Outo helttasieni

Kysyin tästä yhdellä kuvalla jo aiemmin ja Mikko mietti jyväslakkien (Dermoloma) mahdollisuutta. Löysin tästä näytteen ja tutkiskelin sitä parhaani mukaan. Laitan tästä kuvakoosteen josko joku tunnistaisi edes ryhmän mihin tämä voisi kuulua.

Kuvattu siis 31.07.2021 Malmin hautausmaalla sammaloituneelta nurmikolta kuusten vierestä. Hellekesän harvoja sieniä.

Pahoittelut sanastosta alla, en osaa näitä suomeksi.

Pileipellis hymeniform, ainakin tulkitsin että tämä on lakin pintaa. Mutta mitä nuo pisarat ovat ja miksi niitä kutsutaan?

Itiöt 3,5 - 4,1 x 8,8 - 10,2. Mittasin näitä parikymmentä ja aika samaa kokoa olivat. Katsoin ne myös KOHissa ja Meltzerissä ja olivat muuten inamyloideja, mutta saattoivat olla hieman hyaliineja eli pientä sinerrystä näkyi sekä KOHissa että Meltzerissä.

Hymeniun näytti utriformilta eikä mitään kystidien näköisiä löytynyt

Clampseja oli

Elikkä kaiken tutkin mitä osasin, taikka ainakin taapertelin mikroskopian ihmeellisessä maailmassa. Nyt pitäisi vain löytää nimi sienelle.

Mielenkiintoista! Hyvä että tutkit perusteellisesti ja mikroskopiakin on selvillä.

Yritin hakea Funga Nordican määrityskaavan perusteella tähän jotain ideaa, mutta varmaa lopputulosta ei tullut. Tuskin kuitenkaan on mikään Dermoloma. Sinänsä itiömitat sopisivat arkiseen kirpeäjuurekkaaseen (Gymnopus peronatus), mutta ulkonäkö ei oikein. Mietin myös keltahelttajuurekasta tai rusokaunolakkia mutta niillä eivät täsmänneet edes itiömitat. Suvut Gymnopus ja Marasmius nyt kai lähinnä tulisivat mieleen.

Ei kai auta muu kuin sekvensoiduttaa?

Kiitos, itsekin olen tutkiskellut nimenomaan Gymnopuksia mutta ei oikein löydy sopivaa suomilajia eikä löydy myöskään FTE:stä. Eikä tunnu löytyvän lähisuvuistakaan. Noh tästä on näyte ja skopia dokumentoitu ja esiintymä tuossa aivan nurkalla, joten voi vielä selvitäkin. Jos ei muuten niin sekvenssilotto vetämään niin saa ainakin jännitystä elämään.

Vihdoin välähti. Marasmius collinus tai Marasmius oreades (nurminahikas). Nurminahikas on tosi yleinen kun taas M. collinusta ei ole tavattu Suomesta. Collinus löytyy kyllä Ruotsista, Tanskasta ja Virostakin on havainto eli ei mahdoton Suomestakaan.

Mikroskopia sopii kumpaankin täydellisesti, mutta pikkusen paremmin collinukseen Q:n osalta. Parista lähteestä löytyy Q -mittoja ja M. oreadeksella Q:n pitäisi olla alle 2, on siis mainintaa että collinuksen itiöt ovat hieman pitempiä ja kapeampia.

Kuvissani kiinnittää huomiota mm. jalan tyvellä oleva iso valkoinen rihmastopaakku. Se mainitaan M. collinuksen tuntomerkkinä. M. oreadeksella sitä ei omissa kuvissani ole eikä googlen kuvissakaan sellaista näy. Ei näy myöskään nurminahikkalle vanhemmiten/kuivuessaan usein ilmestyvää piparkakkumaista reunaa taikka reunan läpisäteisyyttä.

Collinuksesta ei löydy paljoakaan tietoa. Paras kuvaus ja vertailu näiden kahden lajin välillä löytyy Ruotsin artfaktasta.

