Hei! Kuinka paljon kirjallisuutta on saatavilla limasienten tai kääväkkäiden tunnistamiseen? Onko se englanninkielistä?
Hei,
limasienten osalta pääsee hyvin alkuun Suomen limasienet-kirjan avulla.
https://www.luomus.fi/fi/luomuksen-kirjat
Toki myös vieraskielisiä teoksia löytyy. Henri on tainnut listatakin niitä johonkin viestiinsä.
Mielestäni paras on Les Myxomycetes, 2 osainen teos, jossa on sekä ranskan- että englanninkieliset kuvaukset. Se on kuitenkin aika hintava, jos sitä enää edes saa.
t: Marja
1 tykkäys
Suomen Käävistä on jo 2016 julkaistu Tuomo Niemelä Suomen käävät kirja.
Siinä on jonkinverran jo vanhentunutta tietoa etenkin lajinimistössä/suvuissa mutta kuitenkin vielä mielestäni ihan käyttökelpoinen. Kirjassa myös paljon ajatonta perustietoa kääpien tunomerkeistä jne.
Painos on vain ajat sitten loppuunmyyty. Kirjastosta voi löytyä tai divareista.
Käävistä vastaava suomenkielistä, jos sellaista hakee, ei taida muuta olla.
Suomen Sienioppaassa Suomen Sieniopas - Suomen Sieniseura jonkinverran myös kääpiä, siihen pätee sama kuin Niemelän kirjaan, vanhentunutta tietoa mutta jäljille lajista voi kuvien perusteella päästä.
Kiitos vastauksista. Olen löytänyt kuitenkin netistä erään suomenkielisen julkaisun limasienistä. Se auttaa alkuun aika hyvin vaikka varsinaista kirjallisuutta ei saisi. Mutta halusin nettijulkaisusta huolimatta kysyä tätä.
Mua alkoi nyt erityisen paljon kiinnostamaan raspikat ja otaraspikat kun törmäsin niihin netissä. Niistä nyt haluaisin yleistietoa ja määritystietoa. Mutta toinen on limasienet varsinkin kun niitä on mahdollista löytää tähän aikaan vuodesta.
Otaraspikoissa (Hyphodontia s.l.) on noin 28 lajia, jotka ovat kaikki alustanmyötäisiä lahottajasieniä. Jos lajit jakaa karkeasti ulkomuodon perusteella, voi sanoa, että niissä on 15 orakasta, 10 orvakkaa ja kolme kääpää.
Suuri osa otaraspikoista luokitellaan nykyään Xylodon-sukuun (myös ne kolme kääpää, jotka ovat laji.fi:ssä vielä Hyphodontia-suvussa). Otaraspikoiden varma määritys vaatii mikroskopiaa, ja varsinkin Xylodon-suvun lajit ovat mielestäni yleensä vaikeita määritettäviä. Jos ei ole kokemusta kääväkkäiden skooppauksesta, en aloittaisi otaraspikoista.
Tässä on yksi määrityskaava, joka on nimien suhteen vanhentunut mutta muuten käyttökelpoinen: NordicMacromycetes3-Chaetoporellaceae.pdf (557,9 Kt). Kestää aikansa oppia, mihin tuntomerkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota ja mihin ei.
Orvakoista on uusi kirjasarja, jonka ensimmäinen osa on ilmestynyt. Googlaa “Corticioid fungi of Europe”. Vol. 2 ja 3 ovat tulossa netin mukaan tänä vuonna, mutta ne saattavat viivästyäkin. Myös piikkiset otaraspikat sisältyvät kirjaan, vaikka ne voidaan mieltää myös orakkaiksi.
Vanhalla 70-luvun kirjasarjallakin pärjää jollain lailla, jos oikein polttelee. Googlaa Corticiaceae of North Europe. Se löytyy PDF-tiedostoina netistä. Siinä on useampia volyymejä. En äkkiseltään löytänyt kaikkia yhdestä paikasta. Joudut ehkä googlailemaan Corticiaceae of North Europe vol. 1 ja niin edelleen niin kauan kunnes pääset aakkosissa viimeisiin sukuihin ja kirjan loppuun.
Käävistä Niemelän (2016) kirja on vielä hyvin käyttökelpoinen, jos sen onnistuu jostain saamaan. Yksi merkittävimmistä muutoksista on se, että Postia caesia -porukka on jaettu useisiin lajeihin - ei ole enää vain alni ja caesia. Googlaa “Postia caesia complex Miettinen”. Taksonomista vääntöä on ollut myös siitä, ovatko Postia tephroleuca ja P. lactea samaa vai eri lajia. Skeletocutis nivea on jaettu useammaksi lajiksi. Muitakin päivityksiä on. Lajitietokeskuksen nimistö noudattaa pitkälti Niemelän (2016) nimistöä, joten isompia ongelmia ei tule. Orvakoiden kanssa niiden nimien kanssa saakin tehdä enemmän salapoliisityötä ja penkoa tieteellistä kirjallisuutta, varsinkin kun uudesta orvakkakirjasta on vasta ensimmäinen osa.
Ja tosiaan orvakoiden kanssa tarvitaan mikroskooppia. Vain muutamia lajeja pystyy tunnistamaan luotettavasti ilman. Kääpiä voi tunnistaa paljon paremmin maastossa, mutta jos niihin haluaa syventyä enemmän, kannattaa opetella skooppaamaan.
Koko Corticiaceae of North Europe oli joskus ladattavissa yhtenä pdf:nä, mutta enää en muista enkä löydä paikkaa, josta sen latasin. Se on 261 megatavun tiedosto, joten sitä ei oikein saa jaettua tänne. Orvakoissa käytän yleensä 90-luvun Nordic Macromycetes -sarjan määrityskaavoja, mutta erinomaiset piirrokset katson 70-luvun Corticiaceae of North Europe -pdf:stä. MycoKey -ohjelmisto on hyödyllinen, mutta se vaatii opettelua ja on näiden kirjojen tapaan hieman ajasta jäljessä. Siitä on ilmaisversio, mutta Nordic Macromycetes -määrityskaavat saa vain täysversiosta.
2000-luvun kirjoista Fungi of Temperate Europe on oikein hyvä, mutta orvakoissa se ei yleensä riitä lajitason määritykseen. Kirjassa käytetyt (yleensä sukutason) määrityskaavat löytää täältä.
1 tykkäys
Ihan ok linkki tuo mutta ainakin itselle monimutkainen…
Kaipaisi samantapaista yksinkertaista kirjaa kuin esim. käävistä ja limasienistä tehdyt.
Suomenkieliset kirjat jossa yleisempien lajinen tuntomerkit kerrotaan, mikä erotta orvakan ja orakkaan esim… Laadukkaat kuvat tietysti.
Ja juuri kirjaa, koska se on ihan toista selata sitä kuin penkoa netissä asiaa.
Uskon että teokset menisivät hyvin kaupaksi asiasta kiinnostuneille ihmisille…ja niitä varmaan riittää.
Kiitos, näistä tiedoista on paljon apua. Ovatko orvakat siis kääväkkäitä ei kääpiä. Eikös niillä ole ero.
Kääväkkäisiin kuuluu muitakin ryhmiä kuin käävät, esimerkiksi tässä mainitut orvakat ja orakkaat. Jaottelu perustuu ulkonäköön, joten mitään absoluuttista totuutta ei ole. Esimerkiksi viinikääpää pidetään Suomessa kääpänä, mutta Fungi of Temperate Europe -kirjassa se on orvakka. Ero perustuu siihen, että tulkitaanko viinikäävän alapuoli pillistöksi vai poimustoksi.