Vielä yksi havainto viime syksyltä, sen jälkeen viime vuoden munasienihavainnot on omalta osaltani taputeltu.
Veräjälaakso, Helsinki, 5.10.2023:
Peronospora conglomerata, isäntä pihakurjenpolvi (Geranium pusillum). Tällä munasieni näkyy lehden yläpinnalla kellertävinä kohtina, itse munasieni on lehden alapinnalla. Tämä oli kasvupaikalla erittäin runsas ja sitä oli useimmissa lehdissä.
Olen viime päivinä käynyt läpi Oulun kasvimuseon näytteitä ja nähnyt uusia sukuja näistä munasienistä. Tässä viimeisin, joka on aika erikoisen näköinen, Basidiophora entospora. Näyte kerätty Romaniasta kanadankoiransilmältä (Erigeron canadensis).
Juuri ja juuri löysin sen näytteestä, on todella näkymätön. Ei näy paljain silmin laisinkaan (ainakaan kuivanäytteestä). Luupilla, jossa oli 20 x suurennus, ei myöskään käytännössä erottunut jos ei tiennyt tarkalleen mistä kohdin etsiä.
Skoopin alla otin seuraavan kuvan 40x suurennoksella. On tuota kimaltelevaa noiden pitkien valkoisten lehden karvojen välissä.
En tiedä miten selvältä näyttää tuoreessa lehdessä, mutta lehden yläpinnalla pitäisi olla ruskeita pilkkuja ja alapinnalla noista nuijamaisista varsista koostuvaa valkeaa harvaa nukkamaista kasvustoa. Eli pitäkääpä silmällä kanadankoiransilmän pilkkuisia lehtiä, josko löytyisi meiltäkin. Saattaa olla haastava tapaus löytää, paitsi jos onkin yleinen.
Laitan tähän skooppikuvat Peronospora cristata lajista, vaikka kyseinen museonäytteen keräys onkin Romaniasta Roemeria sicula (Papaver hybridum) lajilta. Tällä on poikkeava oospore, tuollainen harjuinen, ei sileä.
Laitan tähän kuvan Peronospora destructor lajista, joka on skoopissa aika persoonallisen näköinen. Yleensähän nämä munasienet ovat aika samanlaisia.
Tämä kasvaa sipuleilla ja helpoimmin varmaan löytyisi omalta kasvimaalta ruokasipulilta.
Laji.fi:ssä on vain yksi näyte kirjattu Suomesta vuodelta 1937 ja Oulun kokoelmista löytyi nyt muutama lisää, jotka eivät siellä vielä näy. Näitä munasieniä on aika huonosti digitoitu. Yritän saada OULUn kokoelmat sinne vietyä, kunhan saan näytteet käytyä läpi.
Kateellisena katselen Matin skooppikuvia, kun minulla ei ole niihin mahdollisuutta. Hienoa, että niitä tulee tänne!
Minulle uutena tuli vastaan Peronospora arabidis-glabrae, isäntänä pölkkyruoho (Turritis glabra). Matilta sain tiedon, että tästä on suomalaisia näytteitä ainakin OULUssa. Munasienen vaivaamat yksilöt ovat selvästi sairaan näköisiä, itse munasieni näkyy lehden alapinnoilla valkoisena tiheänä mattona. Plant Parasites of Europe -sivuston mukaan myös kasvin kukinto on munasienen vaivaamilla yksilöillä ainakin jonkin verran epämuodostunut. Itse ajattelin aluksi sen johtuvan joistakin hyönteisistä, koska munasientä en kukinnoista löytänyt, mutta toisella käynnillä katsoin asiaa tarkemmin, ja kaikilla munasienten vaivaamilla yksilöillä oli kyllä enemmän tai vähemmän epämuotoiset kukinnot.
Ketjussa on ylempänä jo kuvia Peronospora variabiliksesta jauhosavikalla, mutta tässä kyseisen munasienen isäntänä on pohjansavikka (Chenopodium suecicum). Valkoiset “ryynit” ovat savikoille tyypillisiä rakkokarvoja, itse munasieni näkyy kuvissa paikoittaisena heikkona harmaana nukkana.
Laitetaanpa tähän myös skooppikuva tuosta Peronospora arabidis-glabrae lajista, kun tulin ottaneeksi sen. Kaikista katsomistani lajeista en ole sitä tehnyt, sillä osa varsinkin näistä Peronospora lajeista on skoopissa niin samanlaisia, että ei ole tuntunut tarpeelliselta.
Visan viestin innoittamana kävin tsekkaamassa hikisen kävelymatkan päässä olevan pölkkyruoho esiintymän. Ja löytyihän sitä, joten kiitti vinkistä! Munasientä tuntui kasvavan myös kukinnossa ja lehtien yläpinnalla. Toki runsain se on lehden alapuolella. Kasvi oli selvästi matalampi kuin vieressä olevat.
