Isoista haarakkaista

Pieksämäen Ankelessa on sellainen tosi jyrkkä “supparinne” jossa kasvaa poikkeuksellisen paljon isoja haarakkaita. Rinne on niin jyrkkä että se on saanut olla rauhassa motoilta. Puustoltaan rinne on kuusivaltaista mutta joukossa on myös isoja haapoja ja yläosassa on myös mäntyjä. Taitaa olla myös kalkkivaikutteinen.

Haarakkaista paikalla kasvaa ainakin punalatvahaarakkaita (R. botrytis coll.)

sekä tällaisia jotka lienevät myös punalatvahaarakkaita

Punalatvahaarakkaalla on tuo jalkaosa todella massiivinen tuhtihaarakkaan tapaan

Tässä punalatvahaarakas ja pari muuta haarakasta rinteestä

Tuossa nuo kaksi muuta kellertävää haarakasta ovat pikkusen hämäriä lajiltaan. Rinteessä on tuollaisia yläoikean kaltaisia isoja, paksujalkaisia ja oljenkeltaisia runsaasti ja sitten ylävasemman kaltaisia voimakkaamman keltaisia pienempiä myös runsaasti. Tässä vielä pari kuvaa näistä kellertävistä

Näillä on paksut jalkaosat tuhtihaarakkaan tapaan mutta rinteestä ei löydy sellaisia aprikoosin värisiä normi tuhtihaarakkaita lainkaan. Olen silti nämä rinteen kellertävät alustavasti tulkinnut tuhtihaarakkaiksi, mutta en nyt tiedä mikä nimi näihin parhaiten sopisi. Tuollainen hiekkapohjainen rinne missä vanhaa puustoa ainakin sopisi biotoopin puolesta hyvin tuhtihaarakkaalle. Tuhtihaarakkaasta myös mainitaan että olisi nuorena kellertävä. Nuo pienemmät keltaiset olen tulkinnut nuoriksi jotka vanhemmiten haalistuvat oljenkeltaisiksi. Mielestäni eivät ainakaan sovi kangaskeltahaarakkaiksi. Korpihaarakas voisi sopia näihin mutta tuosta lajista ei taida olla oikein tarkkaa tietoa tarjolla. En sitten tiedä olisko vielä muita vaihtoehtoja, paitsi ehkä joku R. botrytis -ryhmän nimeämätön laji.

Elikkä ihan lyhyesti tiivistettynä aika lailla haparoin näiden kanssa. Varmaan kuitenkin tuhtihaarakas näille paras nimi? Vai olisiko palstalaisilla jotain näkemystä näihin?

edit. lueskelin näistä lisää.

“Tuhtihaarakkaisiin” eli Ramaria boreimaxima ryhmään kuuluu useita lajeja joista yksi voisi sopia tähän aika hyvin - Ramaria flavescens. Kyseessä on hankala lajiryhmä ja nimistösekaannustakin on.

Samaten tuo “punalatvahaarakas” on supervaikea lajiryhmä johon kuuluu ilmeisesti useita lajeja joita ei osata erottaa ilman perimän tutkimista.

Minulla ei muistaakseni ole näistä näytteitä syystä että olen ylikerännyt ja joudun keskittymään keräyksissäni muihin ryhmiin. Täytynee ensi syksynä kerätä näitäkin ja katsoa nyt aluksi miltä skoopissa näyttää.

Nyt kuitenkin tuntuu että noille kellansävyisille hyvä nimi voisi olla Ramaria flavescens. Sen status on “oletettavasti Suomessa”, havaintoja löytyy yksi epävarma Kiteeltä (ilman biotooppitietoja).

Monilla haarakkailla on kyllä ollut hyvä syksy. Harmi kun ensi viikoksi luvattu yöpakkasia. Niitä jos alkaa olla, niin haarakkaiden kausi kääntyy sitten kyllä laskuun. Violettihaarakkaalla oli kyllä ennätysvuosi. Sen verran mitä seurasin facen sieniryhmää, niin moni sen löysi jostakin vanhalta nurmikolta. Täällä Turun tammilehdoissa sitä oli joissakin paikoissa kymmenittäin. Myös punalatvahaarakkaalla oli näköjään hyvä kausi. Se tempaistiin 3-4 kertaa Turusta nyt, ja aikaisemmin ei juuri ollenkaan. En ole sitä koskaan löytänyt. Tänään käyn haaskalla katsomassa yhden löytöpaikan. Kertoo taas hyvin sen miten harvinaisina pidettyjen lajien rihmastoa on oikeasti vaikka missä, mutta emme ole tietoisia paikoista, kunnes sitten tulee hyvä vuosi. Lukaisin punalatvasta kiinnostavan jutun, on ilmeisesti ns lumivallilaji. Eli lunta pitäisi keväällä olla kinos sen esiintymispaikalla. Tämä kyllä täsmää kun lajia löydetään kallioiden juurilta ja teiden reunoilta mihin aura lykkää lumet. En tiedä onko tämä ehdoton, mutta tuntuu tykkäävän. Tuhtihaarakas puuttuu myös omista löydöistä. Tuntuu olevan monen erikoisen haarakkaan vuosi. Sen sijaan kuusihaarakas, viherhaarakas, harmaahaarakas ja korallihaarakas-lajiryhmä on usein hyvin runsaita pitkin metsiä, mutta tänä vuonna näyttää taas niiden osalta heikolta. Ainakin niissä metsissä missä mä pyörin. Olis kiva kuulla onko muilla eriäviä mielipiteitä. Mitä kaikkia haarakkaita olette ihmiset tänä syksynä löytäneet?

