Näillä sivustoilla liikkuu upeita kuvia, niistä on ollut kyllä ilo nauttia! Minua kiinnostaisi kuulla, millaisia objektiiveja ja linssejä käytätte luontokuvaukseen esim. eliöryhmittäin?
Sain hiljattain vanhan järjestelmäkameran Nikon D40x, ja lintujen, perhosten, sudenkorentojen, kasvien kuvaus kiinnostaisi eli ovat kohteita, jotka vaatinevat varsin erilaisia objektiiveja(?).
Ainakin tuohon saatavilla olevasta, 70-300mm objektiivista olen kuullut, että olisi hyvä ”yleisobjektiivi” luontokuvaukseen. Kovin kaukana olevia kohteita esim. lintuja sillä voi olla kuitenkin vaikea taltioida.
Tuosta 300mm:stä kauemmas zoomaavat objektiivit nostavat hintaansa reilusti, niin kiinnostaa kuulla näkemyksiä ennen ostopäätöksiä.
No joo, onhan 300 millinen vähän lyhyt tirppakuvaukseen, mutta niitäkin voi kuvata eri tavalla. Ruokinnalla ja muille “kesyille” linnuille sillä pärjää ihan hyvin, joten alkuun pääsee.
Aina ei tarvii kuvata pönöjä:
Canon EOS R7 + EF 100-400mm f/4.5-5.6L IS II USM
Kamera Olympus E-M10MarkII. Objektiivina käytän ainoastaan Olympus Digital 40-150mm 1:4-5.6. Pääsee kuvaamaan hyönteisiä vähän kauempaakin ja kyllä tälläkin lintuja saa kuvattua, jos otollinen tilaisuus sattuu kohdalle.
Kun vielä kuvasin Nikonilla, niin Nikkor 300/4 oli monipuolinen perustyökalu lyhyen lähitarkennusetäisyytensä vuoksi. Ko. objektiivin kaveriksi 1.4x telejatke, niin saa hieman lisää pituuttakin. Näitä saanee käytettynäkin.
Itse käytän Sony 70-400G teleobjektiivia. Objektiivi on hintaluokkaansa(2.600e) nähden varsin laadukas ja voittikin vuonna 2009 valmistuessaan vuoden teleobjektiivien ensimmäisen palkinnon maailmassa. Kamerana Sony a58. Kamerassa on tallentavan CCD-kennon koko 20,1 megapixeliä(Nikon d40 CCD-kenno on 6 megapix) ja kennon koko 1,5x, joten telen 400 mm:llä saa 600 mm:ä vastaavia kinokameran kuvia. Putkessa on hyvä ja kestävä seurantamoottori, mutta tuon telen heikkous on sen väljistyminen paljossa käytössä(olen ottanut sillä noin 200.000 kuvaa, joista tallentanut yli 20.000 kuvaa). Toinen heikkous näissä teleissä on että ne keräävät roskia sisälleen kun telen siirtään 70 - 400 mm syntyy telen sisälle alipaine, joka vetää sisään jatkokohdasta pölyä. Telen uloimman pään objektiivilinssin olen kaksi kertaa purkanut ja puhdistanut pölystä. Kiinteävälinen objektiivi on siinä parempi ettei se väljisty, eikä kerää pölyä sisäänsä.
Niin, ei kait niitä kiinteävälisiäkään voi tehdä pullontiiveiksi, sillä niissäkin on esim. manuaalinen tarkennusrengas. Ilmeisesti ilmanpaineen erot jo vievät sisään pölyä? Onneksi kuitenkin että tuo objektiivin sisäinen pöly ei näy kuvissa, mutta pienen pienikin pölyhiukkanen CCD-kennolla näkyy, jos taivasta vasten kuvaa lintuja.
Luonto on laaja käsite. Mikä tuntuu omalle alueelle. Välineet sen mukaan ja tietysti lompakon. Mitä on valmis investoimaan. Lintuja kuvatessa 500-600mm. Hyönteisiä vaikkapa 150mm Sigman makro. 105mm käy myös mutta on mentävä hieman lähemmäksi ja hyönteinen voi lähteä karkuun. Maisemakuvauksessa lyhyt polttoväli, on laajempi kuvakulma. Laajakulmalla on sekin etu että on suurempi syvyysterävyys alue. Lähellä oleva kohde on terävä ja myös tausta pitkän matkaa. Minulla on Sigman 120-300 f.2.8 vaihtoehtona 70-200mm joka on tyypillinen välialueelle koska linnut on ykköskohde minulla. Mutta ”lintuputkella” voi kuvata kyllä perhosiakin kohtuu hyvin. Tuon pienemmän kennon johdosta millejä voi olla siinä mielessä vähemmän että kuva-ala on pienempi verrattuna täysikennoiseen samoilla milleillä.
