Hei
Miten pääsisin kääpäharrastuksessa alkuun että onnistuisin tunnistamaankin lajeja?
Määritysopas nyt tietty tarvitaan. Mikroskooppi? Onko sellainen kallis? Mitä muuta?
Niemelän Suomen Käävät kirja kannattaa ehdottomasti hankkia ; https://tietopankki.luomus.fi/lehdet-ja-kirjat/suomen-kaavat-toinen-painos/
Kirjassa kääpälajien lisäksi ohjeita mikroskopioinnista jne. Välttämätön mielestäni jos aikoo alkaa kääpiä määrittelmään…
Mikrosskopioinnista järjestetään joskus kursseja, sellaiselle kannattaa osallistua niin pääsee hajulle asiasta.
Hyvä luuppi, mittaasteikolla, kääpien rakenteen ( pillistö jne…) tutkailuun ja kuvia kannattaa aina ottaa löydöistä, ylä-ja alapinnasta, haistella ja maistellakkin löytöjä.
Maastossa kannattaa kirjata ylös käävän kasvualusta, runsaus, koko ja biotooppi missä kasvusto oli.
Näytteiden kuivatukseen marjakuivuri hyvä hankinta jos sellaista ei jo ole.
Mikroskoopeista varmaan joku tietävämpi antaa neuvoja.
Kirja mukaan metsään ja rupeat tutkimaan niitä lajeja ja kirjasta lueskelet tuntomerkkejä.
iNaturalistiin, tälle foorumille ja sieniseuran facebook ryhmään ainakin voi laittaa kyssäreitä, iNat paras sikäli että sinne kehtaa laittaa kymmeniä havaintoja päivässä. Toki tännekin voi laittaa yhteen aloitukseen kymmenen käävän kuvat. Mut iNatissakaan aina ole määrittäjiä hirveästi apuna ainakaan vaikeammissa.
Hyödyllisintä olisi varmaan löytää joku kokeneempi kääpien harrastaja lähialueelta jonka kanssa voisi retkeillä ja joka sitten auttaisi skouppaamisessa ja myöhemmin opettaisi mikroskopointia. Onhan se skouppaaminen edellytys vakavalle harrastukselle mutta ei sitä välttämättä heti alkuun kannata aloittaa. Paitsi jos hyvän opettajan löytää niin toki.
Mikroskopointikursseja on aivan liian vähän tarjolla. Koittakaapa osaajat ottaa asiaksi järjestää niitä ympäri suomea!
Pitäisi oikeastaan jonkun tehdä sellainen tiedosto, vaikka powerpoint, missä olisi kaikki yleisemmät ja helpommin tunnistettavat lajit jotta niitä voisi opetella alkuun. Toki riippuu vähän paikasta mikä yleistä mutta kuitenkin. Inatin lajihavaintomääristä esim. katsoo nopeasti mitä lajeja on paljon kuvattu ja vahvistettu.
Jos linkki toimii niin tässä haku iNatin vahvistettuihin suomen havaintoihin käävistä ja joistain muistakin kääväkkäistä jne. yleisimmistä harvinaisempiin päin.
Niin ja tietysti puiden harjoittelu on myös tärkeää, että osaa kirjata havaintoihin isäntäpuut oikein. Varsinkin kuorettomien tulkinnassa tarvitaan harjoittelua ja tarkkaavaisuutta, mutta ei ne muutkaan lehdettömät aina ole helppoha. Toki varsinkaan puistoissa tai pihoilla.
Kannattaa myös kysellä mahdollisia kääpä kursseja metsäalan opistoista. 
Kiitos Ossi, Turo ja Katriina. Joo tilautin kirjastoon ton uusimman kääpäkirjan.
Joku sienikerho tai sieniseura jos lähialueelta löytyy niin sitä kautta ehkä voi saada harrastusapua ja kavereita.
Kahvinsuodattimia vaikka voi ostaa näytteiden keräämistä varten. Maastossa jo kirjaa kaikki tiedot siihen ja sitten näyte sinne niin eivät mene sekaisin.
Itse yleensä laitan inaturalistiin jos yhtään mietityttää kääpä ja sitten näytteeseen päivämäärä ja kellonaika kun nattihavainto tehty niin pystyy jälkeenpäin katsotaan millainen se näytteen sieni oli luonnossa.
