Haarakkaat ovat itselleni olleet aika hankalia. Tänään löytyi lahopuulta täältä Espoosta lehtomaisesta metsästä tällainen haarakas. Oletan että kasvualusta oli kuusi, mutta varma siitä en ole. Maku oli jossain määrin karvas. Huomiota herättää tuo selvä väriero haarojen vaaleiden latvojen ja selvästi tummemman muun itiöemän välillä.Kuva on otettu aika hämärissä olosuhteissa nyt sateisena iltana, ja todellisuudessa tuo tyviosa on varmaan vieläkin tummempi. Kuvan itiöemät ovat samalta kannolta, oikean puoleinen irroitettu.
NM3:n Ramaria-kaavassa kasvualustalla (lahopuu / ei lahopuu) on iso merkitys, ja sen perusteella lähinnä tulisi mieleen piikkikärkihaarakas (Ramaria apiculata). Vai voisiko olla joku muu?
Haarakkaat on kaikille hankalia. Onneksi muutama laji sentään on helppo tunnistaa ja ilman skooppia. Kunnes ne splitataan lajiryhmiin Siihen saakka tämä on kuitenkin piikkikärkihaarakas kuten ehdotit. Nuo fosforinhohtoiset kärjet ovat tunnusmerkki. Minusta aika hieno, kuuluu omiin suosikkeihin violettihaarakkaan ohella (mikä tosin taitaa kuulua nuijakkaiden heimoon).
Näitä kärjistään neonvihreitä on tullut vastaan muutaman kerran. Joskus kärjet eivät ole vihreitä vaan vihreyttä on vain siellä haarautumiskohdissa. Olen myös löytänyt lajin kasvamassa kuusen neulaskarikkeessa eikä alla vaikuttanut olevan puuta kun sen irrotin. Hokken tavoin olen ajatellut nämä joissa on neonvihreyttä piikkikärkihaarakkaiksi. BTW tuo nimi ei kyllä ole kauhean onnistunut mielestäni.
Yksi juttu kuitenkin vähän askarruttaa. Löysin kerran tammien alta lehtikarikkeesta pienen haarakkaan (alun?) jolla oli kevyesti mutta selvästi vihreyttä kärjissä. Lähellä oli kyllä myös lehtikuusta ja jotain lehtikuusen oksaa taikka risua saattoi olla karikkeessa. En tuolloin osannut tätä tutkia tarkemmin. Ajattelin sen piikkikärjeksi mutta Fungi of Temperate Europessa on kuva Ramaria strictasta jolla on myös aavistuksen vihertävät kärjet. Stricta kasvaa lehtipuiden yhteydessä kun apiculata kasvaa aina/pääosin? havupuiden ja kait siis lähinnä kuusen yhteydessä. Nyttemmin tuumaan että oma löytöni ei ollutkaan apiculata vaan luultavasti stricta, vaikka kärjissä olikin aavistus vihreää.
Elikkä siis tuo Mikon kuva lienee apiculata kun on noin vihreä ja kasvaa kuusella. Mutta vihreäkärkisten yhteydessä kannattanee pitää mielessä myös R. strictan mahdollisuus?
On myös sellainen laji kuin Ramaria tsugina josta Lassoe/Petersen mainitsee että se on hyvin samankaltainen apiculatan kanssa. Laji on listattuna laji.fissä mutta yhtään havaintoa siitä ei ole kartalla.
En tiedä pitäisikö tämän lajin mahdollisuus ottaa huomioon Suomessa.
Kiitos vastauksista! Aina sitä tulee uutta vastaan, Ehkäpä nämä nyt uskaltaa laittaa piikkikärkihaarakkaiksi.