Kun tirppojen perässä tuli enemmän juostua niin silloin käytin paljon Canon EOS-1D Mark IV + Canon EF 500mm f/4L IS USM (1,4 ja 2,0 jatkeet tarvittaessa) settiä. Loistava kakkula, mutta iso ja painava. Meni viime vuonna vaihtoon.
Tyylinäyte vuodelta 2011 Kaverilla oli 800 millinen! Kuvauskohde keskellä nurmikkoa.
Itse olen käyttänyt vanhaa kameraa, lumix dmc-fz8 kameraa. Siinä täytyy aika lähelle päästä kohdetta, ja olen hyviä kuvia saanutkin. Viime vuonna kuvasin mandariini sorsan. Taitoa täytyy tosiaan olla, tämän kanssa. Tuntea eläimet, liikkua oikein, kulkea tarkasti yms.
(Muutamassa kuvassa on puhelimeni malli, se liittyy kamerani ja puhelimeni käyttöjärjestelmään)
Kiitoksia näkemyksistä, polveilevasta keskustelusta ja esimerkkikuvista!
Hieno asetelma nurmikolla @Mali Tässä tosiaan riittää pohtimisen aihetta, kaipa se selviää kokeilemalla, että mikä kapistus itselle toimii parhaiten ja omiin kuvausintresseihin ja siitä sitten tarvittaessa laajentamaan.
Itse olen käyttänyt ”makrokuvaukseen” toistaiseksi vain puhelinta + 10x suurentavan luupin yhdistelmää, pitämällä toisella kädellä tuota luuppia puhelimen kameran edessä. Ei käytännöllisin ratkaisu, mutta ei vie paljoa tilaa taskussa ja tulee välillä ihan kelvollisia otoksia. Pitää vain päästä tosi lähelle, parin senttimetrin päähän kuvattavasta kohteesta.
Mm. kukkien ja perhosten ym. kuvaukseen on mielestäni melko hyvä CANON MACRO LENS EF 100 mm 1:2,8 — Nämä viimeksi lähettämäni kuvat ovat tällä kuvattuja.
Koska pitää köyhäillä niin käytän Canonin rungossa Tamronin 100 mm makroa, kuvakulma vastaa yllä olevaa Canonia mutta piirto ei ehkä samaa luokkaa - tosin hintaakin vähemmän. 100 mm makro on omassa käytössäni ollut paras hyönteisten ja kasvien kuvaukseen, siinä on kuvanvakain joka helpottaa tosi paljon käsivarakuvausta.
Tarkennuksen kanssa on aina ongelmia. Käytän OM-kamerassani tarkennuspisteitä ja valittavana on joko yksi keskellä, yhdeksän keskellä tai koko kuvaruutu. Yhdellä saa tarkennettua hyvin pieneen kohteeseen, mutta esim. sudenkorennon kuvauksessa joko etu- tai takapää jää epätarkaksi. Yhdeksän taas ottaa liikaa ympäristöä ja siten myös häiriötekijöitä kuten heiniä mukaan. Vaikeinta on kuvata pieniä kohteita heinikossa ja vielä, jos tuuli heiluttelee heinän korsia, niin ei aina onnistu.
Lentävää sudenkorentoa en ole saanut pysäytettyä. Vielä täytyy opetella säätöjä ja kuvata paljon, että onnistuu.
Tällähän ei ole tekemistä tarkennuspisteen kanssa vaan syväterävyys ei riitä koko korennon alalle. Ja se puolestaan johtuu siitä, että kuvaat kohdetta viistosti. Se on yllättävän hankalaa ja pienestä kiinni saada koko korento skarpiksi. Sen takia kannattaakin otta runsaasti kuvia ja vaihtaa hiukan asentoa jos suinkin kuvauskohde suo
Canon ef 100mm f/2.8l macro is usm kakkulaa käytin toistakymmentä vuotta makroilussa! Loistava lasi! Keväällä päivitin sen RF versioon. Siinä suurennuskerroin on 1.4 ja sillä pääsee hiukan lähempää kuvaamaan.
Toisena makrokakkulana on Canon mp-e 65mm f/2.8 1-5x macro. Sillä en kauheasti ole maastossa kuvannut. Duunissä se on kyllä jatkuvasti käytössä. Tällä onnistuu parin kolme millin otusten kuvaaminen. Vaatii tosin hyvän jalustan ja kerroskuvauksen.
Todennäköisesti olet oikeassa. Kuvaan yleensä kohteen salliessa yleensä 10-20 kuvaa samassa asennossa. Onneksi kohde välillä muuttaa asentoa, joten saa kuvattua useampia versioita. Monetkin hyönteiset ovat niin eläväisiä, että oma liikkuminen ajaa ne tiehensä, joten pitää tyytyä siihen mitä ne antavat kuvata. Sadesäällä ja sen jälkeen pysyvät paremmin paikallaan, mutta lajikirjo on vähäisempi.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
Kaverilla oli 800 millinen! Kuvauskohde keskellä nurmikkoa.
