Kävin kokeilemassa myös järjestelmäkamerani 30 mm makro-objektiivia. Käsivaralta tarkennus ei oikein onnistunut (tuuli ja kädet tärisivät). Tässä kuitenkin kuva mauriaisesta.
Kameraa valittaessa on tärkeää tietää mitä kuvilta haluaa. Pitääkö olla tieteelliseen julkaisuun tuleva kuva vai omaan käyttöön. Minulle riittää se, että pystyn tunnistamaan lajin. Toki olisi kiva saada ammattilaistason kuvia, mutta rahat eivät riitä tämän parempaan laitteistoon.
Hyvä kuva, laitan nyt oman taskukamerani (Tough) kuvan, en tähän hatään parempaa löytänyt, kuvattu muutaman sentin päästä, tulevaisuudessa on varmaan kolme kameraa, taskukamera, isompi coolpixin tyyppinen sekä järjestelmä makrolla
Kolme kameraa eri tarkoituksiin on hyvä combo. Jokaiselle löytyy oma käyttötarkoitus.
Makrollahan voi kuvata kuinka kaukaa tahansa. Pois lukien MP-E ja Laowan erikoiskakkulat.
Lievitin omaa tuskaani ja kävin päivittämässä 100 millisen EF makron vastaavaan RF versioon 
Siinä on mm. isompi suurennos 1.4x ja parempi kuvanvakaaja.
Aika hyvin onnistui myös tämä pihasurri. Tarkennuspistettä täytyy miettiä makrokuvissa. Tässä leikkeessä siivet ovat tarkat, mutta pää jää hämäryyteen.
Ei normi makroiluun välttämättä kalliita laitteita tarvita. Pitää opetella oman kaluston käyttö ja säädöt.
Itse käytän usein kevyttä monopodia kuulapäällä. Auttaa kummasti! Kameraa ei kannata tunkea otukseen kiinni vaan kuvata hiukan kauempaa. Silloin syväterävyys on parempi.
Murkkukuva on ihan ok. Luultavasti valotusaika on liian pitkä. Joo, tuuli on ainainen riesa!
Kyllä ne melko usein karkaavat. Tavallinen taktiikka on ottaa ensimmäinen kuva heti ja jättää valmiusasemaan. Sitten vaan lähestytään hitaasti ja tasaisesti ilman tarpeettomia liikkeitä kuvaten aina välillä. Kuvakoko maksimissa, jotta voi rajata runsaasti.
Tässä pari kuvaa: Kuvausetäisyys näissä 1- 2 cm.
Kumpikin 2-2,5 mm. Vielä mittatikku:
Pekka
Viime vuosina olen käyttänyt lähes ainoastaan Olympus Tough tg-6 -kameraani, jossa on rengassalama aina päällä. Se auttaa, ettei synny varjoa kuvattavan päälle, jos sattuu pääsemään oikein lähelle. Minulla oli ensin Olympus Tough tg-5, mutta tuli hankittua uudempi versio… enkä huomaa niissä kummoistakaan eroa. En jaksanut enää pidellä Canonia tuutteineen, joten tämä pienikokoinen, kevyt kamera on minulle juuri sopiva. Yleensä olen tyytyväinen tuloksiin. Vaihdan valoisuutta tilanteen mukaan. Paikallaan pysyvistä kohteista on myös mukava ottaa stacking -systeemillä syvätarkkuudeltaan hyviä kuvia. Tietokoneella leikkaan ylimääräisiä osia ympäriltä pois, jotta kohteen saa suuremmaksi.
Uuden kameran ostamisen sijaan voi kuvia parantaa kuvankäsittelyohjelmilla. Vasemmalla alkuperäinen kuva, ja oikealla Topaz Photo AI:lla terävöitetty kuva. Kovin epäterävästä kuvasta ei hyvää saa, mutta kohtalaisen terävästä kuvasta saa paremman.
Tässä mennäänkin sitten alueelle, joka jakaa mielipiteitä. Itse en käytä kuvankäsittelyä muuten kuin rajaamaan kohteen eli suljen ylimääräisen pois.
Olen aikanaan alkanut kuvaamisen 1980-luvulla Olympuksen OM-10 -kameralla eikä silloin ollut kuvankäsittelyä käytettävissä. Kuva oli se mikä oli eli otoksen “hyvyys” oli kuvaajan taitoa/sattumaa. Nykyisinkin näillä digivehkeilläkin kuvatessani pyrin siihen, että kuva on hyvä ilman käsittelyjä.
Ylimääräisen kohinan poistaminen ja kuvan terävyyden lisääminen ei mielestäni ole kovin radikaalia ‘kuvankäsittelyä’. Gigapixel AI-ohjelmassa on uusi Recovery-toiminto, joka on tarkoitettu nimenomaan heikkolaatuisille kuville. Se käyttää tekoälyä siten, että kuvaan saattaa tulla yksityiskohtia, joita alkuperäisessä kuvassa ei ole. Sitä en käyttäisi luontokuviin.
Olen samaa mieltä kanssasi, Matti. Terävöitetyistä kuvista näkyvät yksityiskohdat paremmin, mikä helpottaa usein tunnistamista.
Lähetän tässä kuvaparin tikaskuoriaisesta, jonka kuvasin alkukesästä lipputangollani. Käytin Olympus Tough tg-6 -kameraani ja siinä rengassalamaa. Kuvausetäisyys noin 3 cm ja kohde noin 3 mm. Croppasin ja todennäköisesti painoin myös Auto Sharpen -nappia. Muuta korjailua en tehnyt.
