Tämä on helttasienet ja tatit osasto, mutta kun foorumilla ei oikein löydy paikkaa muille kantasienille kuin kääville, laitan nyt sitten tänne.
Tämänhän tunnistaa jo ulkonäöstä Flegelloscyphaksi. Kokoa oli n. 0,2-0,3mm, itiöt olivat luokkaa 10x4 ja karvat päistään paljaita, teräviä ja hieman “kiharaisia”. Flagelloscypha minutissima siis, på finska: kääpiöpiponen.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun löysin sen lehdiltä, tosin ensimmäinen kerta, kun löysin sen lehdiltä kotipihaltani. Tämä hyväksyy kasvualustakseen myös lehtipuut mukaanlukien mm. lahoavat ruusun varret, joilta olen sitä aiemmin löytänyt pihaltanikin.
Nyt on Flagelloscyphojen aika ja useita lajeja on tarjolla luonnossa uteliaiden pikkusienten etsijöiden löydettäväksi. Tosin pikkusienten etsijät taitavat olla Suomessa huomattavasti harvinaisempia kuin Flagelloscypha esiintymät 
Flagelloscyphat kuuluvat mielestäni maamme kauneimpiin kantasieniin.
1 tykkäys
Hieno laji! Havaintoja on tosi vähän, toivottavasti talletat havainnon. Jos pystyt ottamaan skooppikuvia niin vielä parempi. Näiden havisten avulla voitais opettaa niitä uusia piposharrastajia 
1 tykkäys
Hei Panu,
kuinka ollakaan satuin nappaamaan mikroskooppikuvankin. Valitettavasti en voi kehuskella mikroskooppikuvieni laadulla, mutta laitanpa nyt kuitenkin tähän.
Mikroskopia 500x, itiö asteikolla 50 hujakoilla.
Joskus toiveet toteutuvat 
Kuten jo edellisessä viestissäni vihjaisin, Piposet eivät mielestäni ole mitenkään harvinaisia. Kerään niitä satunnaisesti ja määritän vielä harvemmin. Jäävät usein mielenkiintoisempien lajien takia määrittämättä ja näytteet menevät pilalle. Mutta on niitä nyt sentään jonkin verran kertynyt kotikokoelmiini 6 lajista, joista vain kolme on samoja kuin ekokatalookissa, jossa on myös 6 lajia. Kolme Suomesta tavattua lajia on siis vielä löytymättä ja kolme löytynyt Suomelle uusina. Toimitin niistä viime syksynä näytteet Helsinkiin. En ole vielä saanut vahvistusta määrityksilleni.
Marja
Nämähän ovatkin mielenkiintoisia. Kuinkahan suuria ovat suurimmat piposet? Mietin, kannattaako minun omalla makrollani niitä yrittää kuvata ollenkaan. Lajitasolle määritystä niillä kuvilla ei saa, mutta olisihan se kiva sanoa kavereille, että kuvasin tänään piposen. Ja katsoa kaverin hämmentynyttä ilmettä.
Hei,
suurimmat piposet ovat jopa yli millimetrin kokoisia. Useimmat lajit kasvavat lisäksi aika tiiviinä ryhminä, joten ne erottuvat selvästi kasvualustastaan. Tosin ne usein sijottuvat sen kasvualustansa alapinnalle.
Kuolleilla saniaisenvarsilla kasvaa mm. saniaispiponen, F. mairei, josta voisi aloittaa. Se on mikroskopialtaankin helppo laji. Olen tosin löytänyt saniaislta muitakin Flagelloscypha lajeja, joten valitettavasti lajin määrittäminen pelkän kasvualustan avulla ei välttämättä onnistu.
Tämä vuosi on ollut erityisen suotuisa piposille ja niitä löytyy todella runsaasti. Tosin tämä vuosi on ollut suosiollinen myös homeille ja esiintymät ovat usein niiden valtaamia ikäänkuin piposten itiöiden löytäminen ei olisi usein muutenkin työlästä.
Piposterveisin: Marja
1 tykkäys
Piposkausikin on jo käynnistynyt. Nämä löytyivät tänään omalta pihaltani ruusun lahovarsilta. Epäilin F. minutissimaksi ja skooppaus vahvisti epäilyni oikeaksi.
Helppo määritys, meni vain muutamia minuutteja, kun oli tuttu suku, jota olen skoopannut paljon.
Ne herkkusienet taas, joista laitoin viestin tänne foorumillekin, eivät suostu määrittymään millään. Aikaa kuluu luvattoman kauan, kun tekee useita preparaatteja, etsii epätoivoisesti kystidejä ja joutuu vielä tutustumaan itselle aivan uuteen Fungan kaavaan, joissa on vielä mainittu itselle aivan tuntematon Schäfferin reaktio. Pienet sienet menevät kokonaisina preparaateiksi ja kaiken tarvittavan saa siis kerralla mukaan, no itiöt tosin jäävät joskus puuttumaan. Siinä yksi syy, miksi skooppaan tosi harvoin isoja sieniä ja olenkin niissä todella surkea. Olipa vaan taas niin kamala kokemus, etten taida ruveta helttasienten mikroskopointiin piiiiitkään aikaan.
