LImasienikausi on nyt parhaimmillaan

Parhaiten limasieniä löytää nyt pitkälle lahonneilta maapuilta. Kuusi on hyvä, samoin haapa, mutta kyllä koivullakin on omat lajinsa. Jos löytää jonkun massiivisen pitkälle lahonneen maapuun niin melko varmasti siltä löytää nyt useita limasienilajeja. Avainsanana on tässä hitaus ja konttaus. Siinä kun konttailee kiireettömästi ja tutkiskelee kaikessa rauhassa sitä maapuuta niin sitten vasta limasieniä löytää. Kiireesti marssimalla ei mitään löydä. Luupista on paljon apua, itselläni on myös makrokiikari joka on korvaamaton apu limasienten etsinnässä, varsinkin jos näkö ei ole enää nuoruusvuosien veroinen.

Tässä muutamia tänään Vantaan Tammistosta konttaamiani limasieniä. Jos joku ohikulkija ihmettelee ja kysyy että onko kaikki hyvin niin aina voi vastata että tule konttaamaan, täällä on ihan mielettömän makeita limasieniä…

Viinikorunen, tuo viinin väri on tunnusomainen

Edit. Sain Iryna Yatsiukilta kommentin että on luultavasti Arcyria major. Täytyy skoopata tämä mutta Iryna on varmasti oikeassa koska on suvun auktoriteetti. Olen tätä A. majoria löytänyt aikaisemminkin juuri Tammistosta. On kovasti harvinainen laji, mutta saattaa olla että tätä ei tunneta ja on ilmoitettu viinikorusena. Punaiset Arcyriat eivät ole helppo ryhmä.

Orpokorunen, oikeasti aika yleinen mutta jää pienenä huomaamatta

Piurppurahäkkinen on levinnyt nopeasti Suomeen, kuten myös vaikkapa Balttiaan. Tässä nuoria limasieniä. Tuollaista jos sormella koskettaa niin sormet värjäytyvät samaan tapaan kuin mustikalla.

Nuori kupariparanvoi. Näitä ei skooppaamatta saa lajilleen - Fuligo leviderma/laevis/luteonitens voivat olla aika lailla samanoloisia, vaikka kupariparanvoi onkin näistä selvästi yleisin.

Mystitupposta ei ilmeisesti ole tavattu viimeiseen sataan vuoteen muualta kuin Vantaan Tammistosta. Toinen esiintymä siellä tuhoutui juuri kun raivasivat maastoa penkkiryhmien tieltä. Onneksi löysin sieltä toisenkin esiintymän, vielä sinnittelee meilläkin tämä laji parhaissa tammimetsissä.

Uurresolmunen, eka löytö minulle, aika hieno on tämäkin.

Siphoptychium violaceum. Tälle ei suomenkielistä nimeä vielä ole. Löydettiin Suomesta ekan kerran pari vuotta sitten. Nyt on jo kutustakin yleisempi ilmestys kuusen maapuilla. Tammistosta laskin tänään toistakymmentä esiintymää. Kuvassa ihan alkuvaiheen eetaalio. Lähetin lajin kuvanneelle Leontyeville pari kuvaa näistä alkuvaiheen eetaalioista ja ilmeni että olivat ensimmäiset kuvat tästä kehitysvaiheesta.

Limasienet tunnetaan niin huonosti että harrastajakin löytää kaikkea uutta ja ihmeellistä.

13 tykkäystä

Järjestätkö limasieniretkiä? :grin:
Olisi mahtavaa nähdä noita kaunokkeja livenä!

En ole keksinyt retkiä järjestää. Ongelmana on ainakin se että parhaat paikat pääkaupunkiseudulla ovat luonnonsuojelualueilla ja maastossa könyämiseen/näytteiden ottoon tarvitaan ELY-keskusten luvat. Itse olen anonut luvat pariin kohteeseen mutta retkien järjestäminen olisi toinen juttu. Periaatteessa jos joku haluaa tulla noin privana mukaan jollekin maastoretkelle niin kyllä sellainen varmaan onnistuu.

1 tykkäys

Hei, kyllä mä ihan tosissani kysyin. Todella mielenkiintoista olisi kulkea jonkun kaa, joka tietää mitä ja mistä etsii.
En ymmärtänyt, että Elyt ja kaikki tarttee huomioida :pensive:
Mä olen saanut miehenkin innostumaan nenä maassa kulkemisesta
Ajatus vaan oli niin kiva, mutta mukavia metsäretkiä sinulle

Hei,

esim. Kiteen sienipäivillä olisit päässyt mukaani, mutta valitettavasti oli ollut kuivaa ja limasieniä oli vähän.