Kuinkahan monta kertaa meinannut laittaa tilaukseen RF makron. Vielä olen peruuttanut…minulla on Canonin EF 100 ja Laowan 100/2.8 2:1 makro ja myöskin EF bajonetilla. Harvoin käsivaralta kuvatessa pystyy käyttämään edes 1:1 suurennoksia saati sitte onnistua niissä. Tämän vuoksi miettinyt, että hyötyisinkö RF makron suurennoskyvystä(parempi vakaaja ja af tarkennus yli 1:1 kuvissa) 
Yksi, ainakin itelle, todella huono ominaisuus tuli ilmi; manuaalinen tarkennus ei toimi servon kanssa. One Shotilla se toimii. EF versiossa toimii myös servon kanssa.
Monet (kaikki?) kamerat tekevät itse ja automaattisesti monipuolista käsittelyä kuville. Joten jos ei raakakuvaformaattia käytä, kuva on aina jonkinlaisen kuvankäsittelyn muokkaama. Ei liene eroa, onko käsittely tehty kameran prosessorilla ja ohjelmistolla vai tietokoneen prosessorilla ja ohjelmistolla, lopputuloksena on lopulta pikselidataa, jota on muokattu erilaisilla algoritmeilla.
Itselläni on olympuksen oma vanha ohjelma, simppeli, mutta ei käyttöä juuri muuhun kuin rajauksiin ja värisävyn korjaukseen, mm. terävöinti napista ei tapahdu oikein mitään, toinen on Nikonin ohjelma mutta sitä en kerta kaikkiaan osaa käyttää, muistan aikoinani nähneeni lintulehdessä jonkun jutun jostain ohjelmasta jossa oli käsitelty todellakin melko huonoa lokin kuvaa ja saatu mielestäni ihan hyvä, päätin silloin et toi täytyy hommata, no nyt on mennyt ainakin 30v ja vielä hankkimatta, mitkä ohjelmat ovat hyviä ja helppokäyttöisiä ja taitavat maksaakin ainakin jotkut
Liittyyköhän tämä näiden uusien “focus by wire” tarkennukseen. Vai voikohan olla eroja eri kamera runkojen välillä.
RF 100/2.8 on painavampi ja pidempi kuin EF versio. Adapterin kanssa samanpituisia ja painoisia eli adapterin käyttökin on vain ongelma joka pitää poistaa omasta päästä 
Itsellä on vielä käytössä M6ll johon saa kiinni adapterilla EF optiikkaa niin sekin on jarruttanut vaihtoa. Isossa rungossa telezoomi ja pikku rungossa makro on ollut aika toimiva ratkaisu päiväperhosretkillä. RF bajolle eivät ole saaneet tehtyä mieluista vaihtoehtoa “pikkukameraksi”.
Hei Mikko,
On siinä yksi merkittävä ero. Kun sinä käsittelet kuvaa tietokoneohjelmalla, sinä teet päätöksiä siitä, mitä kuvassa muutetaan (esim. värisävyjä yksityiskohtien korostus). Heti ensimmäisen muutoksen jälkeen kuva ei enää ole autenttinen, vaan sinun näkemys siitä, millainen kohde oli tai millainen sen olisi pitänyt olla.
Minä olen kohta 20 vuotta miettinyt, mikä olisi hyväksyttävä määrä muokkausta, jotta kuvaa voisi pitää autenttisena. En ole vieläkään pystynyt päättämään. Siksi en muokkaa. Tai jos muokkaan, laitan merkinnän kuvan mukaan.
PS. jpg-kuva 100 % pakkauksella on informaatiosisällöltään sama kuin raakakuva, ainoastaan talletettu pienempään tilaan. Käsittääkseni minun kamera ei tee muuta muokkausta.
Höpöhöpö 
Jos kuvaat japaniaisen insinnöörin automaagisilla asetuksilla niin sekö on autenttinen kuva? Entä jos tuleekin reilu yli- tahi alivalotus, sitäkö ei saisi korjata lähemmäs oikeaa?
Kamerassa on kyllä säätöjä moneen lähtöön! Voit lisätä tai vähentää saturaatiota, samoin terävöitystä, valkotasapainoa voi säätää jne… Ja yhtälailla se on muokkausta jos kuvaa cropataan, kuvahan voi muuttua oleellisesti! Myös kameran tuottama jpg-kuva on käsitelty, kuten Mikko totesi 
Eli ei ole olemassa mitään autenttista kuvaa, kaikki on enempi vähempi käsiteltyjä teki sen sitten kamera tai kuvaaja tietokoneella!
Itellä on käytössä kuukausimaksulliset Lightroom ja Photoshop (n. 13€/kk). Ei mielestäni paha hinta Pro tason ohjelmista! Lisäksi on liuta Topaz Labsin ohjelmia (osan saa plugineiksi Photariin).
Lightroomista löytyy hyviä suomenkielisiä kirjoja. Se on myös arkistointiin loistava ohjelma. Itellä on yli 160 000 kuvaa tallessa. Löydän sieltä hetkessä tietyn lajin/heimon/kunnan ym. asiasanojen avulla. Toki ne asiasanat pitää kuviin ensin laittaa
Suosittu ilmainen ohjelma on Gimp:
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528). Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
