Kiitos tiedosta, taas tuli opittua uutta.
Mukavia löytöjä @Matti_Kulju ja @Visa!
Jauhosavikan lehtihome on Peronospora variabilis. Hienoja mikroskooppikuvia kuromankannattimista ja kuromaitiöistä!
Bremia taraxaci on kiva löytö. Aika paljon on tullut käänneltyä voikukan lehtiä siinä toivossa, että löytäisin niiltä B. taraxacia tai Synchytrium taraxacia mutta toistaiseksi kumpaakaan en ole löytänyt. Hyvä tietää, että ainakin B. taraxaci meillä kyllä esiintyy.
Lajilistojen päivittämiseen liittyen. Meillä on Pentin aikanaan alulle paneva sähköpostirinki, missä olemme pienellä joukolla vaihdelleet mikrosieniin liittyviä havaintotietoja ja käsitelleet muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Viime vuosina rinki on ollut aika hiljainen. Viimeisestä keskustelusta on pari vuotta ja silloin juuri nostin esiin tuon kysymyksen liittyen lehtihomeiden (Peronosporales) puuttumiseen Laji.fi:stä. Tämän tiimoilta sain Pertti Salolta listan LUOMUSin kokoelmissa olevien Peronospora-lajien museonimistä. Lista on koostettu pyynnöstä jollekin ulkomaiselle tutkimusryhmälle. Siinä on siis sekä Peronospora-lajit, että ne isäntäkasvit miltä on keräyksiä. Lisäksi listassa on kaikki ne isäntäkasvit miltä on Albugo candida keräyksiä. Sovin erikseen Tean kanssa, että käyn Pertin listan lävitse ja poimin sieltä kaikki ne Peronospora-lajit, jotka saattaisivat isäntäkasvien perusteella olla kotimaisia keräyksiä ja päivittää näiden lajinimet ensisijaisesti Index fungorumin ja Klenke’n & Scholler’in (2015) mukaan. LUOMUSin oli tarkoitus jatkaa siitä sitten ja koostaa jonkinmoinen alustava luettelo Laji.fi:hin. Perusteellisempi listaus edellyttää tietty näytteiden perusteellisempaa tarkastelemista paikan päällä. Sain homman käyntiin, mutta se jäi valitettavasti kesken. Mistään isosta työstä ei sinänsä ole kyse ja voisin nyt kyllä tämän ketjun innostamana viimeistellä tuon listan tässä lähiaikoina ja toimittaa Tealle. Sen lisäksi olisi kyllä hienoa Visa jos pystyisit näitä käydä museolla tutkailemassa ja kampeamassa tätä lajistoasiaa myös sillä saralla eteenpäin.
Hienoa! Käyn ehkä huomenna museolla laittamassa näytteitä paikoilleen ja katson löytyykö kokoelmista tästä porukasta näytteitä muita kuin ne, joista aiemmin mainitsin tässä ketjussa. Vein ne jo järjestelmään, joten ovat nähtävissä Laji.fi:ssä. Aika niukilta vaikuttaa OULUn näytteet tästä ryhmästä.
Minulla alkaa nyt isompi urakka orvakoiden keräämisen osalta. Sain homman Kainuuseen lehtokohteiden orvakkaselvityksestä noin 1000-1500 näytteen keräämisestä ja määrittämisestä. Saattaa nämä muut ryhmät jäädä vähän heikoille sen takia. Mutta jos teillä tulee tarvetta tietää onko OULUn kokoelmissa joitain tiettyä, niin yritän selvittää.
1 tykkäys
Hieno juttu, kiitos Matti! Ja tsemppiä orvakoiden kanssa - nämä kasvipatogeenit ovat niin helppoja orvakoihin verrattuna.
Kävin museolla, mutta siellä ei ollut ennestään munasieniä kokoelmissa. Laitoin sinne paikoilleen nyt Kotkaan viemäni. Pari uusinta on viemättä vielä tietokantaan. Museolla on kuitenkin indet kansioissa mikrosieniä ja otin orvokilla kasvavia mukaan, mutta niille en saanut nimeä. Osa saattaa olla Ramularia porukkaa, mutta itiökoot eivät oikein täsmänneet orvokeilla kasvaviin. En alkanut käyttämään niihin aikaa, kun porukka on hankala ja taitoa noihin ei ole.
Otin myös yhden näytteen joka oli Tauno Ulvisen 1975 Pudasjärveltä keräämä kasvualustana Rumex acetosa. Siinä pääsin lajiin Peronospora rumicis, itiöt 26-32 x 19-23 µm.