Tuo suorahaarakas, Ramaria stricta on sikäli kiintoisa tapaus, että vanhemmassa kirjallisuudessa (esim. NM3) se on esitelty suht yleisenä. V. 2009 ilmestyneessä kääväkkäiden ekokataloogissa siitä kuitenkin mainitaan vain muutamia löytöjä Suomesta. Kaiketi siis aiemmat suorahaarakkaat on tulkittu joksinkin muuksi lajiksi.
Näitä puusta kasvavia Ramarioita ei meillä montaa lajia (tiedossa) ole. Vielä ne ovat Ramarioita, mutta tulevaisuudessa jotakin muuta. Sekvensoimme näitä aikoinaan pienen otoksen, josta nykyinen käsitys on peräisin. Otos oli sen verran pieni, että kaikki lajeja ei välttämättä saatu kiinni. Jatkohommat ovat keskittyneet mykorritsa-haarakkaisiin.
Mikon sienet ovat aika voimakkaan värisiä, noin tummanvioletteja ei ole tullut vastaan. Monille Ramarioille on tyypillistä, että hyväkuntoiset tuoreet itiöemät (usein vain ihan nuoret) voivat olla värikkäitä, mutta värit pliisuuntuvat nopeasti. Apiculata-suuntaa oletan minäkin.
Aika monen lajin kohdalla on kirjallisuudessa mainittu sekä havu- että lehtipuu. Voi olla, että jos puu on muhjua, ei ole niin väliä, kummasta on kysymys.
R. apiculata meni sekvensseissä kahtia. Sille toiselle lajille ei nimiehdotusta ole. Tuntomerkeistä minulla ei ole käsitystä. Sikäli kaikki tällaiset hyvin dokumentoidut näytteet olisivat tärkeitä. Lienee yleinen laji kuitenkin. Apiculatakin kohdalla on kirjallisuudessa mainittu lehtipuukin.
R. stricta tosiaan on nykyisen käsityksen mukaan meillä hyvin harvinainen. Sehän on etelämpänä peruslaji pyökki- ja varmaan tammilehdoissakin. Olen nähnyt sitä ainoastaan (lehti)puusta kasvavana.
Sitten kiinni on saatu yksi nimetön mysteerilaji, ilmeisen harvinainen, skoopissa erottuva. Meiltä lienee vain yksi tieto ja sieni kasvoi jalavalla. Tuntomerkeistä en osaa sanoa mitään.
R. rubella kuuluu porukkaan, mutta taitaa olla aika itsensä värinen sieni.
Lentaria dendroidea (Ramaria pinicola, L. pinicola) ei ole läheistä sukua ja on pienempikokoista, mutta voi kasvaa puusta. Tämä on keltainen, kärjet voivat olla vaaleampia, tuskin kuitenkaan kovin vihertäviä.
Löysin eilen haarakkaan, joka muistuttaa ketjun aloittajan kuvassa esiintyvää haarakasta. Lieneekö sama laji? Nämä haarakkaat kasvoivat suoraan vanhan metsään unohdetun pöllipinon päästä. Puut olivat nähdäkseni kuusta. Kasvupaikka Loppi.
Tuo taitaa olla jo vähän rähjääntynyt ja värit muuntuneet. Tuossa yllä Mikan kertoma on varmaankin se aivan viimeisin tieto näistä haarakkaista. Kun tuo nyt suoraan kuusipuulla kasvaa niin piikkikärkihaarakas on varmaan hyvä lajiehdotus. Haarakkaat on vaikeita…
Vuosi sitten ilmestyi paksu kaksiosainen kirja (Franchi & Marchetti) Italian nuijakas- ja haarakasmaisista sienstä. Sen mukaan kaikki puulla kasvavat Ramariat kuuluvat alasukuun Lentoramaria, jossa ei ole kovin paljon lajeja.
Tämän ketjun vihreäkärkinen sopii hyvin R. apiculatan kuviin. Siitä on kirjassa mukana myös tasavärinen muunnos (var. brunnea), joka voisi sopia viimeisimpiin kuviin ennen tätä. Nämä kasvavat ennen kaikkea lahoavilla havukannoilla ja muulla havupuulla. Toinen mahdollisuus havupuulla voisi olla R. paraconcolor, R. rubella tai R. anisata.
