Pari kertaa tullut kierreltyä Malmin hautuasmaalla. Siellä on ollut olosuhteisiin nähden ihan kivasti sieniä. Xerocomelluksia taikka punajalkaisia tatteja sieltä on löytynyt useammasta kohdin ja lajejakin taitaa olla useampia.
Siellä on pieni suihkulähde (lohko 12) jonka ympärillä on porrastusta ja sypressiaidanne (edit. taitaa kuitenki olla tuija-aidanne)… Sypressien/tuijien varjonpuolella kasvaa runsas esiintymä jyvästattia ja rusakkonuljaskaa. Näiden yhteydestä löytyi myös kaukotattia, Xerocomellus cisalpinus
sekä mielestäni toista tattia jolla ei ole suomenkielistä nimeä
Tuo mallon punerrus oli voimakkaimmillaan heti mallon paljastamisen jälkeen. Laji on uskoakseni Hortiboletus bubalinus josta on vain pari aiempaa havaintoa.
Toisaalta haustausmaalta löytyi sitten tällaista pienikokoista tattia jolla ei myöskään ole kait suomenkielistä nimeä
Malto sinistyy vain aavistuksen ja hitaasti, lajiksi sopisi hyvin Xerocomellus pruinatus.
Juttu vaan monimutkaistuu tämän lajin osalta hieman koska kuvasin hieman samanoloisia tatteja myös toisaalla Malmin hautausmaalla
Avasin sitten yhden ja laitoin kuvaan verrokiksi yhden kaukotatin joita kasvoi siinä vieressä. Kaukotattia oli siinä myös pikkusia ja olivat ihan eri tyyppisiä kuin kuin nämä pienet tummalakkiset tatit.
Tällä jalka sinistyikin ihan reilusti. Ei kuitenkaan mielestäni X. cisalpinus eikä oikein tuo X. pruinatus eli mikähän sitten oikein on?
edit. Mainitaan nyt tässä yhteydessä myös että hautausmaalta löytyi erään tammen onkalosta myös sahramikääpää. Ilmeisestikin osuin lajin ainoalle tunnetulle kasvupaikalle Suomessa koska paikalta on ilmoitettu sahramikääpää 15 vuotta sitten ja silloinkin tammen onkalosta. Kyselin yhdeltä puutarhurilta paikan sienistä ja hän vinkkasi minulle tästä oudosta käävästä puun onkalossa.
2 tykkäystä
Kävin vielä kurkkaamassa tänään mikä on Haltialan arboretumin tattitilanne. Sieltä on ilmoitettu kantokääpää mutta etsiskelyt eivät nyt tuottaneet tulosta. Muuta kivaa kuvattavaa kyllä löytyi, mainitaan teräsrusokas, kystikka. lehtikuusennuljaska, silmänapalakki, sämpyläseitikki etc.
Etsiskelin sitten sieltä näitä punajalkaisia tatteja ja niitä olikin runsaasti läpi koko alueen. Varmaan kymmenkunta esiintymää ja kaikki mitä tarkemmin tutkin olivat kaukotatteja.
Etsin ja kuvasin vielä pikkuruisia versioita jotta saisin vertailua noihin yläviestin viimeisiin tummiin ja sinistyviin joista laji on vielä hakusessa. Tältä ne pikkuiset kaukotatit näyttivät Haltialassa, kokovertailun vuoksi laitoin kuvaan yhden tammenterhon lakin.
Tämä kaukotatti alkaa jo tulla tutuksi. Sillä on omanlaisensa sinistyminen, hidas mutta voimakas ja jalkaan keskittyvä, mutta myös jalan pinta ja pillit sinistyvät jonkin verran kosketuksesta. Kun olen näitä pääkaupunkiseudun jalopuupaikkoja kierrellyt niin harvinaisena löytyy Xerocomellus fenniscus, Hortiboletus bubalinus ja Xerocomellus pruinatusta sekä "tammen samettitatti,Xerocomus subtomentosus s.s… Kaukotatti sen sijaan näyttää olevan hyvin yleinen. Sitä tuntuu löytyvän mekeinpä aina jos vanhempaa tammea/lehmusta on tarjolla ja kelpaa sille ilmeisesti myös tuija. Ruututattia en sen sijaan ole onnistunut löytämään ensimmäistäkään, taikka siis sellaista halkeilevapintaista jolla jalan malto tulisi leikattaessa punaiseksi.
Joka tapauksessa kaukotatti näyttää olevan “lakki auki” jo pikkuisesta lähtien.