Joten noista määrittämättömistä voisi näitä löytyä lisää. Se kyllä vaatii aika paljon aikaa kun on sekalaista näytettä. Mutta otan työn alle vähitellen sitten kun aikaa on.
Pyörälenkillä löysin tänään toisen Peronospora variabilis tapauksen jauhosavikalta. Kolmisen kilometriä edellisestä paikasta. Kun on kerran nähnyt maastossa, löytyy seuraava helpommin.
Jos vain viitsit tehdä valmiin listan ja toimittaa sitten mulle, niin siitä on apua, kun museolla joskus käyn näytteitä katsomassa. Maastokausi jatkuu mulla toivottavasti pitkälle marraskuulle ja tiedän, että sen jälkeen sienet pursuavat korvista ulos, enkä halua vähään aikaan ajatella niitä. Keväällä on kuitenkin taas hinku maastoon, ja kun ei siellä vielä silloin ole hirveästi havainnoittavaa, niin innon voi käyttää museolla käynteihin.
Museonäytteet on hyvä tarkistaa jo ihan senkin takia, että tiedän siellä olevan mikrosienissä väärin määritettyjä isäntiä. Näytteestä tietysti riippuu, pystyykö isäntätaksonia määrittämään, sehän saattaa olla vain yksi lehti tai fragmentti jostakin kasvinosasta.
Hieno löytö tuo Peronospora rumicis, taitaa puuttua tuosta alkuun työstämämältäni ja Juhan täydentämälotä listalta.
Juu, kun jonkun mikrosienen oppii kerran havaitsemaan, niin sen löytää myöhemminkin helposti. Kauppareissulla (noin 500 m) pienkerrostalo- ja kerrostaloalueella laskin pientareilta ja kerrostalojen pihoista 13 lajia vain ohi kulkemalla, lehtiä lähemmin tarkastellessa olisi löytynyt varmasti toinen mokoma lisää.
Jäi aikaisemmin mainitsematta, että kyllä mikrosientenkin näytteiden digitoinnista on iloa. Samalla isäntätaksonilla voi esiintyä useampi härmä tai ruoste, mutta ne saattavat kasvaa eri kasvinosissa tai kasvusto voi muuten vain näyttää erilaiselta tai aiheuttaa erilaisia laikkuja kasvinosiin. Kaikkien kohdalla ei tietenkään näin ole.
Joo, lähetän listan kun saan sen valmiiksi. Lähetän samalla myös sen vanhan listan.
Löysin muuten tänään Bremia taraxacin voikukalta. Tässä auttoi suuresti nuo sinun kuvasi ja kuvauksesi tapauksesta, joten suurkiitos vielä niistä. Olen selvästikin käännellyt liian hyväkuntoisia lehtiä - tämäkin tapaus löytyi ruusukkeen kellastuneiden ja muutenkin huonossa hapessa olevien alimpien lehtien alapinnalta. Kuromankannattimia oli niukalti, mutta ne olivat nähtävissä ilman luuppiakin.
Samalla aamureissulla tuli vastaan myös Peronospora affilis peltoemäkillä, P. variabilis jauhosavikalla ja Hyaloperonospora thlaspeos-arvensis peltotaskuroholla. Tuolla on kuvia: Observations · iNaturalist
1 tykkäys
Eipä ole peltoemäkiltä tullut ikinä ainuttakaan mikrosientä vastaan, vaikka erikseen olen niitä etsinyt.
Lukaisin jokunen päivä sitten mielenkiintoisen artikkelin, jossa (s. 13) todetaan, että nimeä Peronospora grisea pitää käyttää vain sillä taksonilla, joka kasvaa ojatädykkeellä (Veronica beccabunga), ja että muut tädykkeillä kasvavat ovat muita lajeja, joiden joukossa on myös vielä kuvaamattomia lajeja.
Tässä Gäumannin julkaisussa vuodelta 1918 kuvataan tädykkeiltä useampi uusi Peronospora-laji, joista P. saxatilis, P. palustris ja P. verna mainitaan usein P. grisean synonyymeinä.
Asialla on sikäli merkitystä, että tuolla ylhäällä minulla on kuvia etelänorvontädykkeellä (Veronica serpyllifolia var. serpyllifolia) kasvavasta P. griseasta, ja laitan tähän havainnosta vielä yhden uuden kuvan:
Gäumann kuvaa orvontädykkeeltä lajin P. verna. Viime aikoina on käynyt yhä enemmän ilmi, että Peronosporat ovat pitkälle erikoistuneita ja monet kasvavat vain yhdellä isäntätaksonilla, jotkut parilla lähisukuisella taksonilla. Voi olla, että jälkimmäisessä tapauksessa sekvensointien lisääntyessä monet splitataan edelleen useampaan lajiin.