Haarakkailla on kyllä ollut hyvä syksy. Todella runsaita pääkaupunkiseudulla ovat olleet nuo korallihaarakkaat lähilajeineen. Useampi kerta on myös tullut vastaan harmaita korallihaarakkaita jotka kuitenkin vain loisittuja. Samaten piikkikärkihaarakas, kuusihaarakas ja viherhaarakas tuntuvat kovasti runsailta. Vastaan on tullut myös tuota violettihaarakasta, hiushaarakasta, lahohaarakkaita, anishaarakasta etc.

Tuollaisia kuusihaarakkaan tyyppisiä maassa usein runsaina kasvavia tuppaita on tullut ihmeteltyä myös moneen otteeseen kun niitä on tullut vastaan oudoista biotoopeista, kuten lehdoista, ja esim hyvin vaaleita tai muulla tavoin normi kuusihaarakkaista hieman poikkeavia muotoja. Niitä on tullut kerättyäkin useampi mutta en ole vielä ehtinyt skooppailemaan kun kausi on vielä päällänsä. Näidenkin kanssa on sikäli ongelmia että ei ole olemassa oikein mitään kuranttia lähdettä pohjolan haarakkaisiin. Nimiä on paljon ja erilaisia taksonomioita myös. Ehkä niistä skoopissa selviää jotain.

Elikkä on tosiaan ollut hyvä syksy haarakkaille, kuten myös erilaisille nuijakkaille ja silokoille.

Oma löytöni punalatvahaarakkasta oli ihan normi etelään antavasta rinnemetsästä ilman mitään ilmeistä kinostusta, mutta lunta oli paljon ja pitkään mikä nyt voi ajaa samaa asiaa. Punalatvahaarakkaan alla piileksii monta lajia, sekvensoimalla olisi hyvät saumat löytää niistä Suomelle uusia lajeja. Voihan se myös olla että joku noista lajeista on lumivallilaji. Jos on linkkiä tuohon viittaamaasi juttuun niin lukisin sen mielelläni.

Muistaakseni tässä kirjassa on juttua botrytiksen kasvupaikoista. Joo, kaikki sienet ovat kohta lajiryhmiä kun sienitiede kehittyy. Itse puhun ryhmistä edelleen vain yksittäisinä lajeina koska se helpottaa harrastamista :laughing:

Se korallihaarakkaan loinen on kaiketi Helminthosphaeria clavariarum. Olen törmännyt siihen silloin tällöin Ruissalossa. Ottaa heti silmään kun värjää haarakkaan lakuksi.

Joo, noita kuusihaarakkaan näköisiä on tullut vastaan vuosien varrella erilaisissa lehtimetsissä. Yhden kerran keräsin ja se skoopattiin pehmeähaarakkaaksi Phaeoclavulina flaccida. Se löytyi Karkalin LS-alueen pähkinälehdosta. Näyttää hyvin paljon kuusihaarakkaalta, mutta on tosiaan erittäin pehmeä ja taipuisa, kuin vaahtokarkki.

Ties mitä muita haarakkaita lymyää vielä Suomessa löytämättä. Harmi kun on niin sekava ryhmä määrittää ja kun taksonomiasta ei edes voida olla samaa mieltä monen lajin kohdalla, että mikä on mikäkin. Ja jatkuvasti niitä siirrellään eri sukuihin ja splitataan lajeihin. No, mukava niitä on silti etsiä ja harrastaa. Hienoja veistoksellisia sieniä!

Vaikka omat taidot ja tiedot eivät riitä varsinaisesti sienten harrastamiseen, olen myös mielestäni huomannut enemmän ja näyttävämmän kokoisia haarakkaita (syy huomioimiseen saattaa toki olla lisääntynyt ei-syötävien sienten huomioiminen).

Tämän Haltialan aarnimetsän kaakkoisportin läheisyydessä kasvaneen haarakkaan voisi myös kuvailla sanalla suurikokoinen. Yritin etsiä tunnistusta Haltialan alueen lajiluettelosta vähän huonolla menestyksellä, on taas yksi itselleni vastaantullut ensihavainto. Kuvattu 7.9.:


(2. kuvassa väri lähes oikein, harmahtava beige)