Erään kärpässienen nimeä etsimässä

[Henri_Koskinen]

Kuvasin pientä vaaleaa renkaatonta kärpässientä 8/20 Helsingin Vuosaaren vanhan kalkkilouhoksen kupeesta. lehtorinne jossa isoja haapoja ja muuta sekapuustoa kuten kuusia, koivuja ja näsiää

Kuvasin tuon esiintymän uudestaan 8/21.

Tallensin nuo silloin epävarmoina sumukärpässieninä, Amanita brunneofuliginea.

Nyt taas eilen kurkkasin esiintymän ja otin parit kuvat plus näytteen. Itiöt 11 mikronia ja pyöreitä. Jalka 80 mm, lakin halkaisija 45 mm. Lakki kohtuu pitkälti uurteinen. Heltan terät valkoiset. Jalassa hieman nöyhtää ja heikkoa siksak -kuviota. Tupessa hieman ruosteenruskeaa täppää.

Kun taas kerran koitin tälle saada nimeä päädyin lajiin tunturikärpässieni, Amanita nivea. Toinen vaihtoehto olisi Amanita alba (Amanita vaginata var. alba). Lehtokärpässieni, A. islandica, on tuttu ja huomattavasti rotevampi laji.

Höijerin kaavassa alba ja nivalis eroavat vain heltan solujen koon osalta. Nyt en oikein tiedä mitä soluja pitäisi mitata ja miten mutta jos katsotaan niitä heltan sisempiä soluja ylhäältä päin niin mitat menevät selvästi nivalikseen ja myös pituussuunnassa mitattuna tuntuisivat sopivan nivalikseen.

Lisäongelmana on tuon alban lajistatus josta Mika kirjoittaa sieniatlaksessa näin

“Moderni, tyyppinäytteiden DNA-sekvensseihin tukeutuva tutkimus eurooppalaisesta lajistosta on viime aikoina edennyt, mutta sekin on vielä kesken. Tätä ilmentää nimen harmaakärpässieni A. vaginata nykyinen asema. Uusimmissa tutkimuksissa nimeä ei ole tulkittu, toisin sanoen on jätetty päättämättä, mitä lajia nimellä pitäisi tarkoittaa.”

“On osittain epäselvää, kuinka suuri osa eteläisistä valkoisista sienistä kuuluu lajiin A. islandica. Toinen etelästäkin ilmoitettu, valkoinen, tuntureillakin kasvava laji on tunturikärpässieni A. nivalis. Aiemmin valkoisista, eteläisistä renkaattomista kärpässienistä käytettiin nimeä A. vaginata var. alba tai A. alba. Tämä nimi on edelleen käytössä Eestissä ja muissa Pohjoismaissa ja tällä nimellä tallennetut sekvenssit eivät osu muihin tässä esiteltyihin lajeihin.”

Aion nämä kuitenkin ilmoittaa tunturikärpässieninä, ellei nyt jollain ole parempaa ehdotusta esittää.

Lisää tietoa löytyy näistä linkeistä

Pitkä Mikon aloittama ketju renkaattomista kärpässienistä

Renkaaton kärpässieni kalkkipaikalta

Kävin tänään Lohjan Torholan luolan luontopolulla. Sehän on kalkkikiviluola, joten kalkkia luulisi maaperässä riittävän. Aivan polun alussa kasvoi erikoisen näköinen renkaaton kärpässieni. Sieniatlas-sivuston Amanita-osion sekä nettikuvien perusteella eniten tuli mieleen usvakärpässieni (Amanita simulans) tai sumukärpässieni (Amanita brunneofuliginea). Huomiota tässä kiinnittää lyijynharmaa lakin väri, suojusjätteet lakin päällä ja jalan kuviointi. Mitä mieltä olette? [IMG_6255]

Mikan selvitys suomalaisista renkaattomista kärpässienistä

Renkaattomat kärpässienet – sektio Vaginatae – Sieniatlas

Höijerin kaava renkaattomiin kärpässieniin

https://www.funga.fi/Sienilehti/SL2015-3.pdf#page=3&view=Fit

Laaja tietopankki kärpässienistä

http://www.amanitaceae.org/?Amanita%20vaginata%20var.%20alba

[Henri_Koskinen]

Näitä vaaleita renkaattomia tulee vastaan aika paljon. Laitanpa tähän jatkoksi yhden tapauksen 21.08. Vantaan Tammistosta. Tämä pikkuruinen Amanita kasvoi pähkinäpensaiden alla, lähellä oli mielestäni vain metsälehmusta ja tammea. Seuralaisina oli mm. harmaatorvisieniä ja siilirisakkaita. Pituutta jalalla oli 6 senttiä ja lakilla leveyttä noin 25 mm. Heltan terä vaalea, jalassa heikkoa nukkaraitaisuutta.
Paikalla kasvoi ikävä kyllä vain yksi itiöemä ja jalan sain katki kun yritin kaivaa hyvin vaatimatonta tuppea esiin. Jos löytyisi useampi hyväkuntoinen itiöemä voisi tätä tarjota sekvensoitavaksi.

