Katselin limasieni tilastoja laji.fistä. Kauhistuin, kun P-K:sta oli vain muutamia kymmeniä havaintoja ja lisäsin nyt viikonlopun aikana osan omista löydöistäni, joista löytyi kuvia tietokoneelta. Menetin paljon, kun ulkoinen kovalevy aikoinaan putosi ja särkyi…
Havaintoja siellä on nyt kaikkiaan 230 lajista.
Uusimaalta on tietenkin löydetty eniten, 140 lajia ja Varsinais-Suomesta 129. Nyt kolmantena on Pohjois-Karjala 103:lla lajillaan ja niissä ei taida näkyä edes ihan kaikki sinne tallentamani. Jos joskus jaksan kaivaa näytteet ja kuvata ne, saisin P-K:n listan kärkeen. En tiedä viitsinkö.
Mm. tätä en ole vielä lajiin vienyt, kun näyte on niukka:
Hieno juttu ja harmi tuosta hajonneesta kovalevystä. Laji.fissä kuvat on turvassa mikä on yksi hyvä syy tallettaa havaintoja laji.fihin (tai iNatiin).
Tallettaminen Laji.fihin on paljon helpompaa kun käyttää sieniatlasta talletuspohjana. Löydös havaintopalvelun kautta homma on paljon työläämpää.
Outokumpu näyttää johtavan tällä hetkellä 93 kirjatulla lajillaan, mutta ei Helsinki kaukana ole 90 lajillaan. Muut kunnat tulevat sitten kaukana perässä - Espoo 71, Vantaa 57, Turku 51…
Havaintomäärissä Helsinki on selvä ykkönen yli tuhannella kirjatulla havainnollaan.
p.s. Mikä laji sinulla on tuossa kuvassa? Näyttää ihan oudolta.
jahas, sinä menit ja tarkistit. Minulla on listoillani yli 180 lajia täältä Outokummusta, joten talletettavaa riittäisi…
Tuo on Physarum schroeteri, joka hiippaili vuonna 2011 tänne omalle pihalleni punaherukkapensaan juurelle, tosi niukkana valitettavasti. En ole löytänyt sitä enää sen jälkeen. Olisi pitänyt jättää keräämättä, mutta en vielä silloin tajunnut, miten harvinaisen lajin löysin. Nykyisin pyrin jättämään aina harvinaisemmista suurimman osan luontoon, etten aiheuttaisi isoa vahinkoa.
Mulle välttää tuo havaintopalvelu. Kokeilin omavihkoa ja totesin turhan työlääksi ja hankalaksi käyttää.
Limasienet muuten puuttunevat vieläkin peruskoulun biologian kirjoista! Lajimäärähän on Suomestakin huomattavasti suurempi kuin esim, nisäkkäiden!
Harrastajia on aivan liian vähän. Olen ilahtunut, kun tänne on alkanut tulla kyselyjä limasienistä ja niistä ehkä aletaan olla pikkuhiljaa tietoisempia edes luontoharrastajapiireissä.
Tiedon ja ennen kaikkea harrastajien puutteesta kielinee sekin, että yksi harrastaja pienessä alle 7000 asukkaan pohjoisemmassa kaupungissa voi nostaa kaupungista löydettyjen limasienilajien määrän (2x) suuremmaksi kuin asukasmäärältään sata kertaisen eteläisemmän kaupungin lajimäärä.
Toivottavasti jaksat kirjata ja dokumentoida laji.fihin ainakin parempia lajeja. Nyt olisi työn alla Trichialesten päivittäminen ajan tasalle. T. alpina on jo lisätty listalle ja havaintosi varmistettu. Samaten T. flavicomasta on nyt yksi Arin dokumentoitu havainto laji.fissä. T. munda, Hemitrichia karstenii, T. crateriformis nyt ainakin pitäisi saada dokumentoitua Laji.fihin ja varmaan sinulta löytyy muutakin kiinnostavaa taikka Suomelle uutta.
Pikkuisella yhteisponnistuksella saadaan limppari taksonomiat ja suomilistat ajan tasalle.
pitäisköhän kaivella Trichialesit esiin. Mullahan on tuhansia näytteitä muoviboxeissa odottamassa kirjaamista exceliin. Tulee kerättyä vähälumiset ajat ja luppoaika talvella menee näytteiden pakkaamisessa ja määrittämisessä ei ehdi kunnolla pitämään kirjaa.