Mutta riittävästi kuvia päältä ja alta ja kauempaa ja se puulajitieto tai kuvia siitä rungosta riittävästi, usein niillä pääsee aika pitkälle.
Hyviä neuvoja on tullut. Tärkein on se kirja. Kääpiessä (kätevä sana) löytää usein myös pillittömiä orvakoita. Muutaman lajin pystyy niistäkin tunnistamaan maastossa. Näitä on esitelty esim. Suomen sienioppaassa (Salo ym. 2006, onpa muuten vanha mutta ihan pätevä vielä).
Kun alkaa katsella lahopuita tarkemmin ja käännellä niitä, löytää myös paljon alustanmyötäisiä usein vaaleita kääpiä. Näistä suuren osan joutuu mikroskopoimaan. Osan voi oppia tuntemaan maastossa, mutta se edellyttää, että saa havainnoilleen vahvistuksia skoopissa tai kokeneemmalta henkilöltä.
Mikroskopointi on sitten oma maailmansa. Se on välttämätöntä, jos haluaa päästä syvälle kääpien maailmaan, mutta on myös maastojyriä, jotka eivät itse skooppaa. Käytettynä saa laatuvehkeitä noin 500 eurolla, mutta käytetyn ostoon liittyy ongelmia. Esimerkiksi mittaokulaaria ei usein tule mukana. Uutena pystyy helposti tilaamaan skoopin sellaisilla varusteilla, joita tarvitsee. Puhutaan nimenomaan läpivalaisumikroskoopeista. Myös stereomikroskooppi on kätevä apu, muttei välttämätön. Hinta riippuu sitten laadusta. Käävillä on aika pieniä itiöitä, joten suosittelisin melko laadukasta laitetta, jolla hintaa on yli tonni, ehkä lähemmäs kaksi. Ei toki sekään vielä paha lintupaikoilla varsin yleisiin Swarovskin kaukoputkiin verrattuna. Laatumerkit ovat sitten uutena jopa järkyttävän kalliita. Myös 500 euron tai halvempia laitteita löytyy harrastajilta. Ennen hankintaa olisi hyvä päästä kurssille, jotta tietäisi, mitä tarvitsee ja millaista se skooppaus sitten on. Alkuun se on haastavaa, mutta kyllä se siitä helpottuu riittävällä harjoittelulla. Kärsivällisyyttä vaaditaan, koska usein mikroskoopin ääressä istutaan useita tunteja. Sitten, kun osaamista on enemmän, voi pari näytettä määrittää ihan vartissa, mutta toisaalta tulee niitäkin tapauksia, joissa asiantuntijakin määrittää yhtä näytettä tunteja.
Kiitos Turo ja Pauli.
Jaa se on niin kallista toi harrastukseen paneutuminen. Lähdempä kirjasta liikkeelle!
Kääpiä voi vissiin harrastaa minä vuodenaikana tahansa?
Monivuotiset (vaikkapa taulakääpä) näkee ympäri vuoden, mutta yksivuotisille parasta aikaa on syksy noin elokuusta lumen tuloon. Kausi kestää pidemmälle kuin helttasienillä. Talvella voi sitten tutkia näytteitä ja kuvia. Keväällä ja kesällä moni yksivuotinen on huonossa kunnossa. Joitain aikaisia kesälajeja on.
joo…niin kuin Turo tuolla aiemmassa viestissä mainitsi se skooppailu vaatii laitteen hankinttaa jne…
Alkuun pääse mainiosti sillä kun liikkuu metsässä, pusikoissa jne. Ottaa vain kuvan käävästä ( ylä/alapinnasta, mielellään suht tarkka…) ja havannoi kasvualustan millä kasvaa. Ottaa näyteen, jos tuntuu siltä… (suojelu-alueilta ei saa ottaa).
Ei se sen kummempaa…
Yleiset lajit ensin haltuun ja siitä sitä pikkuhiljaa jää koukkuun Kääpien maailmaan.
