Hyönteisillä kasvavien sienten jatkokasvatus

Löysin hiljattain vuohenputken kärkilehdykän alapinnalta pensaspihtihännän (Apterygida albipennis), jota loisi jokin sieni. Sieni oli vasta lähtenyt kasvuun ja epäilin, ettei siinä välttämättä vielä olisi tunnusomaisia rakenteita sienen määrittämiseksi.

Sienen rihmastot olivat jo kiinnittäneet hyönteisen vuohenputkelle, joten irrotin vuohenputken kärkilehdykän, toin kotiini ja laitoin suljettuun lasipurkkiin katsoakseni, tapahtuuko sienessä jotain kehitystä. Lasipurkki oli normaalisti pesty (ei siis steriloitu). Purkin pohjalle laitoin palan kostutettua talouspaperia ja vuohenputken lehdykän hyönteisineen sen päälle. Purkin laitoin sitten ikkunalaudalle avonaiselle ikkunalle. Tässä lyhyt raportti kasvatuksesta.

Pensaspihtihäntä ja sieni löytöpaikalla kuvattuna:

Seuraavana päivänä kurkkasin purkkiin ja jotain kehitystä oli tapahtunut, mutten ottanut valokuvia. Kaksi päivää purkkiin laittamisen jälkeen näkymä oli tällainen:

Kolmen päivän kuluttua sieni näytti tältä:

Viiden päivän kuluttua hyönteisessä kasvoi myös jotain homesientä (mustapäiset pitkät jouhet), joten otin näytteen pois purkista skoopattavaksi:

En löytänyt mistään mainintaa pensaspihtihännältä löydetyistä sienistä, mutta lähisukuiselta isopihtihännältä (Forficula auricularia) on löydetty sieni nimeltä Zoophthora forficulae. Sienestä ei juurikaan löydy tietoa, mutta skooppinäkymä vastasi kuvia muista Zoophthora-lajeista. Ellei löytämäni sieni ole tieteelle uusi laji, niin oletan sen olevan Z. forficulae.

Löydön kohdalla minulla kävi tuuri siinä, että isäntälaji oli selvästi tunnistettavissa. Yleensähän näitä löytää vasta siinä vaiheessa, kun sieni on jo runnellut isännän tunnistamattomaksi, enkä ainakaan minä pysty enää edes yrittämään sellaisen määritystä.

Vielä heikosti kehittyneen sienen jatkokasvatus kuitenkin onnistuu näemmä helposti ja nopeasti. Tässä kokeessa tuo viisi päivää näytti kuitenkin olevan hieman liikaa, koska homesienen rihmastot vaikeuttivat skoopissa itse Zoophthora-sienen skooppaamista. Tässä tapauksessa varmastikin tuo kolme päivää kasvatusta olisi ollut riittävä sienen määrittämiseksi.

3 tykkäystä

FTE:ssä kerrotaan Zoophthora forficulaesta näin: “Kills species of Forficula. There are probably no other similar species on this host, except perhaps Cordyceps bassiana which produce tiny conidia.” Primary conidia double-walled, cylindrical-fusiform 20 - 25 x 6 -8 microns. Resting spores are spherical and dark.

Cordyceps bassiana löytyy laji.fistä nimellä Beauveria bassiana, sillä on yksisoluiset, pyöreät, hyaliinit, 2 - 3 mikronin konidiat.

Tuo saattaa olla ensimmäinen havainto Z. forficulaesta Suomessa tai ei siitä ainakaan ole aikaisempia ilmoituksia laji.fissä. Tässä tapauksessa isäntä riittänee määritykseen mutta esim. luteilla (Miridae) loisii jo useampi Zoophthora laji. Kyselin näistä taannoin parilta asiantuntijalta ja sain neuvoja konidioiden etsimiseen ja näytteiden säilömiseen etc. mutta homma ei minulla oikein edennyt kun kirjallista tietoa on aika lailla niukasti saatavilla ja alan jutut on myös aika vaikealukuisia ilman pohjatietoja.

Kotona on tullut paljon jatkokasvatettua erilaisia sieniä ja limasieniä samaan tapaan kuin tuossa kuvaat. Läpinäkyvässä pikku purkissa missä pohjalla hieman kosteaa nessua tai muuta pehmeää paperia. Pitää vain olla tarkkana että avaa kannen ja jättää kuivumaan ennen kuin homeet iskee suuremmalti.

En ole erityisemmin mitään steriloinut. Jos on pitempi kasvatus tiedossa (esim kosteakammiossa) niin sitten olen käyttänyt steriiliä vettä (akkuvettä tai apteekin steriiliä vettä). Aluksi käytin steriilejä hanskoja etc, mutta nyttemmin en tuosta steriiliydestä juuri huolehdi erityisemmin. Esimerkiksi petrimaljat pesen vain hanavedellä uutta käyttöä varten.

Näytteiden säilömiseen sain seuraavan neuvon: “If you get across infected specimens, just keep them dry and/or put them in a small vial with 70% alcohol.”.