Minulla olisi muutama uusi Trichiales porukkaan ainakin: Oligonema fulvum, joku Hemitrichia minor variaatio (Marianne Meyerin mukaan), Calonema cf. dissipatum, Dianema harveyi?, Dianema nivale,
Dianema subretisporum, jokin Paradiachea ja Trichioides cf. iridescens ja vielä Mariannen mukaan:Perichaena cf. pedata propably new.
Vein osan jo lajiin. Eivät tainneet kelvata, kun eivät tulleet näkyviin.
t: Marja
Lataan tähän yhden ilmiselvän, Dianema subretisporum:
Saat laji.fissä normilistauksella näkyviin vain lajit jotka kuuluvat suomilistaan. Lajit jotka eivät vielä kuulu suomilistaan täytyy käsitellä erikseeen eli myxoryhmä katsoo dokumentaatiot ja hyväksy määritykset ja sitten editori luo sille taksonin. Sitten vasta se näkyy normilistauksissa. Samaan tapaan kuin tuolle T. alpinalle tehtiin. Eli ei tarvitse olla museonäytettä jos on riittävä dokumentaatio laji.fissä.
Lajit jotka eivät vielä kuulu suomilistaan saa esiin vain merkkijonohaulla, esim näin (pitää kopsata tuo asteriski mukaan).
Kaipa se tuli uudelleen, kun ei näkynyt ja en enää lopussa muistanut, mitä kaikkea tuli jo laitettua.
Muistan ihme kyllä tuon löydön. Niitä oli paljon ja tulikohan vielä seuraavana vuonnakin ja sen jälkeen niitäkään ei ole paikalla näkynyt. Sen sijaan esim. Meriderma carestiae on viihtynyt siellä jo vuosia.
Ei muuten pidä paikkaansa, etteikö limasieniä voisi löytää samalta paikalta useina vuosina tai ainakin siitä lähistöltä. Suurin osa itiöistä leviää tietenkin lähelle ja nämä nivicole lajit tahtovat löytyä sieltä, missä alkaa olla kuivaa. Jos olosuhteet eivät ympärillä kauhiasti muutu, niin kuivuminenkin on samankaltaista vuodesta toiseen.
Juuri tätä kasvupaikka-asiaa tänään pohdin ja vastaus tulikin täälä heti eteen. Ihan super jos näin on, että suht koht samoilta hoodeilta voisi löytää myös tulevina kausina uudelleen aiempia löytöjä. Vahingosta viisastuneena taatusti ottaisin riittävästi ja riittävän tarkkoja kuvia. Jotenki se fiilis aina vie ja ei malta keskittyä kuvaamaan kunnolla kun jo näkee seuraavan mielenkiintoisen kohteen
minulla ei tällä hetkellä ole edes kunnollista makrokuvauskameraa, kun entinen meni rikki (Lens error-taas).
Joskus todellakin tulee kiire esim. kun huomaa sateen lähestyvän ja joskus kuvittelee jonkin löydon ihan tavalliseksi eikä juuri panosta siihen. En edes kuvaa kaikkia. Enkä todellakaan ota näytettä esim. joka sudenmaidosta. Mutta tärkeintä minulle onkin se näyte eikä kuva.
Voivat ne olosuhteetkin olla hankalia. Milloin on liian aurinkoista, millon hämärää. Kuvattava kohde voi olla hankalasti kuvattavissa paikassa, johon kameralla ei vaan pääse sen sentin päähän ja se voi olla todella pieni, jolloin kohdennus ei tahdo toimia.
Kun en kuljeta sahaa mukanani, niin joskus näytteen saaminenkin esim. suht tuoreen kannon keskiosista tai kyljestä on hankalaa. Puukollakin voi vuolla vahingossa koko näytteen rikki…
Minulla on vanha järkkärikin, mutten koskaan kuljeta sitä metsässä mukanani. Kamerat eivät kestä kovin monta vuotta, kun linsseihin kertyy kosteutta ja siihen sitten tarttuu kaikenlaista luonnossa olevaa pölyä ja kamera “kuolee” lopulta lens erroriin.
Harmi, että kamerojen hinnat ovat nousseet huimiin summiin. Edellinen metsäkamerani maksoi verkkokaupassa 69 € ja oli pieni ja näppärä (Canon powerhot A495). Nyt 400€ ei enää tunnu riittävän ja kamerat ovat turhan isonoloisia ja monessa pienin tarkennusetäisyys on suhteettoman pitkä. 5-10 cm on liikaa 0,1mm kohteelle! Sama kuin kuvaisi 1 m kokoista lasta 50-100 m päästä. Tutkipa siinä sitten silmien väriä.