Tuon perusteella minulle ei tee tiukkaakaan hyväksyä se, että orvontädykkeella kasvava laji on P. verna, joka ei siis ole P. grisean synonyymi.
Mitä taas tulee aitoon P. griseaan, niin siihen törmäsin muutama päivä sitten Vantaalla.
Peronospora grisea, isäntä ojatädyke (Veronica beccabunga). Munasienen oireet näkyvät jo kaukaa ojatädykkeen lehtien kalpeampana värinä. Monet lehdet ovat lisäksi päältä osittain kuperia ja kupertumassa saattaa olla punertavaa väriä. Joitakin munasienen kuromakannattimia on myös lehden yläpinnalla, alapinnalla runsaasti:
1 tykkäys
Joo, tädykkeiden Peronosporat vaatinee vielä lisäselvitystä. Mulla on havaintoja kevättädykkeeltä, ketotädykkeeltä ja ojatädykkeeltä. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa olen tulkinnut munasienen Peronospora agrestis -lajiksi ja viimeisessä Peronospora grisea -lajiksi.
Alkukesä oli kuiva, ainakin Etelä-Suomessa, ja lehtihomeita oli aika niukalti. Nyt on satanut ja ainakin minun silmään on osunut paljon enemmän tapauksia kuin alkukesällä. Pari päivää sitten, samaiselta pellolta, miltä aikaisemmin löysin P. affilis, P. variabilis ja Hyaloperonospora thlaspeos-arvensis -lajit, löytyi vielä P. stachydis peltopähkämöltä, P. polygoni pihatattarelta, P. lamii punapeipiltä ja P. alta piharatamolta. Laitan tähän pari kuvaa noista lajeista, mistä ei tässä ketjussa vielä kuvia ole.
Peronospora stachydis
Peronospora polygoni
Peronospora lamii
1 tykkäys
Peronospora aparines, isäntä rikkapeltomatara (Galium spurium subsp. vaillantii). Tätä löytyi reilun tunnin etsinnällä vain kolmen eri yksilön yhdeltä lehdeltä, vaikka sopivan näköisiä päältä päin kokonaan tai osittain kellertäviä lehtiä oli runsaasti. Vaikea erottaa paljain silmin, luupilla erottuu hyvin:
Jauhosavikalta löytyi Peronospora variabilis. Laitan tähän Matin kuvien jatkoksi pari kuvaa. Tätä kannattaa etsiä jauhosavikan päältä osittain kellastuneista lehdistä, itse munasienen näkee paljain silminkin:
1 tykkäys
Peronospora alta, tässä isäntänä rantapiharatamo (Plantago major subsp. intermedia, ylempää ketjusta löytyy kuva subsp. majorilta), ylemmässä kuvassa oireet lehden yläpinnalla, alemmassa Peronospora:
Plasmopara halstedii, isäntä isoauringonkukka (Helianthus annuus). Tämän oireet näkyvät päälle päin kitukasvuisuutena ja lehtien kalpeana värinä. Plasmoparaa voi kasvaa myös lehtien yläpinnoilla, mutta alapinnoilla se on erittäin runsas ja paljain silmin helposti nähtävissä:
1 tykkäys
Oho, vau! Hieno löytö tuo Plasmopara halstedii. Saattaa olla ensimmäinen löytö Suomesta, vaikka tämä on yksi niistä harvoista munasienilajeista, joiden kuvaus löytyy Laji.fi:stä ja jonka on jo pitkään oletettu esiintyvän Suomessa.
P. halstedii oli aikoinaan EU:n kasvinterveyslainsäädännössä määritetty karanteenikasvintuhooja ja sen myötä sen esiintymistä EU:ssa on seurattu tarkasti. Suomessa viranomaisseurantaa on tehnyt Ruokavirasto ja sen edeltäjät EVIRA ja KTTK. Uuden EU:n kasvinterveyslainsäädännön myötä P. halstedii kuitenkin putosi pois karanteenilistoilta, koska sitä esiintyy jo suurimmassa osassa EU:ta. Nykyisin se on ns. RNQP-tuhooja (Regulated Non-Quarantine Pest = säännelty muu kuin unionikaranteenituhooja, tuttavallisemmin. ”laatutuhooja”), eli sitä ei saa esiintyä myytävissä kasveissa ja siemenissä.
