Kiitos linkistä, Terttu. On mielenkiintoista luettavaa & upeat kuvat! 
Luen sen vielä tarkemmin, kun ehdin.
Harmi kuulla, että kotelot kuolivat; uskon kyllä, että kokeilu oli tosi mielenkiintoinen. Voisinpa joskus tehdä itse saman…
Näin viime viikolla valkohangokkaan perhosen Turussa. Se oli ensimmäinen havaintoni lajin aikuismuodosta ja näin sen päiväsaikaan, kun se lensi pensaasta jonkun häiritsemänä. (Pelkäsin että lintu nappaa sen, kun se oli naurettavan näkyvä ja lensi hitaasti ylöspäin. Koivuun se sitten laskeutui.) Syntyi toivo toukkien löytämisestä tänä kesänä… mutta se lienee epätodennäköistä, ellei niitä varta vasten etsi - ja silloinkin. Miten sinä löysit toukat? Tiedätkö, millaista ravintokasvin kasvupaikkaa ne suosivat?
Minä löysin toukan täysikasvuisena. Ajoin autolla parkkipaikalla (kasvihuoneiden vieressä, yöperhosten suosimaa aluetta?), kun muutaman metrin päässä edessäni kulki poikittain ja hyvin aktiivisesti edeten OUDON mallinen, osittain suippo toukka. Sen selkä oli punertavan ruskea ja kyljet vaaleanvihreat; näitä kahta väriä erotti valkoinen juova, joka kulki toukan keskiosassa myös poikittain, muistaakseni. Kuvasin toukan, mutta minulla ei ole nyt muistikorttia, jossa kuvat ovat - voin kyllä joskus lisätä kuvat tähän ketjuun.
Taisi muuten olla niin, että toukka löysi minut! 
Vaikka toukka olisi säästynyt loisilta, sillä on monia muitakin vaaroja elämässä ja ihmisen hoivissa suurin vaara lienee KUIVUUS. Yleisesti ottaen, talvisäilytyksessä kosteuden on säilyttävä: materiaalin kotelon ympärillä on toimittava “puskurina” kuivuutta vastaan. Kosteus on hyvä tarkistaa säännöllisesti (esim. viikoittain, jos vettä pidättävää materiaalia on vain pari desilitra) ja vettä lisätään tarpeen mukaan, niin että ilmanvaihto kuitenkin säilyy, kotelohan hengittää kuorensa läpi. Entä kotelokopassa oleva kotelo, kuinka hyvin koppa säilyttää kotelon kosteutta ja onko kopassa kaikki tarvittava happi? En tiedä, mutta en uittaisi sitä, enkä toisaalta uskaltaisi ihan kuivassakaan pitää. Luulen, että kotelo aistii ilmankosteuden, eikä siis ole täysin eristyksissä, sillä kosteus on kuoriutumiselle tärkeää. Kotelo ei kuoriudu kuivassa ilmassa, vaikka lämpötila olisikin sopiva. Siipien saaminen lentokuntoon on kriittinen prosessi, eikä se luultavasti ehtisi tapahtua, jos siipien joustavuus katoaisi pientenkin ilmavirtausten myötä. Ulkona on aina jossain kohtaa vuorokautta sopivan kosteaa - sisällä ei ole, ellei niin järjestetä.
En usko, että löytämäni toukka olisi selvinnyt talven jääkaapissa ilman kotelokoppaansa - ja senkin se teki kevyesti kostutetun hiekan alle. Olin laittanut ämpäriin muutaman litran hiekkaa, johon sekoitin vettä. Ämpärissä oli myös haavan oksia. Mutta oksat olivat tuoreita, eikä niistä ilmeisesti saanut ainesta tulevan kotelokopan naamioimiseen, tai mikä ikinä päällimmäisen kerroksen tarkoitus onkin. (En tiennyt, mitä toukka tarvitsee). Niinpä toukka koteloutui oksaa vasten, saatuaan ensimmäiset ainekset hiekasta. En voinut aluksi käsittää, mihin toukka oli kadonnut! 
Ja seuraavana kesänä pelkäsin, ettei perhonen pääse kotelokopasta ulos koska en tiennyt, että koppa on vaneria - luulin kopan olleen vakavasti kuivahtanut! 
Mutta oli tosi mielenkiintoinen kokeilu. Minkä kokoisena sinä löysit tökkäsi?