Kun nyt yleensä kuvataan kännykällä, niin kamerat jäävät käyttämättömiksi. Jos joku sattuu tietämään käyttämättömäksi jääneen vanhemman powerhotin, niin olisin kiinnostunut toimivasta sellaisesta…
Itse en näistä tarkemmin tiedä mutta tuollaisia klipsimakroja kännyköihin on kymmenittäin erilaisia. Mikä sopii mihinkin kännyyn etc, siitäkään en tiedä, mutta hinnalla eivät ainakaan ole pilattuja.
Esim. tällainen Gigantista saatava maksaa kympin ja väittävät että sopii kaikille merkeille, iPhone / Samsung / HTC / LG / Huawei / Sony jne
Minulla on useita vakiomaapuita joita kierrän joka syksy ja mielellään useampaan kertaan. Hyvän maapuun kun löytää se on usein limasienten aarreaitta ja tuottaa vuodesta toiseen hienoa ja monilajista satoa. Varsinkin yksi massiivinen pitkälle lahonnut haavan maapuu yllättää aina hienoilla lajeilla ja samaten yksi massiivinen pitkälle lahonnut kuusen maapuu. Karikkeella viihtyvät lajit on sitten vähän eri juttu vaikka hyvä paikka on hyvä paikka näidenkin suhteen vuodesta toiseen.
Itellä on Black Eyen klipsimakro ja on lievästi sanottuna ärsyttävä käyttää. Mutta ehkä kokemuksen myötä ja riittävässä valaistuksessa voi olla käyttökelpoinen johonkin tarkoitukseen.
Tuota minulla ei ole älykännykkää. Minulla on sen sijaan periaatteita. Yksi on, että laite käytetään loppuun ja vanhat nokialaiset ovat todella pitkäikäisiä.
Yritän vielä perustella miksi Vihko olisi parempi havaintojen ilmoittamiseen kuin Löydös. Itse tietysti tiedät mikä sinulle sopii parhaiten. Tässä nyt kuitenkin perusteluja.
Tuo Löydös havaintopalvelu on tarkoitettu ensisijaisesti satunnaisten kansalaishavaintojen ilmoittamiseen anonyymisti. Siihen ei tarvitse rekisteröityä ja siksi havainnon tekijöihin voi ottaa yhteyttä.
Löydökseen talletettuja havaintoja ei voi poistaa jälkikäteen, eikä niihin voi lisätä kuvia jälkikäteen taikka editoida tai muuttaa mitenkään myöhemmin. Jos teet vaikka kirjoitusvirheen lajinimessä et voi sitä myöhemmin korjata tai jos täppä kartalla menee väärään paikkaan et voi sitä myöhemmin muuttaa oikeaan kohtaan (paitsi viikon verran havainnon kirjaamisesta). Tai jos määritys meni väärin et voi sitä määritystä korjata myöhemmin oikeaksi. Virheellinen määritys pysyy tietokannassa ikuisesti virheellisenä.
Nyt esimerkiksi tuohon Löydöksen kautta talletettuun upeaan Dianema subretisporum havaintoosi olisi tosi hienoa saada lisättyä itiökuva kun sellainen kerran on olemassa mutta se se ei onnistu kuin viikon verran havainnon kirjaamisesta. Löydöksen kautta kirjattua havaintoa ei voi editoida jälkikäteen kuin viikon verran. Et voi myöskään kirjata siihen myöhemmin sanallisia lisätietoja kuten vaikkapa itiömittoja tai biotooppia tai tietoa että näyte on olemassa. Mielestäni harmi juttu jos dokumentointi jää puutteelliseksi koska kyseessä on ensimmäinen havainto Suomesta ja ilmeisesti myös Pohjoismaista eikä lajista ole kuin kourallinen havaintoja koko maailmasta.
Tuplan voit poistaa viikon verran sen kirjaamisesta. Sen jälkeen et voi sitä poistaa.
Itse tuosta määrityksestäsi D. subretisporum olen kyllä samaa mieltä. Jos haluat autan mielelläni alkuun Vihkon käytössä.
Tarkoitin siis viestiä havainnon vastaanottamisesta, josta voi muokata. Katsoin mielestäni kaikki sellaiset viestit jopa roskakorista ja niitähän oli yli 60 (muutama kotelosienikin), kun alkujaan P-K.sta oli n. 40 lajia. Minne lie hävinnyt…
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
minulla ei ole älykännykkää. Minulla on sen sijaan periaatteita. Yksi on, että laite käytetään loppuun ja vanhat nokialaiset ovat todella pitkäikäisiä.