Toki voi ostaa amerikoista vaikka jonkun nn. 500e skoopin ja opetella sillä ja sitten hankkii kalliimman jos oikeesti innostuu tai jos löytää jonkun jonka luona voisi skouppailla tai jonkun kasvimuseon tai yliopiston skoupeille pääsee määrittämään
Skoopin lisäksi tarvitaan mikrometri kameran kalibrointiin (kannattaa ehkä ostaa samalla kuin skooppi jos mahdollista), ja laseja ja kemikaaleja ja varsinkin nuo krmikaalit on hankalia. Saksasta niitä kai pääosin on nyt tilailtu:
Ja kyllähän sienissäkin kannattaa myös tutkia kirjallisuutta ja laittaa ylös mitä kiinnostavia kasvaa milläkin alustoilla ja sitten koittaa mennä etsimään juuri niitä eikä vain tutki niitä mitä vastaan sattuu tulemaan.
Ja jotain pystyy bongaamaankin laji.fi havaintojen perusteella
Ja hyvä muistaa että kääpien itiöemillä ulkonäkö vaihtelee varsin paljon verrattuna vaikka lintuihin. Eli siksikin on hyvä oppia tutkimaan myös muita ominaisuuksia kuin ulkonäköä ja varautua ottamaan näytteitä tutuistakin lajeista kun ne ovat oudon näköisiä ja olemaan kriittinen ettei erikoisen näköisestä peruslajista väännä harvinaisempaa (tai edes väärää vain ulkonäön perusteella) Hajua, makua, rakennetta, paksuutta, itiöemän rakennetta, kasvualustaa, lahotyyppiäkin voi koittaa tutkia.
1 Like
Mä olen tehnyt iNatiin kuukausiprojekteja! Niistä voi suodattaa haluamiaan taksoneita:
Toinen kirja mitä voi kanssa lainata on tämä. Vähemmän lajeja ja hiukan eri perspektiivi. Ei varsinaisesti määritysopas.
https://kauppa.vyl.fi/lahottajasienet-kaupunkipuissa-riskeja-rikkautta/p/10323/
Ja jos eteläisempään eurooppaan menee niin tämä kirja on hyvä lainata. Siinä myös enemmän isäntäpuita kerrottu suomilajeille kuin Suomen käävät -kirjassa. Kaikista lajeista ei kuvia.
Netistäkin löytyy kiinnostavia kääpätutkimuksia ja selvityksiä joita lueskelemalla voi jotain oppia. Kannattaa googlailla.
esim.
Haku metsähallituksen julkaisuista:
Uhanalaiset käävät Suomessa (1993)(vanhaa tietoa)
Kuvagallerioita:
Yle areenassa yllättävän monta kääpäohjelmaa tuli vastaan nopealla haulla:
Oho! Tulipa viestejä, kiitos viesteistä. Kääpäbongausta 
. Ajattelinkin itseasiassa, josko bongaisin liuskapieluksen, mikä tosin ei tietääkseni ole kääpä. Saa vaan punkkeja varoa, jos myöhemmin keväällä tai kesällä kääpiä etsii, rannikolla kun asun.
Havaintojen tallennuksesta vielä. Se varmaan jakaa näkemyksiä miten niitä pitäisi käsitellä, jotkut ehkä sitä mieltä että ottaa vain kuvat ja ehkä näytteen ja sitten kyselee muilta harrastajilta tai ryhmistä jos ei itse kirjoista saa määritettyä. Ja jos saa varmuuden joskus niin ainoastaan siinä tapauksessa että on harvinainen tai uhanalainen niin laittaa laji.fihin.
Toinen vaihtoehto on se että käyttää inaturalist sovellusta ja tallentaa paljon havaintoja, kaikista kiinnostavan näköisistä tai mitä ei tunne. Jo kuvaäly aika hyvin siellä osaa ehdottaa oikeansuuntaisia vaihtoehtoja tavallisiin lajeihin . Hyvällä tuurilla joku käy jopa vahvistamassa tai korjaamassa havainnon. Ainakin inat on kätevä palvelu ja sieltä pystyy selaamaan sitten vuosien päästäkin havaintojaan suht kätevästi, hakemaan vaikka hakusanalla havainnon lisätiedoista. Siksi suosittelen mahdollisimman nopeasti opettelemaan laittamaan havaintoihin puulajitiedon, mieluusti tieteellisellä nimellä esim. Pinus sylvestris tai pelkkä Pinus. Näin voi jälkikäteen kun vaikka oppii jonkun männyn käävän niin hakea havaintojaan joissa alustana ollut mänty.
