Piporuostejuurekasta ja laakaruostejuurekasta olen pariin otteeseen löytänyt. Viime heinäkuussa tuli vastaan hieman oudompi tapaus. Paikka oli Pieksämäki ja kalkkivaikutteinen ylitiheä istustuskuusikko jota oli harvennettu ronskisti edellisenä talvena. Kasvualusta oli neulasmattoa.
Löysin ensin runsaan esiintymän laakaruostejuurekasta (kymmeniä muutaman neliön alueella) ja sitten parin metrin päästä lisää mutta nämä olivatkin vihertäviä.
Jos olisin löytänyt vain nuo vihertävät olisin arvellut niitä viherruostejuurekkaiksi. Kun aivan vieressä kasvoi runsaasti laakaruostejuurekkaita niin todennäköisyydet ovat silti sen puolella että myös nuo vihertävät ovat samaa lajia eli laakoja.
En kuitenkaan ole löytänyt kuvastoista vihertäviä laakaruostejuurekkaita. Elikkä jäänyt vähän mysteeriksi näiden vihertävien laji.
En täysin varma ole, mutta mielestäni laakaruostejuurekkaalla ei ole koskaan vihreää sävyä.
Viherruostejuurekkaan lisäksi myös isoruostejuurekkaalla voi olla jossain määrin vihreää sävyä. Eli mielestäni vihertävät ovat jompaakumpaa noista lajeista. Ilman alapuolta en osaa sanoa kumpi on kyseessä.
Ruostejuurekkaita voi löytyä useampi laji pieneltä alueelta ja itse olen nähnyt iso- ja viherruostejuurekkaita kasvamassa n. metrin päässä toisistaan. Eli siinä ei sinänsä mitään tavatonta ole.
Viime vuosi taisi olla otollinen ruostejuurekkaille – niitä tuli ainakin itsellä yllättävän paljon vastaan!
olinkin yrittänyt Googlata onko näillä jotain taipumusta esiintyä yhdessä mutta mitään ei oikein löytynyt. Kunnes nyt uudella yrittämällä löysin Tean kirjoituksen jossa asia mainittiin: "Yleensä kun on hyvä vuosi näille, löytyy lajeja usein lähietäisyydeltä useita. Yksi kerta noin 1 m2 kasvoi kolme Phaeocollybiaa ".
Ensi kerralla täytyy napata parit näytteet ja kurkata skoopilla. Lajeja suvussa on ilmeisesti enemmänkin kuin mitä laji.fissä on listattu. Vielä kun löytäisi jonkun modernin esittelyn suvun taksonomiasta.
Katselin itsekin juuri ruostejuurekkaiden tuntomerkkejä ja niistä tehtyjä havaintoja täällä laji.fi:ssa. Huomasin että näissä on useampi laji jotka olen itse sivuuttanut. Totesin, että ainakin punaruskeita ruostejuurekkaita pitäisi aina haistaa. Tavallisen retikantuoksun lisäksi niistä voisi erottaa marsipaanin tai jauhon tuoksua, Funga Nordicassa mainitaan kuusi lajia, mutta laji.fi:ssa on lisäksi Phaeocollybia hilaris (lystiruostejuurekas), josta Suomesta on havaintoja mutta joka tosiaan puuttuu Fungasta.
Vähän sekoitin eli siis Fungasta puuttuu tuo P. hilaris.
Nuo muut 6 lajia saa ilmeisesti maastossa lajilleen, epäselvissä tapauksissa itiökoot auttaa ja P. lugurbiksella kystidien muoto. Ainoa vähän vaikeampi taitaa olla P. jennyae/cidaris pari jossa pitää haistella ja mutustella.
Seitsemäs laji eli P. hilaris on sitten ainakin sikäli hankalampi että siitä ei tunnu löytyvän tietoa mistään. Katsoin muiden pohjoismaiden listaukset lajista. Norja ja Tanska eivät listaa lajia ollenkaan, Ruotsi listaa mutta havaintoja on nolla ja levinneisyystieto on tämä:
Utbredning
Svensk förekomst: Osäkert om påträffad
Svensk invandringshistoria: Invandringshistoria osäker eller okänd
FTE mainitsee samaten vain nuo 6 muuta lajia suvusta ja hilaris puuttuu myös FN:stä. Pohjolassa havaintoja on vain Suomessa mutta ainoa kuvallinen havaintomme lajista on sekin merkattu c.f. Muut havainnot ovat museonäytteitä. Paria näistä katsoin tarkemmin mutta det. tieto puuttui kaikista eikä siis yhtään havainnoista oltu luokiteltu varmistetuiksi. Ekan havainnon kohdalla oli myös hieman mystisesti tieto
Lisämuuttujat
Taksoni sanatarkasti Phaeocollybia chrisinae (Fr.) Heim.
Taksonominen taso laji
Laji Phaeocollybia hilaris
Havainnointitapa Näyte
mutta mitään det. tietoa ei tässäkään ollut elikkä mistähän lienee kyse? Onkohan suvun taksonomia muuttunut vai miksi lajin nimeä on tässä muutettu.
Lajin status Suomessa on siis: “Esiintyminen Suomessa: Julkaistu tieto Suomesta”.