Väitetään, että muita vihreäkärkisiä kuin apiculata ei ole. Kuitenkin R. strictan kuvissa on vaalean keltakärkisiä sieniä, jossa on hieman vihreää sävyä mukana kärjessä. Mielenkiintoisesti tutkittujen sienten joukossa on kaksi R. stricta Suomesta (Kuusamo ja Punkaharju) - ja molemmat mäntypuulta. Toisin niitä kahta ei ole sekvensoitu.
Apiculata, anisata ja rubella ovat puhtaan monomiittisia, kun stricta ja paraconcololor ovat dimiittisiä rihmastojänteissä.
Katsoin kuvat uudestaan ja eka vihreäkärkinen sopii ehkä vähän paremmin strictaan, kun siinä on keltasävyä kärjissä. Kirjan kuvissa apiculatan ruskeasävy muuttu suoraan vihreäksi ilman keltaista välillä.
Näitä kuusella kasvavia ilman mitään vihreää on kyllä tullut pari kertaa kuvattua. Olen ne Mikan kommenttien pohjalta laittanut suosiosta apiculataan. Stricta ei sitten olisikaan pyökki/tammi etc laji? Rubella kuitenkin punertava? Parancolor ja anisata ihan outoja.
I funghi clavarioidi in Italia
(Clavarioid fungi in Italy)
Paolo Franchi Mauro Marchetti
Translation of the keys into English by Edmondo Grilli
About 1200 pages in two volumes • 22 new taxa described • 307 clavarioid taxa treated • 199
entities described - including species, varieties and forms - and lavishly illustrated with colour
photographs in habitat and of microscopic details • accurate descriptions and in-depth taxonomic and nomenclatural discussions • a host of phylogenetic trees related to ITS and LSU
sequences • revision of 73 holotypes related to taxa of the Genera Alloclavaria, Artomyces,
Clavaria, Clavariadelphus, Clavicorona, Clavulina, Clavulinopsis, Gomphus, Kavinia, Lentaria, Macrotyphula, Mucronella, Multiclavula, Phaeoclavulina, Pterula, Ramaria (Sottogeneri
Lentoramaria e Ramaria), Ramariopsis, Schildia, Typhula.
Prices (in foreign countries)
A.M.B. members: 110 € + mailing charges - Non-A.M.B. members: 130 € + mailing charges
Harmi ettei tuota saa pdf:nä, silloin voisi käyttää googlen kääntäjää. Tosin olisihan tuossa kaavat englanniksi. Onko tämä nyt jonkinmoinen raamattu näihin clavaroideihin joka on pakko ostaa?
Paras raamattu tämä on Cornerin (1950,1970) jälkeen. Muttei jumalan sana. Kuvat ovat hyvät ja useampi joka lajista, jos on. Etuna, että saa palauttaa mieleen sitä vähäistä italiaa mitä joskus on osannut.
Kun tänä kesänä ei ollut sieniä käyttö on jäänyt vähäiseksi. Ramaropsis subtilis oli kirjan mukaan just sitä mitä kuvittelinkin. Kuten myös jokunen Phaeoclavulina. Mutta Clavulinojen kanssa oli ongelmia, lopullista vastausta en löytänyt - mutten tiedä onko kirjan vai Clavulinojen vika. Italiassa varmaan kelpo opus ja meillä voi aina kokeilla, jos ei ole parempaa tekemistä.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
Siihen saakka tämä on kuitenkin piikkikärkihaarakas kuten ehdotit. Nuo fosforinhohtoiset kärjet ovat tunnusmerkki. Minusta aika hieno, kuuluu omiin suosikkeihin violettihaarakkaan ohella (mikä tosin taitaa kuulua nuijakkaiden heimoon).