Limasienet tarvitsevat kosteutta ja niitä löytyy kun esim. lahopuut tai karike alkavat kuivahtaa. Aloittelijalle suosittelen lahopuiden (mukaanlukien maahan tippuneet oksat ja kannot) tutkimista ja nimenomaan niiden alaosien, jossa kosteus säilyy kauemmin. Tosin limasieniä voi näin syksyisin löytää myös puihin kiivenneinä ja joitain lajeja myös elävien puiden vaurioituneista kohdista ja elävien kasvienkin alaosista, sammalilta ym. Lumensulamisrajan limasieniä olen löytänyt jopa kiviltä. Kun kuivuus yllättää, niin hätätilassa kaikki käy :wink:

Voihan sitä yrittää jotain tiettyä lajia jostain tietystä paikasta etsiä, mutta löytääkö, on ihan eri asia. Jos löytää, usein löytää jotain ihan muuta. Nehän liikkuvat. Tosin niiden itiöt leviävat yleensä kuin esim. puiden lehdet eli suurin osa siihen lähistölle.

Onnea etsintään: Marja

1 tykkäys

Laitanpa tähän tarkemman dokumentoinnin tuosta ekasta kuvasta. Laji on siis Arcyria major eli rengaskorunen. Iryna Yatsiuk vahvisti nimen näiden kuvien perusteella. Limasienikirjan mukaan lajista on vain kaksi keräystä Suomesta, mutta Irynan mukaan se on Virossa yleinen ja nimenomaan hieman myöhemmän syksyn laji. Oletettavasti se on Suomessakin yleinen mutta lajia ei ole tunnettu ja on ilmoitettu varmaankin viinikorusena. Tässä nyt kuvia johon voi verrata omia keräyksiään. Makrotasolla lajista vihjaa kohtuu pitkät ja kapeat hattarat eli auenneet sporangiot jotka ovat aluksi todella kauniin roosanpunaisia, väri sitten muuttuu hieman “ruskeanpunaisempaan” suuntaan ajan kanssa. Jalkaosa eli perä on lyhyt kun viinikorusella se on useimmiten selvästi pidempi. Rengaskorunen kasvaa pienissä kauniissa nipuissa kun viinikorunen kasvaa useammin tiheinä kasvustoina. Kasvaa siis lahopuulla. Skopian osalta kuvani varmaan kertovat olennaisen - tapa jolla kapillitio kiinnittyy kuppiin ja itse kapillition yksityiskohdat.

Auringonvalossa

Varjossa

Kuppi ja kapillition eli noiden hattaranuorien kiinnittyminen kupin pohjaan

Kapiiltio - kaposempaa kuin muilla punaisilla Arcyrioilla ja nuorissa vain renkaita ja puolirenkaita - ei esim. piikkejä.

Itiöistä ei kauheasti saa apuja

Punertavat Arcyriat ovat vaikea lajiryhmä. Iryna on selvitellyt pitkään näiden taksonomiaa ja pian saamme lukea tutkimuksen tuloksia. Aika paljon mennee uusiksi ja lajeja tulee lisää, mutta tämä Arcyria major on ainakin nyt selvä tapaus.

1 tykkäys

Hmm… Omassa määrittämättä olevien limasienten kansiossa on kuvia roosanpunaisesta koivun maapuulla kasvaneesta Acryria sp.:stä. Voisivatko ne olla A. majoria? Kuvat on otettu 8.9.2018. Näytettä ei tietenkään ole.

Tuskin ovat ainakaan viinikorusia. Tuo syvä kuppi laittaa miettimään voisivatko olla rusokorusia, Arcyria affinis, mutta kakkosvaihtoehtona tulisi Arcyria major. Täytyy varmaan odotella Irynan julkaisuja ja odotellessa koittaa vaan kuvata löytöjä mahdollisimman hyvin. Varma juttu on että netissä lajit ovat ihanasti sekaisin.

Kiitos Henri. On nk. kotireviirillä, joten pitää joskus käydä kurkkaamassa, josko löytyisi uudelleen ja kerätä silloin näyte mukaan.

Käväisin eilen (25.10.2024) katsomassa josko yllä olevien kuvieni Acryria sp.:tä löytyisi taas. Sitä löytyi runsaasti samalta koivun maapuulta kuin aikaisemmin ja skooppasin keräämäni näytteen. Aivan kuten Henri arveli, se oli rusokorunen, Acryria affinis, sillä kapillitiot olivat piikkisiä.

1 tykkäys