Jossain vaiheessa kun P. halstedii oli karanteenistatuksensa myötä enemmän esillä, se päätyi johonkin listaan Suomessa jo esiintyvistä vieraslajeista. Yritin aikoinani selvittää minkä perusteella laji listalle päätyi, koska Ruokavirasto (eikä sen edeltäjät) ole sitä koskaan löytäneet. Yritin kaivella sähköpostista sitä keskustelua minkä kävin asiasta LUOMUSin kanssa yli 10 vuotta sitten, mutta en enää löytänyt sitä keskustelua. Muistelen kuitenkin, ettei LUOMUSilla olisi ollut tästä lajista havaintoja, eivätkä he tienneet miten P. halstedii oli listalle päätynyt. Oletan, että Suomen virallinen viranomaisnäkökanta tällä haavaa on, ettei P. halstedii esiinny Suomessa. Tällä ei ole enää niin suurta merkitystä, koska P. halstedii ei ole karanteenituhooja, mutta ottaen huomioon lajin historian, tämä löytösi saattaisi vieläkin kiinnostaa Ruokaviraston kasvinterveysvalvontaa. Käyn vinkkaamassa löytösi heille. Olisiko sinulla näyte kerättynä tai keruupaikka jaettavissa, jos Ruokavirasto haluaisi ottaa tästä viranomaisnäytteen?
Näyte on, päätyy aikanaan LUOMUSiin. Siitä riittää kyllä myös lehti tai kaksi Ruokavirastolle, jos on tarvetta. Laitan YV:llä tarkemmat tiedot keruupaikasta.
1 tykkäys
Muutama uusi löytö Helsingistä viime päiviltä.
Albugo candida s.l., isäntä rikkaukonnauris (Erysimum cheiranthoides subsp. cheiranthoides). Tämä lienee vielä nimeämättä oleva laji. Ulkomaiset sekvensoinnit Erysimumeilta ovat osoittaneet, että niillä kasvava Albugo eroaa geneettisesti lutukalla kasvavasta Albugosta. Tätä oli rikkaukonnauriilla runsaasti ulkomaisia koristekasveja kasvavassa muuripenkissä ja sen edustalla, joten saattaa olla, että munasieni on tullut paikalle niiden mullan mukana. Paikalla olen käynyt vuosien varrella useita kymmeniä kertoja ja tänäkin vuonna ainakin kolme kertaa aikaisemmin, enkä koskaan ennen ole munasientä siellä nähnyt.
Hyaloperonospora berteroae, isäntä harmio (Berteroa incana). Harmiota kasvoi paikalla runsaasti, mutta munasientä löytyi vain yhden ainoan monihaaraisen yksilön yhden kukintovarren latvaosista. Kukintovarsi oli vääntynyt mutkalle ja paksuuntunut selvästi infektoituneesta kohdasta:
1 tykkäys
Oulun kokoelmissa oli sittenkin näitä munasieniä, mutta olivat Phycomycetes kansiossa, josta en osannut etsiä. Niitä on sen verran paljon, että en kuukausiin ehdi niitä katsoa. Sitten kun aikaa on, käyn ne läpi ja vien tietokantaan. Nyt aika menee orvakoiden keräämisessä ja määrittämisessä.
1 tykkäys
Mukavaa, jos löytyi paljon. Toivottavasti siellä on joukossa vain Pohjois-Suomessa esiintyviä lajeja. Ja eipä niiden tarkistamisella tai nimien syöttämisellä ole mikään kiire, eihän tätä kukaan työkseen tee.
Sitä odottaessa luettelo Belgian Flanderin alueen munasienistä ja niiden isäntälajeista, joka on sovellettavissa myös Suomeen. Varsinkin isäntälajeja lukemalla voi iskostaa päähänsä lajit, joilta munasieniä kannattaa etsiä.
Ylempänä ketjussa on Juha Tuomolan kuva lajista Plasmopara densa pikkulaukulla. Sama laji tuli minulle eilen vastaan punasänkiöllä (Odontites vulgaris). Se olisi jäänyt minulta kokonaan huomaamatta, ellen olisi kumartunut kuvaamaan ruostesientä (Coleosporium tussilaginis f. sp. rhinanthacearum) vieressä kasvavalta punasänkiöltä. Päälle päin isäntäkasvissa ei näkynyt mitään oireita, mutta sivusilmällä näin jotakin valkeaa pilkistävän lehden alapinnalla. Kun katsoin tarkemmin, niin monen lehden alapinnalla oli voimakas P. densa -kasvusto:
2 tykkäystä
Tässä havaintoja viime päiviltä.