Tämäkin laji näyttäisi uupuvan Laji.fiistä! iNatissa tämä on Hyaloperonospora arabidis-glabrae nimellä.
Keräsin Pyhäjärveltä metsäkurjenpolvelta Plasmopara geranii-silvatici lajia. Tällä alustalla kasvaa toinenkin laji, joten ihan helpon nopeaa ei määritys ole. Geranii-silvatici lajin itiöt ovat pyöreämmät ja leveämmät (15-25 µm) kuin praetemissa’lla (16,5-21,5 µm). Pituus jotakuinkin sama molemmilla. Nämä mitat olen jostain lähteestä löytänyt ja sopivat hyvin, kun tein vertailun lajien kesken varmasti oikein määritetyistä näytteistä (Hermann Voglmayr määrittänyt).
Tuohon edelliseen viestiini hieman korjausta. Sain käsiini artikkelin, jossa oli parempi kuvaus ja siinä parhaana erona näiden kahden lajin kesken pidetään noiden varsien pituutta, paksuutta (kaavassa) ja haarautumista. Tässä siitä tekstiä:
P. praetermissa can easily be distinguished from P. geranii-sylvatici by its longer, wider, mostly collapsed trunk of the sporangiophore, and the frequently present callose plugs in both trunk and branches. In addition, the trunk often consists of two parts of unequal breadth and, although may show one or two twirls, is never regularly, spirally twisted as in P. geranii-sylvatici.
Tuo itiöiden ero ei ole niin hyvä tämä artikkelin mukaan, mutta keskiarvo kapeudessa oli katsomissani näytteissä kapeampi pratemissalla. Artikkelissa ei keskiarvoja ole mainittu.
P. geranii-sylvatici ellipsoidal, occasionally almost oblong, (20-) 23.5-29 (-35) mm long, (16-) 19.5-23.5 (-27) mm wide, length/breadth ratio (1.07-) 1.14-1.3 (-1.45).
P. praetermissa broadly ellipsoidal to oblong, rarely subglobose or ellipsoidal, (15–) 19–27 (–34) mm long, (14.5–) 16.5–21.5 (–26) mm wide, length:breadth ratio (1.03–) 1.13–1.25 (–1.42).
Vähän on tullut uusia munasieniä vastaan. Tässä kuitenkin itselleni kaksi uutta, skoopissa varmistettua lajia.
Peronospora affinis, isäntä peltoemäkki (Fumaria officinalis). Munasieni näkyy selvästi lehtien ja varsien kalpeutena, mutta ei näytä vaikuttavan kukintaan. Helsinki 4.7.2024:
Tästä ei taida olla vielä täällä kuvaa. Bremia centaureae, isäntä ahdekaunokki (Centaurea jacea), joka näkyy päälle päin lehdessä olevina kalpeampina laikkuina, itse munasieni lehtien alapinnoilla. Helsinki 16.7.2024:
Minulle uutena tuli vastaan Hyaloperonospora rorippae-islandicae, isäntä rantanenätti (Rorippa palustris). Isäntätaksonin yleisyyden huomioon ottaen tämä ei ole mitenkään yleinen munasieni.
Ja vielä pari uutta, kummatkin kuvattu Helsingissä 26.7.2024.
Tästä on valokuvia aikaisemmin, mutta alalajitasolla isäntätaksoni on minulle uusi. Peronospora obovata, isäntä etelänpeltohatikka (Spergula arvensis subsp. arvensis):
Tämä kuului minulle maastossa kategoriaan “jotain siinä näyttäisi olevan, joten kuvaan varmuuden vuoksi ja kerään näytteen”. Onneksi, sillä skoopissa tuo minimalistinen nukka paljastui minulle uudeksi lajiksi Peronospora pisi, jonka isäntä on herne (Pisum sativum / Lathyrus oleraceus). Munasientä kasvaa hieman ruskettuneessa kohdassa, ruskea kuoppainen soikio on jonkin kasvin siemen. Kuvassa näkyy myös jonkin verran valkoista herneen lehdykän pinnanmyötäistä rihmastoa, joka on herneenhärmää (Erysiphe pisi var. pisi).
Keräsin itse ensimmäistä kertaa Paraperonospora leptosperma’a peltosauniolta (Tripleurospermum inodorum) ja Peronospara polygoni’a isopihatattarelta (Polygonum aviculare).
Lienevät yleisiä, mutta eivät ole helppoja huomata. Pihatattareltakin keräsin varsinaisesti ruostetta (Uromyces polygoni-avicularis, jota näkyy hieman kuvassakin) ja vasta kotona huomasin, että sillä oli seuralainen. Tässä niistä kuvia.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.