Etsintäkuulutus - ruttojuurten limasienet

Ruttojuurten lehtien alapinnalla kasvaa kaksi limasienilajia - Didymium tussilaginis ja Didymium vernum. Lajit olivat melko lailla tuntemattomia ja löytöjä oli vain harvoja mutta muutama vuosi sitten niitä alettiin etsimään Norjassa, Latviassa, Tanskassa, Englannissa etc ja ilmeni että niitä löytyy kyllä suht helposti ruttojuurten lehdiltä kesä-heinäkuussa.

Yleisempi lajeista on D. tussilaginis josta on muutamia löytöjä Suomesta. Ari Karhilahti on löytänyt sen etelänruttojuurelta Turun suunnalta ja pohjanruttojuurelta muistaakseni Oulun suunnalta. Visa on käännellyt viime viikkoina ruttojuuren lehtiä Vantaanjoen varrella Veräjänmäki - Haltiala välillä ja kävin eilen katsomassa Visan löytämää esiintymää Haltialassa. Pienellä etsimisellä löysimme jonkun uudenkin esiintymän, joten ei varmaankaan mitenkään harvinainen, mutta tätä ei taatusti löydä ja tajua limasieneksi jos ei ole lajia varta vasten etsimässä.

D. vernumia ei ole vielä löytynyt Suomesta mutta epäilemättä löytyy kunhan lajia vähän etsitään. Englannissa järjestivät pientä porukalla etsimistä ja kirjoittivat tuosta raportin jossa esitellään myös lajit

https://www.researchgate.net/publication/364315541_Didymium_vernum_a_second_Butterbur_inhabiting_myxomycete_in_the_UK

Skoopissa näyttää ihan kivalta kun on jonnin verran sateenkaaren väreissä irisoiva peridio ja vähän kiteitäkin siinä pinnalla

Maastossa näyttää lähinnä pikkuruisilta tummilta täpeiltä lehden alapinnalla eikä luupillakaan saa oikein hyvää käsitystä muodoista. Suurin osa niistä täpeistä on lehtokotilon pipanaa mutta kun itse limppari tulee kohdalle niin kyllä sen huomaa.


Tussilaginis näyttää maastossa tummalta tai miltei mustalta kun vernum on ruskea tai jopa oranssin sävyinen. Tämä väriero näkyy myös skoopissa missä tussilaginiksen kiteet ovat värittömiä/valkoisia ja vernumin keltaisia/oransseja. Kun en ole vernumia nähnyt niin nojaan Edvin Johannesenin neuvoon jonka mukaan lajit on hyvin helppo erottaa skoopissa tästä värierosta. ja ilmeisesti myös maastossa.

Tässä tussilaginiksen kiteet skoopissa

Englannissa selailivat ruttojuuren lehtiä erilaisissa kasvubiotoopeissa, mutta lajia tuntui löytyvän (vain?) veden lähellä kasvavista ruttojuurista. En tiedä pitäisikö tämä täälläkin paikkaansa mutta tussilaginiksen vähät löydöt meillä tähän saakka ovat olleet käsittääkseni kaikki jokivarresta. Tosin ruttojuuri kasvaa tyypillisesti juuri ojien ja jokien rannoilla.

Tämä siis kasvaa ilmeisesti vain ruttojuurten lehtien alapinnalla, mutta itse olen kyllä käännellyt myös seittitakiaisen ja leskenlehden lehtiä - hyvin luultavasti turhaan mutta eihän sitä koskaan tiedä…

Tanskassa arvioivat että vernumia löytyy suhteessa 1/3 verrattuna tussilaginikseen, Saksassa luku taisi olla 1/10.

Elikkä jos on ruttojuurikasvustoja tiedossa niin lehtiä kääntämään. Lupaan skoopata kaikki löydöt, jos tarvetta on. Eka vernumin löytäjä saa myös itselleen Suomen pinnan lajista!

3 tykkäystä

Tästä on tullut muutamia negatiivisia havaintoja eli kasvustoja on käyty läpi mutta limppareita ei ole löytynyt. Itse olen tutkinut kahta kasvustoa Helsingissä Arabianrannan suunnalla mutta näistä ei löytynyt mitään. Samaten Vantaanjokivarressa olen muutamaa pienempää esiintymää tutkinut ilman löytöjä.

Sen sijaan Espoon Träskändan kartanopuiston viereisestä laajasta ruttojuurikasvustosta löysin tunnin etsimisellä kolme esiintymää taikka siis lehteä missä D. tussilaginista kasvoi. Kävin läpi vain muutaman prosentin kasvustosta joten kyllä sitä siellä on kohtuu runsaana.

Samaten Herttoniemen Porolahden N-rannan kasvustoista löytyi pienellä etsimisellä esiintymä tussilaginista vaikka suurin osa kasvustosta on tuhottu myrkyttämällä.

Helsingissä on sellainen tilanne että ruttojuurta on poisteltu monin paikoin vieraslajina. Jos loputkin kasvustot poistetaan hävitetään samalla nämä ruttojuuren limasienet ja on myös yksi yökkönen joka ymmärtääkseni esiintyy vain ruttojuuren yhteydessä (ruttojuuriyökkönen).

Ruttojuurella on pitkä historia hyötykasvina ja meille on aikanaan istutettu yrttitarhoihin vain hedekasveja eli esiintymät eivät siemennä vaan leviävät ainoastaan juurakosta. Tästä syystä hieman harmi että upeaa ja kultturihistoriallisesti merkittävää kasvia kurmuutetaan nyt vieraslajiverukkeella.

Nyt siis näyttää siltä että Didymium tussilaginis on melko lailla yleinen Suomessa, mutta kaikki nämä uudet löydöt ovat pääkaupunkiseudulta joten pitäisi varmaan korjata että yleinen nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Voi olla että on yleinen muuallakin, tai sitten ei, mutta tämä ei selviä kuin kasvustoja tutkimalla.

Didymium vernumia ei sen sijaan ole vielä löytynyt ensimmäistäkään esiintymää.