Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

Uutta julkaistua tietoa helttasienistä – Suomen lajistoon ja nimistöön liittyen


#1

Malikkamaisten sienten porukkaa on pilkottu: tieteelle uutena kuvataan yksi heimo, kaksi sukua ja kaksi lajia https://doi.org/10.1007/s13225-018-0400-1.

Pseudoclitocybaceae fam. nov. (Agaricales, Tricholomatineae), a new arrangement at family, genus and species level – Alvarado, Moreau, Dima, Vizzini, Consiglio, Moreno, Setti, Kekki, Huhtinen, Liimatainen, Niskanen.

Uutena kuvataan heimo Pseudoclitocybaceae, jossa ovat suvut Pseudoclitocybe, Musumecia, Pogonoloma sekä uutena kuvatut Clitopaxillus G. Moreno, Vizzini, Consiglio & P. Alvarado ja Harmajaea Dima, P. Alvarado & Kekki.

Suvun Clitopaxillus tyyppilaji on Clitopaxillus alexandri. Laji jaetaan kahtia, meikäläinen paksujalkamalikka onkin Clitopaxillus fibulatus P.-A. Moreau, Dima, Consiglio & Vizzini, joka kuvataan uutena. Clitopaxillus alexandri -lajia ei ilmoiteta Suomesta. Muita lajeja sukuun ei viedä.

Suvun Harmajaea tyyppilaji on H. harperi (tiheähelttamalikka). Uutena kuvataan H. guldeniae Dima, P.-A. Moreau, P. Alvarado & Kekki. Nimen holotyyppi on Kekin näyte Tervolasta. Sukuun viedään lisäksi Alaskasta kuvattu Clitocybe wellsiae (’wellsii’), nyt nimeltään Harmajaea wellsiae (H.E. Bigelow) P. Alvarado, Kekki & P.-A. Moreau. Tästä lajista on Kekin näyte Kolarista ja tämä keruu on ainoa tieto Euraasian puolelta.

Kommentit:
H. harperin pitäisi olla vähän isompi-itiöinen. H. guldeniaen tyvinukasta pitäisi löytyä niukasti sinkilöitä, jotka H. harperilta puuttuvat kokonaan. En ole yrittänyt vielä saada lajeja näytteistä erilleen, joten en osaa sanoa, kuinka erottaminen skoopin avulla käytännössä onnistuu. Kumpikin laji kasvaa meillä maantieteellisesti ajatellen laajalti. Maastossa lajit saanee erilleen, kunhan kokemusta kertyy. Minkä verran H. wellsiae tulee mukaan hankaloittamaan määrittämistä, jää nähtäväksi.

Tiheähelttamalikkaporukan lajit ovat kalkkipohjaisten havumetsien sieniä. Sienet ja metsien luontoarvot -kirjan kuvaus tiheähelttamalikasta kattaa siis useamman lajin. Kuvittelen toistaiseksi, että kirjan valokuvassa on H. harperi, koska itiöemät ovat pikemminkin harmaa- kuin ruskeahkolakkisia.