran alle.
Ai, tuo oli uutta tietoa mulle. Olen aina luullut, että kaikki digitointi tehdään samalla vehkeellä.
Näyte saadaan kuvattua ja kuori tietoineen, mutta ongelma tulee siinä, miten keräystietojen teksti saadaan järjestelmään. Käsittääkseni on ohjelmia, jotka muuttaa kuvan tekstin sopivaan muotoon, mutta ongelmatonta se ei varmaankaan ole. En kyllä tunne sitä tekniikkaa. Vanhoissa näytteissä teksti voi olla käsin kirjoitettua ja nimistö vanhaa, jne. Eli tulkintaa ja korjausta joutuu tekemään käsin, mikä on se hidas puoli. Vanhoissa näytteissä voi myös olla useita erillisiä det.lappuja eri nimillä liimattuna kuoreen, välillä toisensa päällä. Niidenkin tiedot pitäisi saada oikeassa järjestyksessä tietokantaan.
Tässä esimerkki, jota tuskin voi viedä kuin käsin kirjoittamalla.
Eli kuvata täytyy tämä etupuolen etiketti ja lisäksi takapuoli, jossa on museotunnus. Sitten vielä sisältä itse näyte. Sisältä voi myös löytyä muita muistiinpanoja, det. lappu, piirroksia ja mittauksia skopiasta jne.
Eli homma on hyvin hidasta, jos joutuu hakemaan koordinaatit (joita ei kaikille saa epätarkan paikan takia).
Kuvat on kyllä hieno juttu ja on varmasti paljon lisätietoa antava, jos teksteissä on tulkinnanvaraisuutta ja myös näkee itse näytteen, jopa tarvittavat määritykseen tarvittavat yksityiskohdat. Tosin mikrosienissä ja muutamissa muissa ryhmissä hyöty saattaa jäädä muita vähäisemmäksi.
Mutta ehdottaisin sellaista, jos te voisitte kerätä listan nimistä auktoreineen, jotka puuttuvat Laji.fi:stä ja toimittaa ne Tea von Bonsdorffille lisättäväksi lajilistaan. Nythän esim. Oomycota haulla näkyy perunaruttoa, mansikan tyvimätää ym., mutta tämän foorumin esiteltyjä tapauksia ei. Ne pitäisi hakea nimi nimeltä erikseen. Tämän saman voisi tehdä munasienten lisäksi muille mikrosienille. Onko teillä jollain yhteys Tea’lle? Jos ei, niin minä voin olla välikätenä.
Tänään löytyi Peronospora violacea ketoruusuruoholta Oulun kasvitieteellisestä puutarhasta. Sitä oli vain yhdessä kukassa selvästi näkyvissä, vaikka kukkivia kasveja oli paljon.
1 tykkäys
Joo, ocr-ohjelmat osaavat poimia kuvasta tekstin, myös kaunokirjoituksen. Ohjelmaa voi myös opettaa, mutta käsityötä jää silti. Luomuksella pitäisi oleman joku projekti asian tiimoilta.
Kuinkahan moni enää osaa kaunokirjoitusta parin kolmenkymmenen vuoden kuluttua 
Jos ja kun aikataulut sallivat, niin minulle ei tuota mitään ongelmaa käväistä kasvimuseolla katsomassa munasieniä. Varma en ole, mutta kuvittelisin, että ne on näytteistä tunnistettavissa munasieniksi jo stereomikroskoopilla, jolloin näytteisiin ei tarvitsisi sen kummemmin edes kajota. Jos niistä pitää tehdä mikroskooppipreparaatit, niin sitten menee liian hitaaksi ja vaivalloiseksi.
Käsin kirjoitetut etiketitkään eivät aiheuta ongelmia, mutta kieltämättä tuo paikkatietojen haku on työlästä, mutta homma, jota voi tehdä kotonakin.
On yhteys Teaan (ja Penttiinkin, jos pitää lajilistoja päivittää). Yleensä en vaivaa kumpaakaan asioilla, jotka kiinnostavat vain itseäni.
Muutama havainto viime päiviltä, mukana myös itselleni uusia lajeja:
Pustula obtusata, isäntä rikkapelto-ohdake (Cirsium arvense var. arvense), joka kasvoi joutomaalla. Munasienen vaivaamat lehdet ovat päälle päin keltalaikkuisia, itse munasieni on lehtien alapinnalla muutaman millin kokoisina valkoisina nystyinä:
Peronospora alta, isäntä kyläpiharatamo (Plantago major subsp. major). Tämä on paljain silmin jokseenkin mahdoton havaittava, 10 x luupillakin erottuu huonosti. Tunnusomaista tällekin on kellertävä laikku lehdessä, itse munasieni on lehden alapinnalla:
Peronospora sordida, isäntä syyläjuuri (Scrophularia nodosa), erottuu jo kaukaa kulmikkaiden lehtisuoniin rajoittuvien kellertymien takia. Alapinnan kasvusto erottuu paljain silminkin:
Bremia taraxaci, isäntä jokin voikukkalaji (Taraxacum sp.). Tätä kasvoi yhden voikukkayksilön muutamissa ruusukkeen alimpien lehtien alapinnoilla. Lehdet olivat jo täysin kellastuneita ja ruskealaikkuisia. Ruskealaikkuisuus voi toki johtua jostain muustakin lehdellä kasvavasta sienestä. Paljain silmin mahdoton havaita, 10 x luupillakin vaikeasti nähtävä:
Hyaloperonospora barbareae, isäntä kaaripeltokanankaali (Barbarea vulgaris subsp. arcuata). Helposti havaittava ja paljainkin silmin näkyvä:
Ja laitetaan tämäkin vielä tähän, vaikkei kyse olekaan edes sienestä, vaan alkueläimestä, nimittäin ristikukkaisen möhöjuuri, Plasmodiophora brassicae. Ei siitä kuitenkaan ole pitkää aikaa, kun tämänkin aiheuttajaa pidettiin sienenä. Tähän en koskaan kuvitellut törmääväni, koska tapanani ei ole kaivella kasveja juurineen. Tarvitsin kuitenkin tuon yllä mainitun kaaripeltokanankaalin märittämiseksi pienen näytteen, ja kun nappasin pienestä kukkivasta ja hedelmöivästä yksilöstä kiinni, niin se nousikin ilman mitään vastusta juurineen mullasta. Kokeilin sitten kolmea muutakin läheistä yksilöä, ja kahdessa sama juttu.
2 tykkäystä
Tänään keräsin jauhosavikalta Peronospora variabilis näytteen. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Tässä savikka
Lehden alapintaa
Ja skopiaa
Lehtien alapinnalla oli myös tällaista, mutta en ole varma mitä tämä on. Osaatteko sanoa liittyykö Peronospora’an? Skooppikuvat kaikki samassa mittakaavassa.
Skoopissa tämmöistä
Hieno löytö, ja siltähän tuo näyttää. Minulla tuo on vielä löytämättä.
Nuo valkoiset pallukat ovat jokseenkin kaikille Chenopodiumeille tyypillisiä rakkokarvoja. Savikoiden “jauhoisuudella” tarkoitetaan juuri noiden rakkokarvojen esiintymistä, joka varsinkin nuorissa osissa voi olla hyvinkin runsasta, kuten myös lehtien alapinnoilla. Enpä muista aikaisemmin nähneeni niistä mikroskooppikuvaa, kiitos siitä.