Toki kun oppii kääpiä niin tavallisimpia ei kannata yleensä minnekään ilmoitella. Ja paremmat voi ilmoittaa suoraan mobiilivihkolla tai laji.fi sivustolla. Tai vaikka mobiilivihkon sieniatlas lomakkeella. Itse en ole sitä vielä oppinut käyttämään kun tallennan muitakin kuin sienihavaintoja retkiltä ja se ei sienilomakkeella onnistu.
Toinen ongelma mobiilivihkon kanssa on se että kuvien lataamisessa ollut monesti ongelmia. Vaikka vain jokusessa havainnossa olisi muutama kuva, niin usein joku bugi tullut ja joku kuva onkin kelvoton eikä havainnot lähde. Vasta kun manuaalisesti etsii jostain havainnosta viallisen kuvan ja poistaa sen, havainnot suostuvat lähtemään. Niinpä en uskaltaisi kuvata samalla mallilla sieniä sillä kuin teen inaturalistin kanssa. Ainakin pitäisi koko ajan lähettää niitä havaintoja että huomaa tuhoutuiko joku kuva ja että on järkevä työ etsiä se viallinen havaintojen joukosta.
Ja näytteitä tosiaan kannattaa opetella keräämään mahdollisimman nopeasti. Harmittaa aina kun jälkikäteen tajuaa että joku vanha havis olisi kiinnostava mutta ei ole näytettä millä varmistaa lajimääritys.
1 Like
Olen silloin tällöin miettinyt, että ovatko havainnot eri harrastaja lähteistä saman arvoisia. Esimerkiksi poimukääpähavaintoni on nyt “vain” iNatissa. Olisiko tämän tapaiset paremmat havainnot joka tapauksessa parempi kirjata vaikka vihkoon retkilomakkeella?
Miten muuten olisi hyvä säilyttää näytteitä? Ensin kuivaus ja laitetaanko sitten esim. tiiviiseen rasiaan vai pitääkö olla ilmavasti jossain hengittävässä paperipussissa tms. Ja kääpäkirjassa taidettiin mainita, että olisi hyvä ainakin käyttää jonkun aikaa pakkasessa, jotta mahdolliset tuholaiset kuolisivat. Tehdäänkö pakastus tuoreelle näytteelle vai kuivatulle. Voiko pakastus tuoreena rikkoa esimerkiksi joitain hienorakenteita?
Näytteet pakastetaan kuivana ja säilytetään minigrip-pusseissa. Itselläni tosin moni näyte jää kahvin suodatinpussiin, mihin niitä kerään. Kaikkein tärkeimmät toimitan kyllä museolle, missä ne säilötään asianmukaisesti. Yleisten lajien näytteet, joita esim. orvakoista tulee, koska suurin osa pitä kerätä, tahtovat sitten jäädä suodatinpusseihin. Ei niitä kyllä mikään toukka ole syönyt. Tiettyjä kääpiä voisi syödäkin.
Eri aineistoista tulevat havainnot luokitellaan aineiston laadun mukaan kategorioihin laji.fi:ssä. iNat menee kansalaishavaintojen luokkaan, Vihko asiantuntevien harrastajien luokaan. Ammattiaineistot ovat vielä tämän yläpuoella. Näihin voi tutustua Lajitietokeskuksen sivuilla. Jostain laadunvalvonnan otsikoiden alta ehkä löytyy. Jos haluaa uharihavainnot näkyviin Virva-hakuun, ne kannattaa kirjata Vihkon kautta tai sitten jonkun pitää varmistaa ne iNatissa. Varmentamaton iNat-havainto ei tule Virva-hakuun.
1 Like
Jostain jäänyt itselle päähän että Trametes (Vyökäävät) on sellaisia että ne eivät säily edes kuivattuina, vaan toukat nakertavat ne puruiksi vaikka on käytetty pakastimessakin.
Muistelen että niin vanhoissa omissakin näytteissä on käynyt. Näytepussia vain murusia…sempä takia en niitä enää määrityksen jälkeen ole säilönyt.
1 Like