Funga Nordicassa pitäisi olla laajempi kuvaus mutta minulla ei FN:ää ole.

Minusta tänä on potentiaalinen M. collinus mutta M. oreades on toki yleisyytensä takia hyvin varteenotettava vaihtoehto.

Itse asiassa tuohon Marasmius collinus-lajiin pääsin itsekin Funga Nordican kaavoissa. En ehdottanut sitä, koska kuvahaku tälle lajille tuotti hyvin paljon tavallisen nurminahikkaan näköisiä lopputuloksia. Mutta itiömitat tosiaan kyllä sopisivat.

Mielenkiintoista. Näin sanoo FN:
15.
Cap and stem with about the same ochre brown to medium reddish brown colour; frb col-
lybioid with brittle flesh; cheilocystidia absent; elements of pileipellis smooth, rarely with a
few apical projections. Cap 15-40 mm convex, slightly translucently striate at margin; gills
medium spaced, L = 20-30; stem 25-60 x 2.5-4.5 mm, concolorous or paler than cap, gla-
brous; smell indistinct or acidulous. Sp 8-11 x 4-5.5 µm, ellipsoid, oblong or cylindrical (fig.
291G). In grassy vegetations, on calcareous soil; very rare in temp.; DK (DD, EJyl: Rubjerg),
SE (NE, Sk). – BCat 835, Bol Bres 37:84, Lud 47.3, M&J 5, Svp 57:34.
M. collinus (Scop.: Fr.) Singer

Kiitos Stefan. Collinituksesta olisi 4 sivun esittely SMT:ssä: Krikorev, M. (2021). Häxbrosking - Marasmius collinus, en dubbelgångare till nejlikbrosking. Svensk Mykologisk Tidskrift. 42 (3), 11-15.

Harmi ettei löydy netistä.

Laitan tämän Tapion kautta Alvalabiin. En kyllä löytänyt mitään sekvenssidataa lajista enkä edes oreadeksen tyyppisekvenssiä, joten voipi olla että edes sekvenssillä ei pääse tässä lajista varmuuteen. Mutta voihan tämä oll jotain muutakin. Hauska joka tapauksessa nähdä mitä Alvalabista tulee takaisin.

Tässä vielä Ludwigin sepustukset ocr-virheineen kaikkineen:

47.3. - Marasmius collinus (Scop.: Fr.) Sing.
collinus = zum Hügel gehörend; von “collis” (lat.) = Hügel
Standort
= Agaricus arundinaceus BuLl.
= Agaricus collinus Scop.
= Collybia collina (Scop.: Fr.) Kummer
= Marasmius lapidicola Vel.
47.3.
Hügel-Schwindling I)
Leicht giftig?2)
Very rare species occurring in grass lands on hills, often in the neighbourhood of M. oreades which
is macroscopically as weil as rnicroscopically very similar. M. coLLinus differs mainly in glabrous,
breakable stipe and nasty taste and smel!. Tt is possibly slightly poisonous.
Vork.: Lm Gras (Wiesen, Weiden) auf Hügeln. [n dichten Büscheln und Hexenringen, oft gemeinsam
mit M. oreades. Auf lehm- oder kalkhaltigen Böden. VI - Xl (XIJ). Sehr selten3).
Hut: 2 - 3,5 [5] cm; überwiegend konvex, ausnahmsweise auch breit gebuckelt; Rand auch alt nicht
gekerbt. HDS glatt und frisch etwas glänzend, fast leicht fettig, alt auch grubig-runzelig und matt. Jung
rötlichbraun [auch haselbraun], hygrophan zu blaß creme-gelb aufhellend, mit bräunlicher Mitte. Lam.:
abgerundet angewachsen (+/- Zähnchen); stark untermischt; nur mäßig entfernt; creme, rosa-creme.
Stiel: 4,5 - 7 x 0,2 - 0,6 cm; abwärts allmählich breiter; kahl, nur im Basalbereich weißstriegelig
(apikal leicht pereift); früh hohl, zusammendriickbar und durchbrechbar und dann aufspaltend; blaß
creme, basal alt kräftiger gefarbt, bis dkl.braun. Fleisch: Geruch unverletzt zedemholzartig, gerieben
ranzig wie Clitocybe phaeophthalma, Geschmack eklig ranzig4).
Mikr. Merkm.: Sp. 8 - 11 ,5 x 4 - 5,5I-1m; ellipsoid, ovoid, zyl.-el-
lipsoid, oft fast mandelförmig. HymZ. fehlen. HDS hymeniform, aus
keuJigen, dünnwandigen, glatten Zellen.
VM: Marasmius oreades (47.1.) -. Bem.
Bem.: M. coLLinus und M. oreades ähneln einander sehr. Die oben her-
vorgehobenen Merkmale weisen auf die hauptsächlichen Unterschiede
hin. Hierzu sei ergänzt: M. oreades bildet im Durchschnitt etwas größere,
stärker gebuckelte Hüte aus; die Lamellenfarbe ist im direkten Vergleich
00000
\JJ
in der Tiefe kräftiger, auf eine durchgehende Lamelle kommt im 0 eine Lamellette (bei M. collinus
sind es 3 - 6 (9) Lamelletten). Am Geruch und Geschmack sind beide Arten m.E. am leichtesten ausein-
anderzuhalten4). Mikr. scheinen mir die Sporen bei M. coLLinus im Durchschnitt etwas schlanker und der
Anteil mandelförmiger deutlich geringer zu sein.
Lit.: BerBayBotG 41: 114; BolIGMB 1994 (3 - 4) 83f; Bres 208; BSMF 71 (2): 76 - 83 + 86 (1): 142f;
Cet6:2348;KM201l2;LB8: 124-127; Lloydia5: 126; Mos/Jül 5; ZMyk48 (1): l4.
Herb.Nr.: 2481 . Südost-Schweden (Skane): Sirnrishamns Komun. Brösarps (Norra) Backar. Auf dem Gipfel etwa
80 m steil aufsteigender Magerwiesen-Hügel (Kuh- und Schafweide). Am Fuße derselben wuchs M. oreades, nicht
aber auf dem Gipfel! 18.6.1991.
Fußnoten:
I) Der Pilz scheint tatsächlich eine Affinität für hügeliges Gelände zu haben (s. KolloAngaben). Ein zweiter Fund auf Halb-
trockenrasen (Schafweide!) in den Oderhängen bei Lebus (Brandenburg) wies ähnliche, wenn auch nicht so krass aus-
geprägte Verhältnisse wie bei dem schwedischen Fund auf.
2) JOSSERAND berichtete über leichte Vergiftungen (BSMF 71).
361
47.3. - 47.4.
Pilzkompendium I
3) Wird im V All. für den Bereich der alten Bundesländer nicht geführt. In den neuen bisher insges. nur drei FundsteIlen
(Sachsen und Brandenburg).
4) Nach BREITENBACHlKRÄNZLIN sollen Übergänge zwischen M. collinus und M. oreades bestehen, was mir schon allein
im Hinblick auf Geruch und Geschmack sehr unwahrscheinlich erscheint. Allerdings sind die Angaben in der Lit. dazu
oft widersprüchlich bzw. viel faltig: BRESADOLA: Geruch und Geschmack angenehm, KONR. & MAUBL.: knoblauchar-
tig, JOSSERAND: wie Lepiota cristata oder Juchtenleder, an anderen Stellen: schwach, säuerlich, eklig süß wie Inocybe
pyriodora usw.

1 Like

Kiitos Stefan. Näyte lähti kohti Alvalabia.

Tämä sekvensoitiin ja tuli useita 100% osumia lajiin kirpeäjuurekas, Gymnopus peronatus. Mikroskopia sopii myös lajiin joten tämä on vailla epäilystä kirpeäjuurekas.

FTE kirjoittaa lajista näin: “very variable fruitbodies can cause confusion”. Maistamalla olisi ehkä saanut lajista kiinni ilman sekvensointia.