Peronospora buniadis (idänukonpalkolla), P. trifoliorum (metsäapilalla), P. aparines (peltomataralla), P. affinis (peltoemäkillä), P. potentillae (peltohanhikilla), P. myosotidis (peltolemmikillä), P. violae (pelto-orvokilla), Paraperonospora sulphurea (pujolla), Hyaloperonospora berteroae (harmiolla), H. parasitica (lutukalla), Hyaloperonospora sp. (peltoukonnauriilla, munasieni on joko H. parasitica tai H. cheiranthi), Bremia lapsanae (linnunkaalilla) ja B. stellata (peltovalvatilla).
Laitan tähän kuvia noista munasienistä, joista ei vielä kuvia tässä ketjussa ole.
Lisäksi olen etsinyt Plasmopara halstedii -lajia auringonkukilta, mutta ei ole löytynyt. Vietin mm. yhden iltapäivän Tuomarinkylän auringonkukkapellolla. Pahkahometta (Scleotinia scleroriorum) sen sijaan on näkynyt auringonkukilla yllin kyllin. Tiivis auringonkukkakasvusto näyttäisi olevan tosi altis pahkahomeelle. Laitan tähän nyt pahkahomeestakin pari kuvaa, vaikka menee vähän ketjun aihepiiristä sivuun.
Kiitos Visa tuosta Belgian Flanderin alueella munasieniluettelosta. Vaikutta oikein hyödylliseltä. Täältä voi ladata teoksen Saksan Saksi-Anhalt alueen mikrosienistä (vol 1) . Se vaikuttaa pienen selaamisen perusteella myös hyvin käyttökelpoiselta.
Peronospora violae
Peronospora potentillae
Paraperonospora sulphurea
Hyaloperonospora parasitica
Hyaloperonospora sp.
Bremia lapsanae
Sclerotinia sclerotiorum
1 tykkäys
Hienoja löytöjä. Noita uusien kuvien lajeja olen itsekin puoliaktiivisesti etsinyt, vaan eipä ole vielä tullut vastaan. Aika menee vaikeampien, mikrospokointia vaativien muiden mikrosienten määrittämisessä, joten päivittäin sään niin salliessa tulee valokuvattua ja skopoitua vain 2-8 lajia.
Kiitos myös noista Sclerotinian kuvista. Se ei ole lajina mulle tuttu (mahdollinen havainto jostain takavuosilta näytteineen kyllä on, mutta en silloin osannut sijoittaa sitä mihinkään), joten pitääpä käydä etsimässä se tuoreena ja verrata näytteeseen.
Peronospora halstediita olen minäkin etsinyt tänä vuonna Tuomarinkylän auringonkukkapelloilta, samoin aikaisempina vuosina niin Haltialan kuin Pukinmäenkin auringonkukkapelloilta, ja katsonut myös jokaisen viljelypalstoilla näkemäni auringonkukan, mutta se ei ole tullut vastaan kuin tuon yhden kerran.
Mulla näyttikin olevan entuudestaan vielä lukemattomien julkaisujen kansiossa tuo Saksan mikrosieniluettelo, ja pikavilkaisulla voin itsekin suositella sitä muillekin.
Tänään löytyi Raahesta Bremia lactucae ahokeltanolta (Hieracium sect. Vulgata). Aika kivan näköinen skoopissa. Korjatkaa jos nimi ei ole oikein.
2 tykkäystä
Bremia lactucae s.l. on tässä vaiheessa varmaan ihan käypä nimi tähän, kun tarkempi tieto keltanoiden Bremia-lajista vielä uupuu. Toinen vaihtoehto on jättää tämä sukutasolla, Bremia sp. Thines’in ym. (2010) tutkimuksen mukaan B. lactucae s. s. esiintyy pelkästään Lactuca-suvun lajeilla.
Mikroskooppikuvassa näkyy hyvin Bremia-suvulle tyypillisiä kuromankannattamia, joiden päät aavistuksen paksunevat ja niistä lähtee neljä vartta (sterigma) joiden päähän itiöpesäkkeet muodostuvat.
Thines, M., Runge, F., Telle, S. et al. Phylogenetic investigations in the downy mildew genus Bremia reveal several distinct lineages and a species with a presumably exceptional wide host range. Eur J Plant Pathol 128 , 81–89 (2010). Phylogenetic investigations in the downy mildew genus Bremia reveal several distinct lineages and a species with a presumably exceptional wide host range | European Journal of Plant Pathology
2 tykkäystä