Etelän kiiluset

Suomen limasienet kirjassa (2012) on listattu 12 Lamprodermaa joista 7 on nivicoleja. Laji.fissä on tällä hetkellä listattuna jo 16 lajia, nuo uudet ilmeisesti lähinnä Marjan löytöjä joista on toimittanut näytteet museoon. Itse löysin nyt 2 lajia lisää ja saattaapi olla että joitain lajeja on vielä ilmoittamatta taikka ei ole ehditty tuoda laji.fihin taksoneina. Norjassa on listattu 28 lajia (+ 1 sukuun Collaria siirretty), joten varmaan Suomestakin vielä useita uusia lajeja löytyy.

Näitä nivicoleja siis löytyy keväällä vielä lumilaikkuisista lehtimetsistä ja hoitamattomista puutarhoista etc. Etelästä keväisiä ei ole aiemmin kerätty juuri ollenkaan. Muutama ilmoitettu lienee kostekammioissa viljeltyjä ei-nivicoleja. Yhteensä etelästä löytyy vain muutamia nivicole keräyksiä muutamasta lajista. Siksipä oli melkoinen yllätys löytää Sipoonkorvesta runsaasti kiilusia nyt huhtikuussa.

Keräsin näitä 21.04, 23.04 ja 26.04 samasta parin hehtaarin pähkinäpensaslehdosta Sipoonkorvesta. Tein myös pari toivioretkeä muihin vastaaviin kohteisiin, kuten Espoon Träskändaan ja Vantaan Tammistoon, mutta vilaustakaan nivicoleista ei näiltä alueilta löytynyt. Kävin vielä 16.05 tarkistamassa Sipoon kohteen mutta edes jämien jämiä ei maastosta enää löytynyt.

Lajeja olen näistä Sipoon keräyksistäni tunnistanut seuraavasti

  1. L. zonatum
  2. L. pulveratum
  3. L. cristatum
  4. L. echinosporum
  5. L. spinulosporum

L.zonatum ja L. pulveratum ovat siis uusia Suomelle. L. cristatumista ei laji.fissä ole aiempia havaintoja mutta Marjalla on käsittääkseni keräyksiä P-Karjalasta runsaasti. L. echinosporumin kanssa sama juttu eli laji.fissä ei aiempia havaintoja ole mutta Marjalla on keräyksiä lajista ilmeisesti runsaasti P-Karjalasta. L. cristatum ja L. echinosporum myös puuttuvat Suomen limasienet kirjasta (2012). L. spinulosporumistakaan laji.fissä ei aiempia havaintoja ole, mutta laji löytyy limasienikirjasta ja keräyksiä on Hämeestä ja P-Karjalasta.

Näiden lisäksi minulla on Lamprodermoista Sipoosta vielä joitain keräyksiä joiden lajit on hakusessa (ehkä 2 - 3 lajia). Muista nivicoleista alueelta löytyi Diderma niveum ja Diderma umbilicatum.

Nyt herää kysymys oliko tämä jonninmoinen poikkeusvuosi vai löytyykö näitä nivicoleja etelästä yleisemminkin. Onko niin että näitä ei ole juurikaan etsitty tai osattu etsiä etelästä? Marja on nivicoleja kerännyt vuosia ja suurin joukoin P-Karjalasta. Eipä nivicoleja sieltäkään varmaan tunnettu ennen Marjan pioneerityötä. Liekö sama juttu etelän kanssa? Tältä vuodelta nivicolekausi on ohi mutta kutkuttavaa selvitellä asiaa uudemman kerran ensi keväänä.

Lamprodermoissa on helppoja lajeja mutta paljon on myös todella hankalia tapauksia. Tässä linkki tuoreeseen norjalaiseen Lampro-saittiin. Kieli on Norja mutta ruotsinkielinen versio on tulossa Ruotsin artfaktaan ja mielestäni Googlen käännöksilläkin pärjää oikein hyvin

Laitan tähän lopuksi vielä kuvakoosteen yhdestä Lamprosta jolle en ole vielä saanut lajinimeä. Useampaa mahdollisuutta olen kyllä pyöritellyt…

1 tykkäys

Hei,

Lamproderma arcyrioideksella ei ole aina niitä neulasia pinnassa. Itiökoko on kyllä hieman isohko…
Toinen laji, jolla on joskus neulasia on L. pseudomaculatum, jolla on peridiossa tummia täpliä. Kiilunen, jolla on neulasia pinnassa ei aina ole neulakiilunen.

Minulla on kotikoelmissani vielä museoista puuttuvia lajeja mm. yksi hyvin niukka L. acanthosporum-keräys, joitain L. piriforme keräyksiä ja yksi L. retirugisporum ja muutamia muitakin lajeja cf:nä.

Olen toimittanut Turkuun: Lamproderma aeneum, Lamproderma cristatum, Lamproderma pulchellum, Lamproderma splendissimum, Meriderma aggregatum, Meriderma fuscatum , Meriderma spinulosporum, ja Physarum vernum näytteet.

Toivotaan sinne runsaslumista talvea. Lumen pitää myös viipyä pitkään. Täällä oli talvi 2013-14 todella vähäluminen, tammikuun alussakin kaikki lumet sulivat. En keväällä 2014 löytänyt kuin pari Lamproderma esiintymää…

t: Marja