Mikroskopiasta ei näillä renkaattomilla vaaleilla saa oikein paljoakaan irti. Itiöt olivat pyöreitä tai lähes pyöreitä ja keskiarvoisesti 10 - 11 mikronia, Q arviolta noin 1,05.

Kävin läpi vaihtoehtoja ja lueskelin tuoretta selvitystä (4/23) pähkinänkärpässienestä, Amanita coryli

https://www.researchgate.net/publication/370205183_A_contribution_to_the_knowledge_of_Amanita_coryli_Amanitaceae_Agaricales

Tuntomerkit kyllä sopivat pähkinänkärpässieneen ja ajattelin tallettaa sen tuolla nimellä epävarmana. Toki olisi mukava kuulla jos jollain on näkemystä tämän lajista. Ja jos jollain on artikkeli Hanss J-M & Moreau P-A. 2020. Une révision des Amanites «vaginées» niin lukisin sen mielelläni.

[Stefan_Jakobsson]

Olen just tutkinut Hanss & Moreau itsekin, vaikka tulosta ei syntynyt. Laitan sen tulemaan.

A. betulaella on hyvä tuntomerkki: itiöt ovat useimmiten leveämmät kuin pitkät. Tosin Tulloss on ainut kirjoittaja, joka on ymmärtänyt, että mitatessa voi käyttää apikulusta hyväkseen kun päättää mikä on leveys ja mikä pituus. Olen yrittäny jäljittää mistä tulee virhekäsitys, että Q on välttämättä aina ≥1. Ilmeisesti se on Basista (1969) peräisin. Myös Entolomissakin saisi hyvän lisätuntomerkin, jos tätä käyttäisi mutta matematiikka ei näytä olevan mykologien vahvinta puolta. Tulloss on insinööri, joten hän sen ymmärtää. Ei osaa Piximètreäkään tätä tilannetta hanskata, joten syntyy virheellisiä tunnuslukuja. Pitäisi Excelöidä itse, jos haluaa oikeita numeroita.

Tänään löytyi kalkkitammikosta toinen laji, jolla Q<1. Se on vaaleanharmaa ja on sen verran monta pientä eroa, että en usko että olisi betulae. Muttei löytynyt sopivaa lajia Hanss & Moreustakaan, joten olkoon Amanita sp. Tanskalaisten uusimman kaavan mukaan, jossa on kiitettävän paljon lajeja, se päätyy suoraan kaatopaikkalaariin A. vaginata.

[Henri_Koskinen]

Kiitos tuosta artikkelista. A. coryli on myös osin Q < 1 amanitacea.orgin mukaan. Mittasin itsekin parit itiöt ylipaksuiksi tuon apikuluksen avulla. Ongelmaksi tulee että sen avulla saadut mitat eivät ole vertailukelpoisia kun muilla ei ole näitä alle 1 lukuja mukana keskiarvoissa. Elikkä ei voi oikein tietää onko se lajeja erotteleva juttu. Varmaan kohta joku julkaisee tästä selvennystä ellei ole jo julkaissut.

Mikä on tuo tanskalaisten uusi kaava, en googlella löytänyt sellaista.

[Stefan_Jakobsson]

Bingo! Myös minun sieneni on A. coryli! Nimestä huolimatta moni muu puusuku kelpaa kumppaniksi, esim. tammi, pyökki ja kouvu.

Tanskalaisten kaava osoittautui nyt päivitetyksi kun etsin sille linkkiä ja siinä päädyn nyt coryliin. Ja löytyy paljon nettikeskusteluja, jossa Moreau kommentoi corylia, joten olen niin varma kun voi olla ilman sekvenssejä. Serbialaisen jutun Lamellae white to whitish cream, becoming salmon to peach coloured in exsiccata pitää hyvin paikkansa.

Tanskalaiset fluesvampet tässä: Hjulnøgle-fluesvampe.pdf - Google Drive

Koko kaavakokoelma olisi tarkoitus saada stabiiliin tilaan tämän vuoden aikana:
http://www.mycokey.com/Bestemmelseshjul/bestemmelseshjulBasiLinks.html

En tiedä jatkuuko ajan tasalla pitäminen sen jälkeen pro bono tai jollain tavalla.