1 tykkäys
Hautausmaa onkin erityinen paikka
Laitan tähän vielä pari kuvaa eiliseltä Träskandan puistosta. Kaukotattia oli runsaasti ympäri puistoalueen, ehkäpä kymmenkunta kasvustoa ja yhteensä satakunta itiöemää. Tavan mukaisesti tammilla ja lehmuksilla ja ihan normi oloa ja näköä ja mallon värjäytymistä. Lakit järjestään halkeilee ja paljastaa punaista väriä. Jalka on halkaistuna valkoinen mutta alkaa hitaasti sinistymään tyvestä lähtien ja 5 minsan kuluttua sinistyminen on edennyt voimakkaana pitkälle jalkaan. Jalan tyveen voi tulla pikkusen punertavuutta mutta vain ihan pikkusen ja vain kärkeen. Lakin malto ei juurikaan sinisty, mutta pillit ja jalan pinta sinistyvät jonnin verran kosketuksesta kun aikansa odottelee.
Näiden runsaiden kaukotatattien lisäksi puistoalueen keskellä olevan lehtikuusiryhmän alla oli myös tätä X. chrysenteron kompleksia. Tammia ei lähistöllä siinä ole joten oletettavasti olivat lehtikuusen seuralaisia. Näyttävät nämäkin ihan cisalpinuksilta vaikka lehtikuusella olivatkin.
Toisaalla puistossa löytyi vielä yhtä tyyppiä. Nämä olivat kooltaan hyvin pienikokoisia, vielä pienempiä kuin normi cisalpinukset. Ympärillä oli monenlajista puustoa, sekä jaloja lehtipuita että havuja. Tällä oli siis samettinen lakki ja pintakelmun alla punaisuutta. Pillit/jalan pinta eivät värjäytyneet siniseksi kosketuksesta, jalka sen sijaan värjäytyi voimakkaan siniseksi cisalpinuksen tapaan. Voisikohan mennä tähän uuteen ruututattiin. Olisko merkintä tuolloin X. chrysenteron sensu stricto? Joka tapuaksessa joku muu kuin perus cisalpinus.
Onkohan tämä artikkeli edelleen kurantti?
Peintner, U. Ladurner, H. & Simonini, G. 2003. Xerocomus cisalpinus sp. nov., and the delimitation of species in the X. chrysenteron complex based on morphology and rDNA-LSU sequences. – Mycological Research 107 : 659–679.
Huomasin justiinsa että sen saakin ladattua täältä ilmaiseksi
https://www.researchgate.net/publication/10585824_Xerocomus_cisalpinus_sp_nov_and_the_delimitation_of_species_in_the_X-chrysenteron_complex_based_on_morphology_and_rDNA-LSU_sequences
Siinä todetaan mm. että X. cisalpinus tavataan vain lehtipuiden yhteydessä
“X. cisalpinus is associated with broad-leaved trees,mainly Quercus spp. (Q. cerris, Q. robur, Q. pubescens,
Q. frainetto, Q. suber, Q. ilex), but also with Fagus sylvatica; the occurrence under Pinus has to be confirmed.”
ja X. chrysenteron vain havupuiden yheydessä
X. chrysenteron is only exceptionally found under deciduous trees, e.g. Fagus, but then preferably in colder, mountainous habitats in southern Europe.
Tämä nyt selittääkin aika hyvin miksi en ole löytänyt yhtään X. chrysenteronia näistä arboretumien, hautausmaiden ja puistojen tammi/lehmus biotoopeista!
Ajankohtaisin on varmaan viime vuonna Flora Agaricina Neerlandica -sarjassa ilmestynyt tattiosa.
Aika hajallaan on muuten tiedot. En tidä kuinka hyvin näitä on esitetty uunituoreessa Fungi of temperate Europessa.
Tällainen löytyy myös netistä: http://smp24.fr/index_htm_files/Bulletin%20SMP%202012.pdf
Mainitsin tuossa ylempänä sahramikäävän, Aurantiporus croceus. Kuvailin Malmin hautausmaalla ja sain puutarhureilta vinkin ja opastuksen siellä tammen kolossa kasvavaan sahramikääpään. Tammen sisuksissä kasvoi sellainen oranssinkeltainen käävän alku. Kääpäkirjassa kerrottiin että Suomen ainoa sahramikääpä kasvaa Malmin hautausmaalla tammen kolossa ja havainnon koordinaatitkin sopivat tähän tammeen. Vähän jäi häiritsemään kun näytti pikkusen rikkikäävän alulta ja sainkin toisen käden tietona epäilyn että sahramikääpä ei siellä enää kasva. Kääpäkirjassa kerrotaan että sahramikääpä värjääntyy KOH-pisaralla puolukan punaiseksi. Kävin kuvaamassa käävän ja hain samalla näytteen tuosta käävästä ja testasin mutta KOH -reaktiota ei tullut joten kyseessä lienee rikkikääpä.
Ilmeisesti sahramikääpä on vaihtunut jossain vaiheessa rikkikääpään ja puutarhurit mainostivat sahramikääpää vanhasta muistista? Tai sitten jossain lähistöllä on toinenkin kolotammi…