Nettiä selailemalla ei myöskään tuntunut löytyvän mitään apuja k.o. lajin tunnistamiseen. Edes itiömittoja en löytänyt. Elikkä tämä P. hilaris jää mysteeriksi…
Yritin katsoa mitä kirjallisuudessa sanotaan Ph. hilariksesta.
Näin Bandala & Montoya (1994) Ph. arduennensiksesta: This species is distinguished by its small spores with an apical germ pore, presence of clamps and cheilocystidia form. It is typical from coniferous forests in Europe (Bon, 1979; 1992; Laber, 1982 ; Jacobsson and Stridvall , 1982-83; Gulden, 1983 ; Singer, 1987; Contu, 1991). Laber (1982) suggested that Ph. hilaris s. Horak was a synonym of this species and afterwards both Laber (1991) and Gulden (pers. comm .) reaffirmed it. The collections at M and 18 herbaria indicated above and identified by Horak (1977: 64) as Ph. hilaris present clamps (figs. 12-15) and undoubtedly they are conespecific with Ph. arduennensis.
On the other hand, Gulden (1983) studied all Danish collections interpreted by Lange as Ph. jennyi (concept frequently found in European literature), concluding that they correspond to Ph. arduennensis. Records of Ph. arduennensis from Mexico by Bandala et al. (1989) correspond to a different taxon which has clamps but its spores are sligthtly rostrate at apex and without a true germ pore, therefore closer to Ph. subarduennenis Sing .
Ludwig (2001) sanoo että Ph. hilariksen alkuperäiskuvaus on epäselvä ja voisi olla sekä Ph. jennyae että Ph. christinae. Ph. hilaris s. Bon eroaa jennyaesta vain kystidien muodossa. Ph. hilaris s. Ricken voisi olla Ph. arduennensis.
Sanoisin, että näillä näkymin on parasta unohtaa hilarista kokonaan ellei mitään uutta ilmenee.
Ja tässä vielä alkuperäiskuvaus, joka ei paljoa kerro.
P. hilaris -nimestä ei tosiaan ole vakiintunutta pohjoismaista tulkintaa ja Stefanin selvitys taitaa paljastaa, miksi. Toisaalta nimi on sanktioitu: jos joku sen tulkitsee ja modernilla tavalla tyypittelee, se synonyymitilanteessa jyrää nuo muut nimet (lugubrista lukuunottamatta, se on toinen sanktioitu nimi).
Ilkka on tunnistanut yhden ruostejuurekaslajin, joka on jäänyt ilman nimeä ja hän on käyttänyt siitä nimeä hilaris.Laji on sinkilätön ja sikäli sopii hilaris sensu Horakiin, josta nimi on napattu (Horakin vanha Sydowia-artikkeli löytyy netistä, siinä ei keskitytä eurooppalaiseen lajistoon).
Jotain vanhempaa Suomi-tulkintaa nimestä hilaris saattaa lisäksi olla: aikoinaan R. Tuomikoski oli näistä ruostejuurekkaista kovin kiinnostunut, mutta ei tainnut julkaissut mitään EDIT: hatara mielikuva on, että jotain olisi julkaissut, mutta ehkä mielikuva on väärä.
Minulla ei ole Ilkan hilariksesta tajua. Olen nähnyt kuvan pienistä, ±punaisista sienistä. Juuson analyysiin Henrin vihertävälakkisistä sienistä en osaa mitään lisätä, tähän hilaris-konseptiin ne eivät mielestäni sovi.
Modernia esittelyä Phaeocollybia-taksonomiasta ei ole, paitsi Amerikan puolelta (Phaeocollybia of Pacific Northwest North America), joka on kyllä kivaa ja mielenkiintoista luettavaa.
Haistaa ja maistaa muistaa pitäisi ja kirjata ylös (itseltäkin usein unohtuu).
Kiitos minunkin puolestani kaikista näistä tiedoista. Ihan yleisestä uteliaisuudesta jäin vielä ihmettelemään tätä suvun lajien tendenssiä esiintyä yhdessä. Nopealla googlailulla en löytänyt tästä mitään juttua.
Ilkka on ollut sitä mieltä, että ne ovat jotenkin sosiaalisia, mutta ehkä termi vähän liioittelee. Joka tapauksessa on niin, että ainakin kuusikkolajeilla on tosi samanlaiset mikrohabitaattivaatimukset ja fenologia (itiöemätkin kehittyvät samaan aikaan). On ihmetelty, missä ne oikein ovat tiukasti kiinni. Aina se pseudorhiza katkeaa, vaikka kuinka huolella yrittäisi kaivaa ylös. Amerikan jutussa ollaan sitä mieltä, että ovat mykorritsasieniä (!).
Mukavan haasteen heitit, täytyy varmaan käydä lapioimassa ja ihmettelemässä. Jos isolla lapiolla kaivaisia varovasti ison paakun ja sitten vedelle pesisi pseudorhizaa esiin…
Tulkitsen vastauksesi myös niin että syytä taipumukseen esiintyä yhdessä ei oikeastaan tiedetä. Sekin on aika kiinnostava juttu.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