[Mikko_Verajankorva]

Mietin, mahtaako tuo kaava keskittyä vaan Tanskan lajistoon, se näyttäisi olevan sivuja kirjasta Danmarks basidiesvampe. Eli jos on esimerkiksi joku laji jota ei siellä tavata, se voi puuttua kaavasta.

Ajattelin itse nyt sumukärpässientä (Amanita brunneofuliginea), aiemmin A. ochraceomaculata tai A. ochraceopallida, joka lienee nimenomaan kuusimetsien laji ja ilmeisesti etelässä vuoristolaji, eikä mitään näitä nimiä tuossa kaavassa mainita.

[Stefan_Jakobsson]

Juu, tietenkin kaavat on tehty Tanskaa silmällä pitäen. On kuitenkin mukana myös paljon sellaisia lajeja, joita sieltä ei ole vielä tavattu mutta saattaisi löytyä. Havumetsän lajit eivät ole siinä tärkeimpiä, koska Tanskan havumetsät ovat istutuksia plus jokunen mänty.

Kaavat ovat kuitenkin uudet, muuttuuvat koko ajan, ja laajemmat ja ajankohtaisemmat kuin useimmat muut kaavat.

[Henri_Koskinen]

Tuosta tanskalaisten kaavasta puuttuu joitain lajeja eikä siinä ole alba-muotoja mukana mutta siitä näkee mukavasti “yhdellä silmäyksellä” aika paljon kuten itiöt ja lakit. Sopii hyvin jos muisti toimii visuaalisesti. Pakko silti todeta taas kerran että nämä renkaattomat kärpässienet ovat hyvin vaikea lajiryhmä. Ei taida aueta ilman runsasta määrää hyvin dokumentoituja ja sekvensoituja näytteitä.

Kävin etsimässä Sipoon Bakunkärrin pähkinälehdosta kärpässieniä. Paikka on melko lailla rinteessä oleva kuivahko pähkinälehto jossa seassa vähän lehmusta ja koivua. Kuuset on sieltä karsittu joskus 10 - 20? vuotta sitten. Pähkinäpensaiden alla oli siellä täällä yksittäin siroja renkaattomia kärpässieniä. Nyt kun olin etsimässä pähkinänkärpäsientä niin ilahduin tietty näistä mutta aika nopeasti aloin tuumata että ovatkin oliivikärpässieniä

Jalat olivat max 90mm ja lakit max 40 mm. Tupet eivät harmaantuneet ja heltat ovat näytteissä kuivuneet kauniin okriksi pienellä punertavalla sävytyksellä.

Mikroskopiasta ei näillä paljon saa irti mutta tässä pari kuvaa. Itiöt 10 - 11 ja perinteinen Q noin 1,05. Muutamilla itiöillä tosin Q < 1 apikuluksen avulla mitattuna.

Lueskeltuani mitä löysin näistä lajeista jäin siihen käsitykseen että yllättäen oliivikärpässieni ja pähkinänkärpässieni ovat tuntomerkkien osalta hyvin lähellä toisiaan. Itse en ainakaan löytänyt kirjallisuudesta oikein mitään selkeästi näitä erottavaa tekijää, ellei nyt sitten lakin sävyä ajatella sellaiseksi, mutta oliivikärpässienellä on myös vaaleita (alba-) muotoja ja pähkinänkärpäsienen lakin sävyn osalta voi ehkä todeta Mikaa lainaten

" A. coryli on ylipäätänsä huonosti tunnettu laji, joka on kuvattu tieteelle uutena melko äskettäin. Tuntomerkit, joihin kirjallisuudessa viitataan, ovat ristiriidassa keskenään, joten toistaiseksi lajista ei ole mitään otetta. Se on kuitenkin ilmoitettu Suomesta."

On kuitenkin laji jota pähkinänkärpässieneksi kutsutaan ja joka menee kivaan nippuun sekvenssipuussa tuossa yllä linkatussa 4/2023 artikkelissa. Tässä kuvakaappaus jutusta jossa kuvat sekvenssivarmistetuista pähkinänkärpässienistä

Noista lakin suojusjätteitä kerrotaan jutussa corylin osalta näin “velar remnants on the pileal surface
sometimes present, scarce to numerous, initially whitish, then tinted yellowish buff or buff”.

Noh tarjoan näitä sekvensoitavaksi, jos onnistuu tiedämme joskus tulevaisuudessa olivatko nuo Bakunkärrin sienet tosiaan oliivikärpässieniä.